Kristitty vai uskovainen

[Riitta-mummi]

Teillä on voitelu Pyhältä,
ja kaikilla teillä on tieto.

Viitataanko tällä tiedolla jotakin tiettyä tietoa, vai vaan yleensä tiedonhaluisen ihmisen saamia tietoja ?

Itse olen saanut tiedon Jumalan olemassaolosta sekä rukouksessa, kotona ja työssäkin aikanaan.
Jokaisen ihmisen toivoisin tietävän armahtavasta ja pelastavasta Kristuksesta, Herrasta Jeesuksesta !

[kalamos]

Eli Johannes kirjeessään
puhuessaan niistä,
jotka eivät sitten
loppujen lopuksi olleetkaan
yhtä meidän kanssamme,
näin:

Meistä he ovat lähteneet,
mutta he eivät olleet
yhtä meidän kanssamme;

sillä jos he olisivat olleet yhtä
meidän kanssamme,
niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet;
mutta heissä oli tuleva ilmi,
että kaikki eivät ole
yhtä meidän kanssamme.

Teillä on voitelu Pyhältä,
ja kaikilla teillä on tieto.

Ja sitten Johannes päättelee
tuon katkelman viitaten niihin,
jotka meitä eksyttävät.

Tämän minä olen kirjoittanut teille
niistä, jotka teitä eksyttävät.

Mutta te
- teissä pysyy se voitelu,
jonka olette häneltä saaneet,

ja te ette ole
kenenkään opetuksen tarpeessa;

vaan niinkuin
hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa,
niin se opetus on myös totta
eikä ole valhetta;

ja niinkuin se on opettanut teitä,
niin pysykää hänessä.

Kaikilla teillä on tieto.
No kaikilla ihmisillä on jotakin tietoa.

Mutta nyt Johannes viittaa
juuri meihin uskoviin,
joilla on aivan erityislaatuista
tietoa eli tuntemusta,
joka perustuu siihen,
että me tiedämme ja tunnemme
Hänet, joka on Jumalan Sana.

Jos puhutaan puhtaasti
ihan vaan yleisluontoisesti tietämisestä,
niin itse koen niin,
että minä en tiedä enkä ymmärrä
mistään yhtään mitään.

Aikanaan olin huipulla
ja ehkä ajattelin
tai ainakin jotkut ajattelivat
minun paljonkin tietävän.

Kysymys oli aihealueesta,
joka meni minulta
totaalisesti ohi opiskeluaikana.

Ja kaikilta muiltakin.
Luennoitsija vain pyöritteli päätään,
kun yritti selvittää,
mitä uudet paragrafit oikein tarkoittavat.

Sitten eräässä vaiheessa jouduin
tekemisiin juuri tuon aihealueen kanssa,
ja minusta tuli ns asiantuntija.

Ja sitten luennoin ihan päätyökseni
tuosta aiheesta.
Ei ollut ketään,
joka olisi osannut vastaan väittää.

Mutta tällaisesta tietämisestä
Johannes ei tuossa kohdassa
ymmärtääkseni puhu.

Siirrytään Paavaliin,
joka nostaa toisen aihealueen esiin,
Ja selittää sitä pitkään.

Mitä sitten
epäjumalille uhrattuun lihaan tulee,
niin tiedämme,
että meillä kaikilla on tieto.

Tuo 'tieto' on tuossa kohden
alkutekstissä akkusatiivissa.
Kääntäisinkin tuon loppuosan näin:

tiedämme,
että kaikilla tietoa on

Ja kohta käykin ilmi,
että kaikilla ei ole
tässäkään asiassa tai aihealueessa
absoluuttista tietoa.

Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa

Ja niin ymmärrän,
että alun alkaenkaan Paavali ei sano,
että meillä kaikilla on tieto.

Vaan tuo kohta pitäisi kääntää:
kaikilla on tietoa
Toisilla enemmän toisilla vähemmän.

Mutta huipulla on se,
joka ei enää edes luule
jotakin tietävänsä.
Paavali jatkaa:

Tieto paisuttaa,
mutta rakkaus rakentaa.

Jos joku luulee jotakin tietävänsä,
ei hän vielä tiedä,
niinkuin tietää tulee;

mutta joka rakastaa Jumalaa,
sen Jumala tuntee.

Tuon toisen jakeen voisi
kirjaimellisesti kääntää näinkin:

kirj

Jos nyt joku arvelee tietävänsä jotakin,
ei vielä mitään ole tiennyt,
kuten tietää tulee

Perusverbi tässä pohdinnassa on

γινώσκω
ginōskō

Ja tämä tarkoittaa
hyvin syvällistä asiaa,
joka suomen kielessä
käännetään mielellään
eri yhteyksissä eri sanoin.

Tietää
Tuntea
Yhtyä

Vanhan Testamentin hepreassa on
vastaava ilmaisu,
joka tarkoittaa tuota kaikkea.

Biblia 1776

Ja Adam tunsi emäntänsä Hevan,
ja hän tuli raskaaksi

Samaa verbiä käyttäen
käärme todisti:

Ette suinkaan kuole;
vaan Jumala tietää,
että sinä päivänä,
jona te siitä syötte,
aukenevat teidän silmänne,

ja te tulette niinkuin Jumala
tietämään hyvän ja pahan.

Ja mitä sitten tapahtui:

KJV

And the eyes of them both were opened,
and they knew
that they were naked

Kysymys on siis sanalla sanoen
tuntemisesta.

Ja nyt tuleekin ymmärrettäväksi se,
että Paavali puhuu ikäänkuin sekaisin
tietämisestä ja Jumalan tuntemisesta.

Jos emme tunne Jumalaa,
niin emme tunne mitään muutakaan asiaa
niinkuin tuntea tulisi.

Mutta kun olemme tulleet
Jumalaan uskoviksi eli luottaviksi,
niin meillä on tuon uskon kautta
suhde Jeesukseen
ja Jeesuksen kautta Isään.

Tuo suhde ilmaistaan tuolla
tuntea/tietää-verbillä.
Johannes tallensi Jeesuksen sanat:

Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
että he tuntevat
sinut,
joka yksin olet totinen Jumala,
ja hänet,
jonka sinä olet lähettänyt,
Jeesuksen Kristuksen.

Ja niin kun meillä on suhde Jeesukseen,
niin meillä on Hänen aikaansaamansa
usko eli luottamus Häneen,
ja Hänen Elämänsä virtaa
koko ajan meidän lävitsemme.

Olemme siis syntyneet uudesti
ylhäältä/Hengestä.

Elämme nyt Hengessä.
Mutta emme pelkästään elä,
vaan me olemme yhtä
Hänen kanssaan.

Ja niin Jeesus meissä on se Rakkaus,
joka on pitkämielinen, lempeä jne.

Jeesus Kristus (Voideltu) meissä
on myös meissä oleva voitelu.

Ja tässä voitelussa
me voimme kaikkea,
mitä Jeesuskin.

uskon kautta me ymmärrämme

Siis Jeesuksen usko meissä
avaa kuin yhteyden Hänen
tieto-ohjelmistoonsa.

Otamme yhteyden rukouksessa,
ja Pyhä Henki jakaa meille
Jeesuksen omasta.

Mutta kun hän tulee,
totuuden Henki,

johdattaa hän teidät
kaikkeen totuuteen.

Sillä se, mitä hän puhuu,
ei ole hänestä itsestään;

vaan minkä hän kuulee,
sen hän puhuu,
ja tulevaiset hän teille julistaa.

Hän on minut kirkastava,
sillä hän ottaa minun omastani
ja julistaa teille.

Kaikki,
mitä Isällä on, on minun;

sentähden minä sanoin,
että hän ottaa minun omastani
ja julistaa teille.

1 Joh 2

1 Kor 8
Gen 3-4
Joh 16
Heb 11

Päivitän tällä viestillä
aiemman aloitukseni
tästä aiheesta.

Voitaisiin jatkaa tästä aiheesta
sielläkin.

[Riitta-mummi]

Kiitos laajasta vastauksesta. Itse olen kuullut armolahjojen joukossa mainittavan Tiedon sanat.

Tunnen yhteyden Kristukseen , sisälliseti kuten termi kuuluu. Tiedän että olen Hänen omansa. Hän toistaa: Käsieni hipiään olen sinut piirtänyt, ja muutakin hyvää olen kuullut.

Jesaja kieltää kerskaamasta tiedoillaan. Se tuntuu oikealta kun ajatellaan muita ihmisä, emmehän ole tiedoillamme yhtään parempia tai arvokkaampia Jumalan edessä.

Minä olen saanut lahjana hyvän muistin. Se auttaa tässä kirjoittelussakin.

Omaan kuitenkin sellaisen erikoisen vaiston, että näen kasvoista , ne kertovat ihmisen ominaisuudet. Lisäksi viekin erikoisempi vaisto on sellainen että usein urheilukilpailua katsoessani, aavistan ( tiedän ) voittajan.
Mihin tällainen sinusta viittaa ?

[Riitta-mummi]

Se että näen kasvoista jotain voi olla vain kokemusta, ammatinkin aikanaan lisäämää. Ihmistuntemus on kiinnostavin asia ihmisissä. Jo pienestä lapsesta, ei pelkästä valokuvasta, mutta elävästä, näkyy hän lajinsa. Hän on joko iloinen ja utelias, tai vakava ja arka. Jotkut lapset ovat pelokkaita. Itsekin olin ensin, mutta ihmisiä en enää pelkää, joitakin juttuja toki kyllä. Teini-ikäiset kaikessa epävarmuudessaan näyttävät ehkä kovilta. Toiset ovat hyvin ujoja ja se on helppo havaita. Vasta aikuisen elämän jäljet näkyvät moninaisemmin.Naamiot on monilla aina kasvoilla.
Raitis elämä näyttää erilaiset kasvot kuin kova tai vaikeutta sisältävä. Uskovat ihmiset olen myös aika helposti huomannut, ilman kaularistiäkin. Salainen, yhteinen rakkaus on kuin punainen lanka, tai verkko, ja se kertoo. On iloa kohdata aivan vieras uskova jossakin , vaikkapa kaupassa.

[Riitta-mummi]

Tuo että minulla on tuokin ominaisuus, ei tee minusta sen pyhempää. Kaikille on annettu sen mukaan mitä on käyttötarve sille Herralle jonka oma ihminen on.

Minulle on annettu sanoja ja niitä koen jakaa. En Raamatun jakeita, ainakaan pelkästään, sen estää oppimattomuutenikin. Mutta lähimmäisen sanoja, Riitta-mummin sanoja kaikille, kuten olen jälkeläisillekin jakanut.

Jumala on sanassa, mutta myös toisissa ihmisssä. Olemme , jos olemme, käveleviä evankeliumikirjoa.
Tämä on kutsumukseni, olen alkanut ymmärtää.
Jos Herra Jumala ja Kristus Vapahtajani minulle elonpäiviä suovat, haluan palvella Häntä ja lähimmäisiä.Näköni on huono ,molemmissa silmissä glaukooma, jalat ovat huonosti liikkuvat ,ja kivuliaat, mutta muisti pelaa ja seuraan elämää ympärillä. En koe myöskään olevani vanhus sillä tavoin jolla ikäisiäni aina pidetään. Minulle ei tarvitse puhuakaan kuin lapselle. Lapsenmieltä kyllä minusta löytyy, leikkisyyttä ja paljon karjalaista iloa.

[Riitta-mummi]

Lisää ajatuksia y.o aiheesta:

Armolahjat jotka Jumala Pyhän Henkensä kautta jakaa viisautensa ja seurakuntien tarpeen mukaan, ovat eräs erottava tekijä kristittyjen kesken.
Koska ne löytyvät Raamatusta, ne o v a t. Ehkä niiden painotus on ihmisen mielestä erilailla tarpeellinen.
Kun on kirkko ja papit, on heidän tehtävänsä saarnata ja opettaa. Vapaissa suunnissa ei ennen ollut pappeja, ja seurakuntaiset johtivat vanhemmiston kanssa toimintaa. Tällöin karismaattiset asiat koettiin sekä tarpeen, että uskoa lisääviksi. Tavat ovat totutut, ja niissä pysytään.

Minusta nämä asiat eivät saa erottaa meitä Kristuksesta. Häneen kastettu on kristitty. Uudestisyntynyt käyttää itsestään nimeä uskovainen.

Uskova elää yksinomaan armosta, siis Kristuksen sovitustyöstä.
Eivät uskovaisetkaan , ehkä, elä omista töistään vaikka korostavatkin mitä armolahjoja heillä on.

Parannus on Raamatun sana, siihen tulisi pyrkiä.

Jos kerskaamme, kerskatkaamme Pelastajasta !

[Riitta-mummi]

Taas olen joutunut näkemään, ja myös koen, että on ihmisiä jotka eivät pidä omin sanoin uskoaan kuvaavasta kirjoittajasta. Eivät aikakaan oikeana uskovaisena.

Uskova tai uskovainen ? Ei merkitse minusta samaa asiaa. Kristitty on uskova, ja uskova käyttää mielellään itsestää nimeä kristitty. Esim. nuoret urheilijat, jotka kantavat rippiristiä esillä ,sanovat olevansa kristittyjä, christians.

Onkin ilo urheilkisoja katsoessa kuinka moni on valinnut joko ristin tai ristinmerkin tekemisen ennen suoritusta. Ei hän siinä voittoa pyydä, vaan siunausta.

On ihmisiä joille asiat eivät ole kirkastuneet. Ne eivät ehkä pelkkää raamatuntekstiä lukemalla kirkastukaan. Muu lukeminen on arvokasta tiedon lisääjää. Mutta Kristus sisällämme, on se valo jota Pyhä Henki yhä selvemmäksi selvittää.

Jumala antaa ymmärrystä kun sitä häneltä rukoillen pyytää.


SV 13 Opeta tällaisena

1. Opeta tällaisena
luoksesi tulemaan
kuin olen, vaivaisena,
ja sinuun turvaamaan.
Kun synti tieni sulkee,
luokseni tiesi kulkee,
syntisten ystävä.

2. Omalla uskollani
en osaa uskoa,
hauraalla toivollani
en jaksa toivoa.
Sieluuni lohdutusta,
voimaa ja uskallusta
sinulta ikävöin.

3. Kun pyhään kuolemaasi
on minut kastettu,
kalliisti ostamaasi
näin laumaan johdettu,
niin auta, Jeesus, että
en sanaa, kasteen vettä
milloinkaan unohda.

4. Matkalle oppaakseni
suo Pyhä Henkesi.
Käy taluttajakseni,
kun uupuu jalkani.
Valaise tieni määrä,
oikaise suunta väärä,
suo kuorma keveä.

5. Pohjalle vahvimmalle
toivoni perustan.
Jeesuksen ristin alle
majani rakennan.
Ei ajan tuulten pauhu,
ei kuolemankaan kauhu
voi sitä horjuttaa.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Ikola 2016

[Riitta-mummi]

Herätysliikkessäni , Körteissä, kerrotaan kuinka Paavo Ruotsalainen lähti Laukaaseen saamaan vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, nimenomaan uskonasioihin.

Keskustelu lähes mielenvikaisen Paavon kanssa sai seppä Högmanin lausumaan: 'Yksi sinulta puuttuu, Kristuksen sisällinen tunteminen'.

Paavo oli kotonaan isän ankaruuden ja äidin hellämielisen uskovaisuuden takia ahditunut. Häntä kutsuttiin Nilsiässä Löyhkä-Paavoksi. Se merkinnee jotain sekopäisyyteen viittaavaa. Paavolla oli jopa itsemurha-ajatuksia.

Ilmeisesti Seppä löysi oikeat sanat ja neuvoi lopettamaan 'omat hengelliset yritelmät' ja uskomaan yksin Jumalan armoon Kristuksessa.

Laukaasta palasi 'toinen mies'. Hänestä tuli herätysliikkeen perustaja ja saarnamies ja kokenut sielunhoitaja. Eräs maallikkosaarnaajien tunnetuimmista.

Itselleni oli myös tämä löytö arvokkaampi kuin yli kaksikymmenvuotinen tarpominen erilaisten opinkappaleiden noudattamisessa, yrittämisessä ja epäonnistumisissa.

Sain eräältä körtti-papilta hyvän neuvon kristillisten mystikoiden kirjoittamien kirjojen lukemiseen. Ne auttoivat Kristuksen jatkuvaan kohtaamiseen, kontemplaatioon. Sen perusta on kaiken sen vieminen mikä mieltä painaa tai ahdistaa rehellisesti ja rukoillen Kristuksen haavoitetun ja puolestamme ristille naulatun , syntiemme sovittajan jalkojen juureen. Tunnen Hänen läsnäolonsa sielussani, elämässäni, puheissanikin juuri niin että voin erottaa kuinka useimpien on vastenmielistä kuulla sana Kristus, tms tästä uskon asiasta. Siksi en juuri 'puhu raamattua' enkä käytä Jumalan erisnimeä. Kyllä minä pilkan kestän, mutta en halua ärsyttää. Paavalikin neuvoi: Ole kreikkalaislle kreikkalainen jne...Luen ( kuuntelen)Raamattua säännölliseti. Luin kun näin lähes joka päivä, myös VT, mutta enemmän Jeesuksen sanoja UT ssa. Niissä Hän asuu sisälläni.