Elämäntarinoita 1
Lähetetty: 19.10.2025 15:50Antinkadun K-marketissa, ennen kassoja, piileksii pieni, ikkunallinen kolo, johon mahtuu kolme pöytää ja tuolit. Kahvi ja munkki siellä maksaa kaksi euroa, jotka maksetaan kassalle.
Kolon seinät ovat kuulleet yksinäisten ihmisten elämäntarinoita.
Tämän tarinan minäkin kuulin: eläkkeellä oleva Pekka (ei oikea nimi) kertoi olleensa metallialan yrittäjä. Hän suoritti elämäntyönsä Helsingin satamissa, mutta on muuttanut takaisin Poriin.
Hän kertoi kokeneensa muutama päivä sitten kummallisen elämyksen; hänelle näytettiin pikakelauksella hänen koko elämänsä, ne kaikki vuodet, jotka hän tuhlasi viinan kanssa läträämiseen. Sai muutaman kerran lopputilinkin, kun oli toisten palveluksessa työaikana humalassa. Häntä hävetti ja kadutti mennyt elämänsä, ja sitä hän siinä istuessa huokaili. Häntä ihmetytti, miksi ihmeessä hänen piti pilata niin paljon viinan kanssa.
Helsingissä Pekka oli tavannut kivan naisen, johon hän ihastui. Nainen vei hänet Siiloan-seurakunnan kokoukseen Harjutorille. Siellä hän koki syvän hengellisen ihmeen. Hän vapautui viinasta, ja olikin raittiina monta vuotta. Sitten tuli takapakkia, ja viina vei Pekan taas. Hän ei enää jaksanut uskoa, että voisi uudelleen raitistua.
Siinä K-marketin kolossa hän kuitenkin oli selvin päin ja tolkuissaan. Minulle, vieraalle ihmiselle, hän kertoi tuon kokemansa "videon".
Minulle tuo tapaaminen oli selkeä johdatus. Minulla oli laukussa kirjoittamani traktaatin tapainen, jonka itse olen nimennyt: Rakkauskirje Jeesukselta sinulle. Hän otti sen vastaan.
Hän antoi puhelinnumeronsakin, mutta luulen sen johtuneen hetken dramaattisuudesta. Uskon ja luotan hänet Jeesuksen haavoitettuihin käsiin.
Kolon seinät ovat kuulleet yksinäisten ihmisten elämäntarinoita.
Tämän tarinan minäkin kuulin: eläkkeellä oleva Pekka (ei oikea nimi) kertoi olleensa metallialan yrittäjä. Hän suoritti elämäntyönsä Helsingin satamissa, mutta on muuttanut takaisin Poriin.
Hän kertoi kokeneensa muutama päivä sitten kummallisen elämyksen; hänelle näytettiin pikakelauksella hänen koko elämänsä, ne kaikki vuodet, jotka hän tuhlasi viinan kanssa läträämiseen. Sai muutaman kerran lopputilinkin, kun oli toisten palveluksessa työaikana humalassa. Häntä hävetti ja kadutti mennyt elämänsä, ja sitä hän siinä istuessa huokaili. Häntä ihmetytti, miksi ihmeessä hänen piti pilata niin paljon viinan kanssa.
Helsingissä Pekka oli tavannut kivan naisen, johon hän ihastui. Nainen vei hänet Siiloan-seurakunnan kokoukseen Harjutorille. Siellä hän koki syvän hengellisen ihmeen. Hän vapautui viinasta, ja olikin raittiina monta vuotta. Sitten tuli takapakkia, ja viina vei Pekan taas. Hän ei enää jaksanut uskoa, että voisi uudelleen raitistua.
Siinä K-marketin kolossa hän kuitenkin oli selvin päin ja tolkuissaan. Minulle, vieraalle ihmiselle, hän kertoi tuon kokemansa "videon".
Minulle tuo tapaaminen oli selkeä johdatus. Minulla oli laukussa kirjoittamani traktaatin tapainen, jonka itse olen nimennyt: Rakkauskirje Jeesukselta sinulle. Hän otti sen vastaan.
Hän antoi puhelinnumeronsakin, mutta luulen sen johtuneen hetken dramaattisuudesta. Uskon ja luotan hänet Jeesuksen haavoitettuihin käsiin.
