Raamattu on Jumalan omasivu

Poriin muutettuani kävin sen kaikissa seurakunnissa, eikä oikein mikään sanonut >klik<. Uskovat ihmiset täällä ovat yhtä ihania kuin muuallakin, se meitä yhdistää. En ole nirso, mutta sitä klikkausta ei silti vain tullut.

Pori taitaa olla kuuluisa helluntairiidoistaan.
Tomu on laskeutunut ja Porin Helluntailähetys ry - "vanhan kaavan" mukainen - perustettiin tämän vuoden keväänä. Kaksi ihmistä olivat saaneet saman näyn, ja yhdessä he toteuttivat sen. Näky koeteltiin paastoin ja rukouksin sekä taloudellisin uhrauksin.

Kirkkoutunut seurakuntatalo seisoo vielä Itsenäisyydenkadulla, kun taas tämä tuore seurakunta etsii vielä sijaansa.

Minä löysin paikkani sen helmoista, ystävän kanssa tehtiin yhdessä liittymispäätös. Olimme samaa mieltä, että "vanha viini on hyvää". Aiemmin oli ollut puheena, että me olisimme perustaneet sen, mutta eipä tarvinnut. Oikein hyvät ja etevät henkilöt sen tekivät, ja me saamme olla vapaamatkustajia.

Sunnuntaina oli ensimmäinen julkinen kokous, ja minusta tuntui hyvältä ja oikealta olla siinä. Pienenä istuin mummoni kanssa Turun Puistokadulla Helluntaiseurakunnan penkillä, ja myöhemmin uskoon tultuani valintani oli sama. Nyt täällä Porissa tunnelma oli kuin kotiinsa olisi tullut.
Puheessa minua sykähdytti muun muassa sanat: "Täällä eivät syty värivalot eikä tänne tuoda savukoneita. Meille riittää yksinkertainen saarnapulpetti ja väärentämätön Raamatun sana ja sitä julistamme."

Virallinen seurakuntayhteys maadoitti minut tämän kaupungin maaperään. Ei tarvitse pyöriä enää irtokivenä etsien paikkaani sieltä ja täältä.
Rukoilen että Porin Helluntailähetys voisi olla yhteys sovintoon. Uskon sen huomiseen.

Ihan silmät kostui,
kun luin avauksesi.

Voi kuinka tärkeä asia
tuo onkaan.

Uloskutsuttujen yhteys.

Kun me emme enää ole maailmassa,
ja edelleen Jeesus sanoi,
että maailmassa meillä on ahdistus,
niin me todella tarvitsemme
turvallisen kodin.

Koti, jossa riidellään,
ei ole turvapaikka.

Minut on aikanaan kastettu
mainitsemallasi Puistokadulla.

Minut sitten liitettiin
samalla tuohon seurakuntaan,
mutta minun tapauksessani
oli valitettavasti niin,
että en koskaan oikein
kokenut sitä kodiksi.

Itse asiassa jo se
seurakunnan kokous,
jossa minut liitettiin
seurakunnan jäseneksi,
oli minulle hyvin riipaiseva.

Kerron tästä useammankin
viestin verran blogissani.

Noina aikoina oli vielä
edellinen riita ja jakautuminen
ihmisten mielessä.

Itsekin kävin välillä
Siion-seurakunnassa.

Äiti kertoi usein ajasta,
jolloin sitä ei sallittu.

Iloitsen suuresti siitä,
että Sinä olet nyt
löytänyt hyvän kodin.

Turun seurakunnassa sain minäkin kuulla kunniani. Olisi muun muassa pitänyt pitää kuorossa määrätyn laista kauheaa vekkihametta eikä meikkiä saanut olla yhtään.

Eräs nuorimies meni naimisiin eronneen yksinhuoltajan kanssa, ja sai sen takia lähtöpassit teetupatyöstä.

Kuorossa oleva mies todettiin miehistä tykkääväksi, ja hän sai lähteä, vaikka ei millään tavalla toteuttanut ominaisuuttaan.

Eräs tulisieluinen saarnaaja erotettiin muun muassa kasteeseen liittyvän sanamuodon takia.

- - -

Näitä menneen ajan juttuja riittää. Esimerkiksi miten sinua ja äitiäsi julkisesti kohdeltiin, ei enää missään tapauksessa tapahtuisi. Ymmärrän asenteesi, ja olen myös iloinen, että olet löytänyt paikkasi muualta.

Kuulun seurakuntaan tai en, palvelen ennen kaikkea Jeesusta. Hengessä kasvamattomien ihmisten sosottamiset valuvat kuin vesi hanhen selästä. Kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus Raamatusta. Itsenäiseksi oppiminen vaatii tietenkin vuosia, ja kukapa sellainen olisikaan hengellisenä taaperona vasta kastevaiheessa.

Olen kokenut Helluntailaiset avoimiksi ja huumorintajuisiksi. Aina on hauskaa tiedossa, kun tavataan jossakin. Armottomia tiukkapipojakin on, mutta heitä on kaikissa seurakunnissa.

Eniten tuosta sotkusta kärsi isäni.
Tai isäni vieläkin enemmän kuin äitini.
Ehkä eniten kaikesta kärsin minä.

Isä ei koskaan liittynyt
takaisin seurakuntaan.
Hän olisi ehkä halunnut,
jos olisi saanut selvittää asioita.
Ja itse asiassa vihdoin
kun isä oli jo hyvin hyvin vanha,
hänellä oli sovittuna tapaaminen
seurakunnan johtajan kanssa.

Kova homma, kun isä oli
laittanut hienon puvun päälleen
ja kaikki.

Mutta sitten voimat loppuivat kesken.
Ja isä oli sanonut äidille,
että täytyy peruuttaa,
hän menee joku toinen kerta.

Mutta ei sitä sitten koskaan tullut.
Ja sitten tuo seurakunnan johtaja
tuli siunaamaan isän viimeiselle
matkalleen.

Mutta hän oli loppuun asti
lähimpänä Jeesusta.
Hän rukoili joka ilta ääneen ja pitkään
noin satavuotiaaksi asti
kotonaan ja polvillaan
niin kauan kuin se oli mahdollista.

Viime Juhannuksena olin kahden vaiheilla,
kuunnellako ollenkaan
Helluntaikirkon Juhannuskonferenssia.

Muutama edellinen Juhannus
kun oli pettymys tältä osin.

Mutta kun en löytänyt
kuuntelumahdollisuutta
helluntaikansankaan tilaisuuksiin,
niin sitten kuuntelin.

Ja yllätyin totaalisesti.
Tulin niin siunatuksi,
että enempää en olisi voinut tulla.

Ja niin kuuntelu jatkui.
Kaikki,
mitä kuuntelmimme oli niin
ihmeellistä,
että tämä oli kyllä siunatuin
Juhannus tältä osin.

Saarnat ovat kuunneltavissa täältä
http://www.radiogospel.fi

Voi kuinka minä tiedän
luita ja ytimiä myöten
kuinka tosi on
tämän keskustelun otsikko.

Me tarvitsemme kodin.
Turvallisen kodin.
Rakkaudellisen kodin.

Mutta sitten oma lukunsa on se,
minkä myös toit esiin,
että kaikki uskovat eri kodeista
ovat samaa sukua
ja rakastavat toisiaan.

Me emme enää kykene
kokouksissa käymään
emmekä enää isännöi
kokouksia kodissammekaan.

Mutta onneksi nykyään
on mahdollista osallistua
hengellisiin tilaisuuksiin
esimerkiksi netin kautta.

Ei tällaisesta tarjonnasta
olisi kukaan osannut nähdä edes unta
muutama vuosikymmen sitten.

Saatikka,
että itse olen isäntänä
piskuisella foorumilla,
ja saan palvella
tämän pienen kodin
heiveröisiä ruokoja,
ja vielä itse olla
se kaikkein heiveröisin.

Saako kysyä, oliko tökerösti käyttäytyneen saarnamiehen nimikirjaimet ?

Jos oli, hän oli erikoinen ihmistyyppi. Hänellä oli hankaluuksia perhe-elämässään, ja hänellä oli näkemyksensä maailman asioista omassa kuplassaan.
Hän ei ollut pahantahtoinen, vain osaamaton. Hän käsitteli toistenkin asioita ahtaasti sieltä kuplansa sisältä.
Hän oli ulospäin mahtipontinen, mutta joskus hänestä pisti esiin hento ja epävarma kaislanvarsi.
Kukaan ei tiedä, mitä hän ehkä joskus on saanut kokea.

Jos voi pyytää anteeksi toisen puolesta, pyydän hänen puolestaan.

Minä en ainakaan
kokenut ketään saarnaajaa
tökeröksi.

Se,
mitä kuulin isältä
ja äidiltäkin
tapahtumista
niinä päivinä,
kun oli tiedossa,
että minä olin saanut alkuni,
ei paljastanut ketään
saarnaajaa väärämieliseksi.

Ehkä kuitenkin niin,
että joku oli
väärämielisten veljien
johdateltavissa..

Minä sovin nämä asiat
sen Saarnaajan kanssa,
joka siunasi Isän haudan lepoon.