Raamattu on Jumalan omasivu

Jeesus pelastaa joka ahdingosta. Mutta vain jos annat hänen pelastaa, eli teet miten hän neuvoo. No se ei ole vaikeaa, nimittäin, jos taistelen Jumalan tahtoa vastaan, iskee masennus, erilainen masennus siis, tietyntyyppinen. Jonkinlainen harmaus ja menetän yksilöllisyyteni ja iloni sen mukana. Jumalan Henki tekee ihmisestä yksilön, saatana haluaa tehdä ihmisistä samaa massaa. Mutta ihminen joka tuntee edes tyhjyyttä on onnekas. Kaiken onnettomin on sellainen ihminen joka on tyhjä sisältä, eikä sitä tunne vaan luulee olevansa onnellinen. Onni tulee tässä tapauksessa varmaan sisimpänsä väistelystä ja kaikenlaisen "viihteen" kulutuksesta, vaikka penkkiurheilusta.



Jumalan Henki on helppo saada sisimpään. Ota Jeesus elämäsi Herraksi. Tee mitä hän käskee. Sana kertoo, mitä tehdä. Henki ohjaa kyllä loput. Kuka tietää minne Henki kuljettaa. Itse kuljen aika sokeana eteenpäin, näen seuraavan etapin vaan. Kyllä minä uskon, että kuljen Jeesuksen perässä. Joku voi toki olla eri mieltä jos haluaa. Mutta uskon vakaasti olevani Jeesuksen seurassa kyllä. Sisin todistaa sen minulle.

Tämä Sinun blogisarjasi
otsikolla Mietteitä,
on todella mielenkiintoinen.

Jokainen viestisi on saanut
minut miettimään.

Moneenkin olen miettinyt vastausta.
Yksi oli tämä,
johon jo luulinkin vasstanneeni,
mutta en näköjään
olekaan vastannut.

Kirjoittaja kirjoitti:
Olen huomannut, että saatana saattaa voi yrittää pettää jopa Sanan avulla, ei pelkästää synnillisten asioiden. Hyvin petollista mutta en ole mennyt onneksi lankaan ainakaan hiljattain. olenkohan aiemmin mennyt joskus en muista.

Matteus 4

6 ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'."

Ei kun olenpas.
Mutta toiseen viestiketjuusi
https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?p=49425#p49425

No otetaan seuraava mietteesi.

Kirjoittaja kirjoitti:
sekin on jännä, että sellaistakin hyökkäystä on ollut, että yritetään, että asettaisin oman pelastukseni tärkeimmäksi asiaksi elämässäni. Mutta oikeasti muiden pelastus on tärkeämpi kuin oma asiani eli rakkaus on tärkein ja Jumalan tahto on tärkein.

Tämä on mietityttänyt siitä asti,
kun sen kirjoitit.

Tästä tulee tietenkin mieleen
Paavalin sanat, joiden mukaan
hän soisi olevansa
kirottu pois Kristuksesta
veljiensä hyväksi.

Mitähän Paavali oikein
tarkoittaa tuolla viestillään.

Viestin sanoma kytkeytyy
juuri siihen lähimmäisRakkauteen,
joka Sinun tässäkin viestissäsi
ja yleensäkin esimerkiksi
useissa esirukouspyynnöissä
lähimmäistesi puolesta,
tulee näkyviin.

Paavali (Room 9:1-2) kirjoitti:
Minä sanon totuuden Kristuksessa,
en valhettele

- sen todistaa minulle
omatuntoni Pyhässä Hengessä -

että minulla on suuri murhe
ja ainainen kipu sydämessäni.

Ja tämän murheen ja kivun
oli aikaansaanut
sen Jeesuksen kohtaaminen,
jota hän aiemmin vainosi,
kun vainosi Kristuksen
ruumiin eli seurakunnan jäseniä.

Ja nyt hän näkee heimoveljensä
olevan siinä asemassa
Kristukseen nähden,
kuin mitä Paavali itse oli ollut
ennenkuin oli kohdannut Hänet.

Siis niinkuin Paavali
ennen Kristuksen kohtaamista
kiivaili Jumalan puolesta
vainoten kristittyjä,
niin hän kokee nyt heimoveljiensä
kiivailevan Jumalan puolesta.

Ja niin Paavali jatkaakin
tuon kipunsa kuvaamista
suorastaan ylistäen heimoveljiään.

Paavali (Room 9:3-5) kirjoitti:
Sillä minä soisin itse olevani kirottu
pois Kristuksesta veljieni hyväksi,

jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta
ovat minun sukulaisiani,
ovat israelilaisia:

heidän on
lapseus ja kirkkaus
ja liitot ja lain antaminen
ja jumalanpalvelus ja lupaukset;

heidän ovat isät,
ja heistä on Kristus lihan puolesta,
hän, joka on yli kaiken, Jumala,
ylistetty iankaikkisesti,
amen!

Kun Paavali sanoo,
että soisi olevansa kirottu
pois Kristuksesta,
niin nyt täytyy olla hyvin tarkkana,
mitä se tarkoittaa.

Alkutekstissä on sana

ἀνάθεμα = temppelilahja
anathema

Paavali siis koki olevansa
temppelilahja,
joka uhrataan Herralle.
Siis
Herralle vihitty
ihmisistä erotettu.

Paavali oli siis
herralle vihitty uhrilahja.

Kun tällaisista puhutaan
VT:n puolella,
niin sen kreikannoksessa
on näissä kohdin
juuri tuo sama kreikan sana.

Ja nyt Paavali siis tietää,
että hän on tällainen uhrilahja.

Paavali ei siis varsinaisesti
puhu pelastuksesta
tuossa kohdassa
vaan tästä äärettömän
läheisestä suhteestaan
Jeesukseen
ja osallisuudestaan
Kristuksen kärsimyksiin
Herralle vihittynä uhrilahjana.

Hän olisi valmis luopumaan
kutsumuksestaan,
ja sen vastaanottamisen
tarjoamasta kruunusta,
jos se olisi siirrettävissä
näiden taitamattomien
heimoveljien osaksi.

Itse asiassa tämä suhde,
oli alunperin nimenomaan
Israelin osaksi tarkoitettu.

Mutta nyt väliaikaisesti
me pakanakristityt
kannamme tätä taakkaa.

Kunnes sitten
Jeesus tulee ja perustaa
Valtakuntansa Israelille.

Mutta Paavali kuten
myös Jeesuksen opetuslapset
toki olivat Israelilaisia.

Ja kaikki kantoivat
tuota raskasta osaa
suurissa kärsimyksissä.

Ja niin Paavalikin teki,
ja hänelle tuo osa
tehtiin alun alkaen selväksi.

Ja sitten loppumetreillä
Paavali kirjoittaa
nuorelle Timoteukselle
maaliviivan lähestyessä.

Paavali (2 Tim 4:5-8) kirjoitti:
Mutta ole sinä raitis kaikessa,
kärsi vaivaa,
tee evankelistan työ,
toimita virkasi täydellisesti.

Sillä minut jo uhrataan,
ja minun lähtöni aika on jo tullut.

Minä olen
hyvän kilvoituksen kilvoitellut,
juoksun päättänyt,
uskon säilyttänyt.

Tästedes
on minulle talletettuna
vanhurskauden seppele,
jonka Herra,
vanhurskas tuomari,
on antava minulle sinä päivänä,
eikä ainoastaan minulle,
vaan myös kaikille,
jotka hänen ilmestymistään rakastavat.

Monikin on luopunut
kutsumuksestaan.
Tuosta niin läheisestä,
mutta samallla niin haastavasta
suhteesta Herraan
ja samalla kruunustaan.

Kaikkia pelastettuja ei kruunta.
Mutta itse pelastus
on kuitenkin lahja yksin armosta.

Paavali ei siis tuossa kohdassa
ehkä sittenkään tarkoita sitä,
että hän soisi olevansa kadotettu.

Se olisi täysin vastoin
sitä armon evankeliumia,
jota hän julisti.

kiitos kalamos viestistäsi ja sen koko sisällöstä. Jakelet taas raitista Sanaa. Olen samaa mieltä, että omaa pelastusta ei oikeasti tarvitse laittaa vaakalaudalle. Jos uskosta siis ei itse luovu niin pelastuu. ei sitä kukaan/mikään voi pois viedä. Mutta jollekin voi tulla väärä tulkinta tai väärä sana joltakulta joka jakelee väärää sanaa. Joka ohjaa harhaan jos rakastaa itseään enemmän kuin lähimmäistään. Silloin sydämen kovettaminen on vaarana. Joka tällaisen tekee on henkilö, joka päätyy palvelemaan Jumalaa vain huulillaan.

Paavali (Room 8:38-39) kirjoitti:
minä olen varma siitä,

ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu

voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.

Minä kuulun tuohon kategoriaan.
Minä olen luotu olento.

Minä en voi erottaa itseäni
Kristuksen Rakkaudesta.

Paavali jatkaa:

Paavali (Room 9:16) kirjoitti:
Niin se ei siis ole sen vallassa,
joka tahtoo,

eikä sen,
joka juoksee,

vaan Jumalan,
joka on armollinen.

Etkö voi vai etkö halua?

Muokkasin muuten vahingossa tuon vastaukseni äsken sinun viestiisi Kalamos. Muokkasin takaisin ennalleen. Pahoittelut.

En voi enkä halua.
Ja tämän vaikuttaa Jeesus minussa.

Tuossa Jumalan Sanan kohdassa
kuitenkin käytetään nimenomaan ilmaisua

δύναμαι = voida/kyetä
dynamai

Minä olen varma siitä,
ettei ...
luotu (kalamos)
voi

Siis kun ihminen on
Pelastuksensa Evankeliumin kuultuaan
ottanut Sanan vastaan
ja tullut Jeesuksen tykö,
niin tuossa kohtaamisessa
me olemme kokeneet
uudestisyntymisen ihmeen,
ja olemme yhtä Jeesuksen kanssa.

Olemme upotetut Rakkauteen,
joka ei meitä koskaan hylkää.

Ei silloinkaan,
kun me olemme uskottomat.

Me olemme siis nyt
uusia luomuksia,
joita vanha luomus ei voi
erottaa Jumalasta.

Mutta toki on myös niin,
että tuo Rakkaus,
joka on meihin vuodatettu,
on sellainen,
että me emme myöskään
missään tapauksessa halua
eroon tuosta Rakkaudesta.

kiitos kalamos.

entä tämä:


2. kirje Timoteukselle 2

11 Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää;
12 jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät;
13 jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.

Juuri tuo katkelma
on ollut koko ajan mielessäni,
kun olen kirjoittanut,
että vaikka olisimme uskottomat
niin Jumala ei ole.

Eli me olemme kuolleet
Jeesuksen kanssa sinä hetkenä,
kun tulimme Hänen tykönsä,
ja kohtasimme Hänet.

Tuossa kohtaamisessa
tulimme osallisiksi
Hänessä olevasta sovitukesta
ja uudesta elämästä.

Me synnyimme uudesti ylhäältä Hengestä.
Olemme uusia luomuksia Kristuksessa.

Meidät upotettiin
Hänen kuolemaansa.

Ja nyt vaellamme
Hänen ylösnousemisvoimassaan.

Mutta vaelluksemme
on silti kompuroivaa.

Mutta Jumala on silti uskollinen
loppuun asti.

Toisaalta myös
kylvämisen ja niittämisen laki
on edelleen voimassa.

Ja kerran
Kristuksen palkintotuomioistuimella
meidät palkitaan ... tai sitten ei.

Ne,
jotka ovat kadottaneet elämänsä
Jeesuksen tähden,
ovat löytäneet sen täydellisimmin.

Ja ne jotka eivät ole
niin halunneet tehdä,
jäävät vaille voittopalkintoa ja kruunua.
Mutta pelastettuja he silti ovat,
vaikka eivät olekaan keränneet
aarretta taivaisiin
eivätkä loista kuin tähdet
niinkuin nuo toiset iankaikkisuudessa.

Mitä kirjaimellisesti tapahtuu, jos Jeesus kieltää meidät?

Luukas 12

8 Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.
9 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.

Room. 10:10

sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

Minäkin tiedän ex-uskovia, jotka julkisesti ovat kieltäneet Jeesuksen. Vaihtoivat uskontoa sitten. Ovatko nämä pelastettuja?

Oikeastaan vastasin jo edellä
tuohon ensimmäiseen kysymykseesi
koskien seuraavaa jaetta:

Luukas (12:8-9) kirjoitti:
Mutta minä sanon teille:

jokaisen,
joka tunnustaa minut ihmisten edessä,
myös Ihmisen Poika tunnustaa
Jumalan enkelien edessä.

Mutta joka kieltää minut
ihmisten edessä,
se kielletään Jumalan enkelien edessä.

Tapahtumapaikalla on siis
läsnä Isä.

Ymmärrän,
että kysymys on siitä tilanteesta,
jossa me uskovat olemme
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä.

Toiset palkitaan.
Toiset ei.

Käytännön tilannekuvaus voisi
olla seuraava.

Isä valmistautuu antamaan
Pojalleen sen,
minkä vuorossa
oleva palkittava on ansainnut.

Poika asettaa sitten Isän ojentaman
kirkkaan kruunun hänen päähänsä,
ja sitten ojentaa hänelle voittopalkinnon,
ja antaa hänelle täysinäisen aarrearkun.
Jne.

Sitten vuoroon tulee
joku sellainen uskova,
jolla ei ole mitään ansioita.

Poika pudistaa päätään Isän edessä.
Tälle ei tule kruunua eikä ...

Ja niin tämä uskova
astuu taivasten Valtakuntaan
omaten kaikki ne asiat,
mitä luvataan seitsemälle seurakunnalle.
Mutta mitään extraa ei tule.


Ja tuo toinenkin asia on
oikeastaan jo ollut esillä.
Eli miten me pelastuimme.

Eli edellisessäkin viestissäni
kirjoitin siitä,
että se tapahtuu,
kun olemme kuulleet
Pelastuksemme Evankeliumin
ja otamme sen vastaan.

Tuossa Sanassa on Voima,
joka vetää meitä Jeesuksen tykö.

Ja joissakin seurakunnissa
on oikein tapana
kokoontumisten lopussa
kutsua ihmisiä esille.

Kun tulemme Jeesuksen tykö,
niin siinä tapahtuu paljonkin asioita.

Mutta oleellisin on se,
että meidät julistetaan
tuossa kohtaamisessa
vanhurskaiksi eli syyttömiksi
sen perusteella,
mitä Hyvä Sanoma on meille julistanut.

Ja tuossa Jeesuksen kohtaamisessa
Jeesus vaikuttaa meissä myös uskon.
Ja me voimme todella uskoa
Jeesuksen uskolla ihan sydämessämme,
että Hän on kantanut meidän syntimme.

Ja niin me olemme
saaneet lahjaksi
Hänen vanhurskautensa.

Eli tuossa kohtaamisessa
tapahtuu ihmisen pelastuminen.

On tärkeää aloittaa lukeminen
jo edellisestä jakeesta:

Paavali (Room 10:9-10) kirjoitti:
Sillä jos sinä tunnustat
suullasi Jeesuksen Herraksi
ja uskot sydämessäsi,
että Jumala on hänet
kuolleista herättänyt,
niin sinä pelastut;

sillä sydämen uskolla
tullaan vanhurskaaksi
ja suun tunnustuksella pelastutaan.

Eli tuo kaikki tapahtuu
tuossa hetkessä.

Me uskomme ja pelastumme.

Ja sitten sen jälkeen
me kuulumme sarjaan,
josta Paavali käyttää ilmaisua
Pelastetut.

Paavali (Ef 2:8-9) kirjoitti:
Sillä armosta
te olette pelastetut uskon kautta,
ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.

Siis koko pelastusprosessimme
on Jumalan teko.
Eli teksti jatkuu näin:

Paavali (Ef 2:10) kirjoitti:
Sillä me olemme
hänen tekonsa,
luodut Kristuksessa Jeesuksessa
hyviä töitä varten,
jotka Jumala on
edeltäpäin valmistanut,
että me niissä vaeltaisimme.

Jos meidän pelastettujen kohdalla
näin saa tapahtua,
niin aikanaan saamme palkan.