EPÄOIKEUDEN MUKAINEN KÄRSIMYS ?!

[hypomenoo]

EPÄOIKEUDEN MUKAINEN KÄRSIMYS ?!


Job menettää omaisuutensa ja perheensä

Ja hän sanoi:

"Alastonna minä tulin äitini kohdusta,
ja alastonna minä sinne palajan.
Herra antoi, ja Herra otti;
kiitetty olkoon Herran nimi."

Jobin uusi koettelemus

Otammehan vastaan Jumalalta hyvää,
emmekö ottaisi vastaan pahaakin?"

Job vastasi ystävilleen

Raamattu Kansalle

Vaikka hän surmaa minut,
häneen minä panen toivoni.
Tahdon vain puolustaa vaellustani hänen edessään.

Job katsoo näkymättömään todellisuuteen.

Mutta minä tiedän lunastajani elävän,
ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

Kun Jumala puhuttelee Jobia, tapahtuu jotain ihmeellistä. Job oppii tuntemaan Hänet paremmin. Tämä oli Herran tarkoitus.
Job nöyrtyy Herran edessä tunnustaen tietämättömyytensä.


Nyt on silmäni sinut nähnyt!

Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

"Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja
ettei mikään päätöksesi
ole sinulle mahdoton toteuttaa.

'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?'

Siis on niin:
minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista,
jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.

Kuule siis, niin minä puhun;
minä kysyn, opeta sinä minua.

Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut,
mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.

Sentähden minä peruutan puheeni
ja kadun tomussa ja tuhassa."

Job on meille Jeesuksen seuraajille esikuva.

Minua on rohkaissut ja kannustanut Jobin toivoton elämä Toivoon,
jonka näemme lukiessamme Herran puheen, Jobin suhtautumisen siihen,
rukous ystäviensä puolesta ja Herran Shalom-siunaus Jobin elämään.

[Kirjoittaja]

kiitos tästä!

[kalamos]

Tässä on sellainen aihe,
että itse kukin voisi
viettää loppuelämänsä sitä pohtien.

Mistä minä alastomana tulin
ja mihin minä sellaisena palajan.

Ja miksi siinä välissä
on ollut niin paljon kyyneleitä.

Onko Jumala ... Hyvä Jumala,
jos antaa meidän kohdata pahoja asioita.

Loppujen lopuksi ruumiillinen kuolema,
vaikka se on paha asia,
niin se on meidän pelastuksemme.

Job tiesi Lunastajansa seisovan
viimeisenä multien päällä.

Jobin ruumis oli tehty maan tomusta.
Jossain salassa kudottu pienistä
hiukkaista äitinsä kohtuun.

Ja sinne maan tomuun hänen ruumiinsa
oli palaava.

Jobin toivo oli Lunastaja.
Jumala, joka pelastaisi uhrillaan,
niin Jobin kuin hänen poikansakin.

Ja sen tähden Job uhrasi
säädettyjä uhreja poikiensa edestä.

Ja sitten suru-uutisen kuultuaan
Job tiesi,
että hänen rakkaansa ovat tallessa
Herran luona.

Mutta Jobin osa
täällä maan päällä
paheni pahenemistaan.

Ja kipu nousi huippuunsa,
kun taitamattomat lohduttajat
saapuivat paikalle.

Mutta tähänkin kätkeytyi siunaus.
Job saattoi kaiken kauheuden jälkeen
tulla osalliseksi
kaksinkertaisesta Jumalan hyvyydestä.

Lasten määrä tuplaantui,
kun otetaan huomioon
jo tallessa olleet.

Ja maan päälle syntyneiden
uusien lapsien jälkipolvia
Job näki neljänteen polveen saakka.

Se hedelmä,
minkä kärsimys voi tuoda ihmisen elämään,
voi näkyä jo täällä maan päällä selvästi.

Mutta monesti on niin,
että selvästi näemme sen vasta sitten,
kun olemme perillä.

Mutta Job sai nähdä Jumalansa
jo täällä maan päällä ollessaan
ja nähdä spektaakkelin
koko tämän maailman synnystä.

Ja kerran on niin,
kuin nyt jo Ilmestyskirjan
loppusivuilta näemme,
että tämä maailma katoaa.

Ja me saamme Jobin ja Johanneksen kanssa
nähdä uudet taivaat ja uuden maan,
joissa vanhurskaus eli oikeudenmukaisuus asuu.

Eikä mitään kipua eikä kärsimystä
eikä kuolemaa ole enää oleva.

Mutta matka tähän autuuteen
ei tapahdu kärsimyksittä.

Ja kun Jumala katsoo jonkun
arvolliseksi suureen siunaukseen,
niin Hän voi tehdä niinkuin tapahtui
Jobin kohdalla.

Mutta toisaalta me olemme
siunaus Hänelle,
jonka ihastuksena ihmislapset ovat.

Me olemme kuin ne
Jobin kolme tytärtä
ihanimmat maan päällä,
jotka kärsimyksen jälkeen syntyivät.

Jobin kärsimys oli varmasti esikuvaa
myös Jeesuksen kärsimyksistä.

Jeesus on kärsimyksellään
saanut omakseen sen ihanimman,
jota maa päällään kantaa.

Morsiamen.
Sinut ja minut.

Job ja hänen perhekuntansa
ovat jo Jumalan Paratiisissa.

Mies ja vaimo
sekä
2 x 7 poikaa ja 2 x 3 tytärtä.

Ja kerran hekin saavat kaikki
pukeutua ylönsousemusruumiiseen.

Ja se on oleva kirkastettu ruumis.
Niin ihana, ettei sellainen ajatukseen astu.

Ja tämä kirkkaus odottaa
jokaista Jumalan lasta.

[hypomenoo]

On ihmeellistä, miten tyhjentymätön on Jobin kirja.
Kalamos tuo kommentissaan Jobista esille, kuka on kaiken yläpuolella - itse Herra!

Jobin kärsimystä tarkastellessa kyse ei nyt ole rangaistuksesta, vaikka ystävät sitä kiihkeästi toivat esille.

Alkuluvut paljastavat Saatanan ja Herran keskustelun. Luvut on hyvä lukea.
Job ei tiennyt tästä keskustelusta mitään, siksi ei ymmärtänyt,
miksi tällainen hirvittävä kärsimys laskeutui hänen päälleen.

Saatana oli varma, että Jobin usko Jumalaan katkeaa.
Miten kävi? Jobin usko Jumalaan ei katkennut, mutta Hänen tuntemuksensa kasvoi Herran puhuessa hänelle.