Jumalan osoittamalla tiellä

[Riitta-mummi]

Olen ollut aktiivinen seurakuntalainen yli 42 vuotta. Kirkossa, perinteisessä luterilaisessa messussa ollaan mielestäni eniten Jumalan osoittamalla tiellä. Ollaan yhdessä, veisataan virret ja kuunnellaan liturgia. Uskontunnustus ja synnintunnustus ovat osallisuutta yhteisestä ja raadollisesta kristillisyydestä.
Heti kun syntyy ryhmiä, rukouspiirejä tms. vastaavaa syntyy kuppikuntia, ainakin kaksi.

Monet katsovat tehtäväkseen olla opettajia. Tällainen ei anna tilaa olla vapaasti uskova. Halutaan ohjata 'oikeaan malliin'.

Johtaminen on vaikea laji, se vaatii kutsumista, voitelua ja rakkautta, sekä paljon nöyryyttä.

R-m

[kalamos]

Helpotuksen huokaus,
kun vihdoin taas kirjoittelit.

Olen ollut kovin huolissani
voinnistasi siitä alkaen
kun mainitsit silmäpolille menostasi.

Ja vielä enemmän huolissani,
kun vähän aikaa sitten kysyin tuosta,
etkä ole vastannut.

Mutta asiaan.

Huomenna minäkin taas kuuntelen
vaimoni kanssa
Luterilaisen messun,
joka lähetetään
Suomen Raamattuopistolta.

Sen voi suorana kuunnella Radiodeistä
tai katsoa netistä.

Minulle a ja o
tuossa lähetyksessä ovat
virret ja Sanan saarna.

Mitä synninpäästöön tulee,
niin minun täytyy kyllä
saada olla koko ajan jatkuvasti
Jeesuksen veren puhdistavan virran alla.

Jeesuksen Kristuksen,
hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä

Johannes käyttää kirjeessään
sellaisia sanamuotoja,
että niistä voidaan ymmärtää
tuon Jeesuksen veren puhdistuken
olevan jatkuvaa.

Uskontunnustuksen kanssa
on vähän samoin.

Se on minulla jatkuvaa
Hengen todistusta siitä,
että ...

Jeesus Kristus on Herra

Ja Henki todistaa minun henkeni
kanssa, että olen Jumalan lapsi.

te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme:

"Abba! Isä!"

Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.

Mutta toki haluan rohkaista Sinua
tuolla tiellä,
jonka koet Jumalan osoittamaksi.

Mutta pysy sinä siinä,
minkä olet oppinut
ja mistä olet varma