Toteuttiko saarnaaja lähetyskäskyä?

[Sirkuttaja]

Kun se saarnaaja meni sinne alkuasukkaiden saarelle, oliko hänellä ehkä mielessään täyttää lähetyskäsky ja sen kautta "jouduttaa", Jeesuksen paluuta... "saarnatkaa kaikkialle" ???

[kalamos]

Viittaat ensinnäkin tähän kohtaan:

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas,
ja silloin taivaat katoavat pauhinalla,
ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat,
ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
Kun siis nämä kaikki näin hajoavat,
millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista,
jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme
uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.

Ja sitten toiseksi tähän:

Menkää kaikkeen maailmaan ja
saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu;
mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Varmaan nuo kohdat olivat tuolle saarnaajalle hyvin tuttuja
ja myös motivoivia.

Minä ymmärrän niin,
että tuo ensimmäinen kohta
ei ole esteenä sille,
etteikö Jeesus voisi tulla vaikka tänä päivänä
noutamaan Morsiamensa Isän Kotiin.

Ja tuon toisen kohdan ymmärrän niin,
että siinä ei puhuta vesikasteesta.

Nyt puheena olevan heimon jokainen jäsen
tullaan tuomitsemaan samalla perusteella kuin
kaikki muutkin ihmiset.
Ja perusteena ei ole se,
olemmeko kuulleet Sanan
tai olemmeko kastetut.

Mutta tämä on tuomio,
että valkeus on tullut maailmaan,
ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta

[Sirkuttaja]

Jos saarnaaja ei olisi mennyt saarnaamaan saarelle ja heimo ei olisi kuullut Jeesuksesta, heidät olisi siis tuomittu vain tekojen mukaan?

[kalamos]

Niin.
Eivät he nytkään kuulleet.

[Sirkuttaja]

No mikä juttu se on kun sanotaan että pitää saarnattaman koko maailmalle...jos ne edes kuulleet vai eivätkö siis ottaneet vastaan korvillaan kuulemaansa? Osasikohan saarnaaja niiden kieltä, oliko yritys tuhoon tuomittu kielimuurinkin vuoksi?

Voisin ajatella että viidakkoheimoja on vielä paljonkin, tuleeko kaikki heimot käydä läpi?

[kalamos]

Nyt muistelet tätä kohtaa:

Ja tämä valtakunnan evankeliumi
pitää saarnattaman kaikessa maailmassa,
todistukseksi kaikille kansoille;
ja sitten tulee loppu.

Minä ymmärrän tuon tapahtuvan
vasta tuhat vuotta kestävän
Kristuksen Valtakunnan aikana.


PS

Tuosta heimosta ei kai tiedetä oikein mitään.
Se on niin eristäytynyt.
Tuo lähetyssaarnaaja oli kai puhunut englantia,
ja ei silloin taatusti tullut ymmärretyksi,
mutta ei hän myöskään päässyt julistamaankaan,
vaan kuoli nuolien lävistämänä
ja tuo heimo hautasi hänet jonnekin rantahiekkaan.

Nyt minun on aika toivottaa Sinulle
hyvää yötä Jeesus myötä!

[Annora]

Maapallollamme on vielä jonkun verran heimoja, jotka elävät täysin eristäytynyttä elämää.
Erittäin moni ihminen on viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana kuollut kuulematta evankeliumia ja tulee kuolemaan sitä mukaa, kun aika etenee.

Aloituksen otsikkoon on helppo vastata - kyllä, hän halusi julistaa evankeliumia. Oliko hänellä taito puhua heimon ymmärtämää kieltä, sitä emme tiedä.

[Natanael]

Rivien välissä esillä on vaikea kysymys: ”Kuinka heidät tuomitaan, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Jeesuksesta?” Minunkin mieltäni tämä ristiriitaisuus hämmensi nuorempana paljon. Jos Jumala on rakkaus ja oikeudenmukainen, kuinka Hän voisi tuomita kadotukseen niitä, jotka eivät koskaan edes kuule evankeliumia ja toisaalta, Raamatun mukaan ihminen pelastuu vain uskon kautta Jeesukseen. Eihän kukaan voi uskoa Jeesukseen ellei koskaan elämänsä aikana saa edes kuulla Jeesuksesta.

Tätä asiaa käsiteltiin aivan äskettäin hyvinkin laajasti. Eiväthän Aadam ja Eeva ja hänen jälkeensä tulleet VT:n aikaiset ihmisetkään saaneet kuulla Jeesus-nimisestä Jumalan pojasta syntien sovittajana. Jo Aadam ja Eeva saivat kuitenkin kuulla evankeliumin sielun vihollisen voittajasta Jumalan tuomitessa käärmeen muodossa olleen Saatanan. ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (1.Moos.3:15).

Eeva sai armon ja uskoi. ”Ja mies yhtyi vaimoonsa Eevaan; ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: "Minä olen saanut pojan Herran avulla." (1.Moos.4:1)
Eevan iloinen huudahdus suoraan hebrean kielestä tarkemmin suomennettuna olisi: ”Olen saanut pojan, Herran” tai hieman vapaammin suomennettuna, mutta oikeassa merkityksessä ”olen saanut pojan, joka on Herra”. Eeva osoittaa sekä uskoa, että kiitollisuutta Luojalleen. Sieluni korvilla voisin kuulla Eevan sopertelevan: ”Jumala ei hylännyt minua kuolemaan. Hän on antanut lupauksensa mukaan minulle pojan, joka tulee kerran polkemaan rikki käärmeen pään. Jumala ei hylkää eikä jätä minua, vaan Jumala antaa minulle voiton vihollisestamme!” Eeva uskoi sydämessään kerran ristillä hänen syntinsä sovittavaa tulevaan poikaan, Jeesukseen Kristukseen.

Omaisuuskansaansa Israeliakaan Jumala ei hylännyt. Hän määräsi temppelissä suoritettavan uhrijärjestelmän. Jumala halusi johdattaa omaisuuskansansa suuren armahtajan eteen. Syntiuhri oli armon anomista Jumalalta, vetoamista hänen lupaukseensa antaa anteeksi.
Näin Israelin usko oli juuri sitä samaa kuin meidänkin: ei ansiosta vaan armosta – erona oli e, että VT:n ihmiset kurottautuivat edessä olevaan ristin sovitukseen me taas jo menneisyydessä tapahtuneeseen.

Omalle kansalleen Israelille Jumala sentään antoi ilmoitusta monien profeettojen kautta, entä aivan ulkopuoliset? Eniten olen saanut tähän vaikeaan kysymykseen ymmärrystä Roomalaiskirjeestä. Sana osoittaa, että kaikilla ihmisillä on tietoa Jumalasta, vaikka he eivät koskaan olisi nähneetkään Raamattua. Tämä tieto on nähtävillä ihmeellisesti luodussa luomakunnassa ja tunnistettavissa jokaisen ihmisen omassatunnossa.

”sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.”

Ihmeellistä luomakuntaa ja omaa pienuuttaan ihmettelevän ihmisen pitäisi tulla vain yhteen johtopäätökseen. Kaiken tämän takana täytyy olla suuri Luoja. Heillä ei ole Jumalan edessä mitään puolusteltavaa.

”Sillä Hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.”

Kaikilla ihmisillä, kaikkina aikoina, on mahdollisuus myös paaduttaa sydämensä.

”…koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.”

Tämä näkyy Jumalan vastustamisena. Vastustaessaan Jumalan tekoja he niiden sijasta alkavat palvoa ja jumaloida oman mielensä mukaisia asioita. He tekevät itse valintansa, joten mainitsemani jakeen 20 mukaisesti heillä ei Jumalan edessä ole mitään puolusteltavaa.

”ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.”

Jokaisella ihmisellä on omatunto, joka ohjaa meidän toimintaamme. Viimeisellä tuomiolla, kun kirjat avataan, nähdään keiden omattunnot todistavat heidän armonkaipuunsa puolesta ja keiden kohdalla heidän ajatuksensa syyttävät heidät kadotukseen. Ajattelen niin, että Jumala tuomitsee ihmiset kadotukseen sen Jumalasta kulloinkin saadun tiedon mukaan, mikä heillä on ollut saatavilla – ja mihinkä he eivät ole kuitenkaan uskoneet. Jokainen, joka huokaa armahtajan puoleen sydämessään, pelastuu – tähän ei vaikuta se, tietääkö armoa pyytävä, että armahtajan nimi on Jeesus. VT kertoo paljon sellaisista uskon kautta perille päässeistä, jotka elivät paljon ennen Golgatan ristin tapahtumia.

Jumalan tahto ja kehotus on selvästi se, että nyt, kun tiedämme n. 2000 vuotta sitten tapahtuneista ristin tapahtumista, niin uskovat lähtevät julistamaan evankeliumia kaikille kansoille. Kyseleehän Paavalikin Roomalaiskirjeen 10:nnessä luvussa, kuinka kukaan voi uskoa, ellei kukaan lähetä julistamaan kansoille evankeliumia. Meillä on tietoa Jeesuksesta, me tunnemme pelastavan evankeliumin, meille Jeesus on antanut kehotuksen julistaa ilosanomaa kaikkialle maailmaan. On lähdettävä ja lähetettävä. Meillä ei ole mitään puolusteltavaa.

[עֵד]

Hyvää tekstiä, Natanael.

Joskus kovinkin mietitytti se, kuinka VT:n ajan ihmiset pelastuvat...

Kun evankeliumia/uskonasioita ei voi järjellä käsittää, periaatteessa sielläkään, missä sitä korvin kuullaan, ei välttämättä ymmärretä. Tästähän on Sanassa profetian sanoja (Matt. 13:14).

Nimikristitty ja saaren alkuasukas ovat 'uskossaan' samalla viivalla. Evankeliumin vastaanottaminen synnyttää uskoa, mutta kuinka otat vastaan julistetun evankeliumin ellei ole omakohtaista herätystä, vaan ilosanomasta tulee vain totena pitämä asia?

Evankelistan kutsu on olla lähetetty - julistamaan. Onnellinen hän, joka saa kuulla ja ottaa vastaan.

[Natanael]

Kiitos palautteestasi, Witness

Asia on juuri niin, että uskonasiat eivät ole ollenkaan luonnollisen ihmisen järjellä saavutettavia. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että uskosta osattoman ymmärrys on pimentynyt. Eikä siinä vielä kaikki, vaan hengellisessä mielessä hän on kuollut eikä niin ollen kykene pääsemään omin voimin Jumalan läheisyyteen. Jumalan on avattava sokean ymmärryksen silmät ja herätettävä kuollut Jumalan lapseuteen. Kaikki tämä tapahtuu Pyhän Hengen vaikuttaman Jumalan Sanan kautta. Kaiken pelastuksemme eteen tekee yksin Jumala.

”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne”

Uskoon tullut toki kokee, että hän on omavalintaisesti tehnyt uskonratkaisun ja sen perusteella pelastunut. Usein käy niin, että vasta uuskoontullut alkaa vaatia tapaamiltaan ihmisiltä uskonratkaisua aivan kuin pelastus olisi ihmisen teon, oman päätöksen varassa. Tuollainen vaatimus on kuitenkin vain omaatuntoa puhuttelevaa lakia, mutta pelastuksen voi antaa ainoastaan puhdas evankeliumi. Jumala ei kunniaansa jaa. Jokainen uskoon tullut on toki tehnyt ulkoisilla sanoillaan ja teoillaan ratkaisun, mutta se kaikki tapahtuu Pyhän Hengen suvereenisesta vaikutuksesta. Koko pelastus lepää täysin Jeesuksen antaman uskon armolahjan varassa. Usko on aina Jumalan lahja.

”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Kuten Witness totesit, niin evankelistan kutsuna on julistaa evankeliumia. Usko tulee kuulemisesta, ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta – evankeliumin Sanaa pitää julistaa, koska vain Sanan ihmeellinen valo voi näyttää, että hengelliset asiat, Jeesus ja pelastus iankaikkiseen elämään ovat totta. Sitä varten apostolit lähtivät vaikeuksien ja ahdistusten keskelle viemään elämän Sanaa pakanoille.

”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.”

Avaus viittaa amerikkalaisen uskonveljen John Allen Chaun kuolemaan Andamaanien saariryhmään kuuluvalla syrjäisellä Pohjois-Sentinelin saarella. Chau halusi muuttaa asumaan ja elämään pysyväluonteisesti sentineelien kanssa, jakaa heille evankeliumia ja kääntää Raamattu sentineelien kielelle. Vaikka hän sydämessään valmistautui usean vuoden ajan menemään saarille, niin sentineelien kieltä hän ei osannut. Sitä ei voi opiskella missään, mitään kirjallista materiaalia ei ole ja kaiken lisäksi sentineelien kieli eroaa suuresti saaren lähistöllä puhuttavista muista kielistä. Jos hänet olisi otettu saarella vastaan asukkaaksi, niin muutamassa vuodessa hän olisi ilman muuta kielen oppinut ja sen jälkeen voinut ryhtyä toivomaansa raamatunkäännöstyöhön.

Chaun tunteneiden mukaan John Allen oli rakkaudellinen ja vilpitön kristitty, joka oli mieleltään seikkailunhaluinen maailmanmatkaaja. Hän kertoi nauttivansa vaarallisista kiipeilyistään kallioisilla vuorilla ja luonnonpoluilla. Loppuun asti hän oli pelkäämätön seikkailija. Hänen sydämessään oli syttynyt ylitsekäymätön halu viedä evankeliumia juuri Pohjois-Sentinelin saarelle. Jumala ei avannut Chaulle hänen niin kovasti rukoilemaansa evankeliumityötä. Voimme vain arvailla, mitä vaikutuksia Chaun kuolemaan päättyneellä innokkuudella lopulta on. Minua ainakin se on puhutellut voimakkaasti.