Näppäimiltä näytölle

[NäilläNäppäimillä]

Mikä nyt on vointi

Varmaankin rukousten ansiosta erittäin hyvä. Ei enää kipuja, vaikka toimenpiteestä on vain vajaa kaksi viikkoa. Alusta asti kuljin ilman tukia, ja kaupassa kävin jo seuraavana päivänä - vaikka olin varautunut eikä olisi tarvinnut.

Tämä on uskomatonta, olen niin kiitollinen Herralle ja rukoilijoille. Rukouksia on tullut seurakunnastanikin.

Tämä on puhutellut minua parantumisesta ja paranta(u)misen armolahjasta, sain paljon ajatuksia. Ehkä kirjoitan ne jonnekin.

Mulla on ystävä, joka oli samassa toimenpiteessä noin kaksi viikkoa ennen minua. Hänkin on rukousten alla, ja voi myös hyvin. Viuhtoo menemään eikä ehdi potea

Nyt alkaa talvi, tuiskuaa ja myrskyää, mutta ollaan turvallisin mielin. Rakas Jeesus pitää meistä jokaisesta hyvää huolta.

[kalamos]

Ihmeellistä ja uskomatonta
todellakin.

Minä taisin olla koko ajan
paljon enemmän hermostunut kuin Sinä.

Muistathan vanhan mainoksen:
Rohkeutta pappa

Odotan suurella mielenkiinnolla
ajatuksiasi parantumisen armolahjasta.

[NäilläNäppäimillä]

Kuljin kulkueessa kantaen lippua, jonka toinen puoli oli valkoinen ja toinen punainen. Sen toisella puolella luki "Jesus Christ the Saviour", toisella puolella "Jesus the Son of God".

Kun katsoin alaspäin, näin reuhaavia koiranrakkeja, jotka seurasivat minua joka askeleella. Niiden ruman turkin karvat harittivat piikkeinä kuin susilla, ja verenhimoiset hampaat olivat valmiina tekemään minusta selvää. Sekuntiakaan en saanut niiltä rauhaa.
Niillä ei ollut lupaa koskettaa minua niin kauan kuin kannoin lippuani. Sen nekin tiesivät, ja siksi ne käyttäytyivät raivopäisesti kuin häviöllä olevat taistelijat.

Mutta kun katsoin ylöspäin, näin pilvissä helmiäisenä hohtavan portin, jonka luona seisovat kirkkauden olennot odottivat minua. Sieltä minua rohkaistiin, että olen voittajan puolella ja kuljen kotiin voittosaatossa.
"Miksen pääse perille jo nyt?" kysyin, "miksi tämä tie on näin synkkä ja ahdistava?"
"Pian päättyy pahan valta maan päällä, silloin sinut haetaan kotiin" oli hymyilevä vastaus.

Kohta ymmärsin, elämä Jeesuksen Kristuksen lipun alla on sotaa. Vaikka en kulkisikaan kaduilla jakamassa traktaatteja, se on sotaa. Rukoilen kotini hiljaisuudessa tai korotan ääneni kokouksissa, se on sotaa. Vaikka makaisin koomassa, se on sotaa.

Sota päättyy, kun Karitsan hallitus alkaa. Silloin käyn portista sisään ja saan jättää lippuni muiden matkalaisteni kanssa samaan kasaan. Ikuisessa Karitsan säteilevässä valkeudessa emme sitä tarvitse.

[NäilläNäppäimillä]

Muistathan vanhan mainoksen:
Rohkeutta pappa
.

En muistanut, mutta katoin googgelista. Söpö Pulssin mainos.

Rohkeutta kaikki papat ja mammat!

[kalamos]

Joo.

Tuohon aikaan papat kyllä tiesivät,
mikä kärsimys hammaslääkärin puolella
saattoi odottaa.

Ja eiväthän ne
kaikki kauheet muistot
ihmiselämän aikana katoa.

Ja niin tuon pikkuisen oli
todella tarpeen kannustaa isoisäänsä,
ennenkuin lähti
kaikkien yllätykseksi
itse taapertamaan,
kun sukunimellä kutsuttiin potilas sisään.

[NäilläNäppäimillä]

Kuulin tänään sattumaltako, että ristinkantaja Arthur Blessitt on 14.1.2025 siirtynyt ikuisuuteen.
Olen tännekin postannut miten kohtasin hänet ja hänen poikansa Joshuan 1983 Turun torilla. Kummallakin oli oma ristinsä, ja he istuivat syömään hampurilaisensa. Arthur julisti siinä evankeliumia ennen kuin he suunnistivat Turusta Raisioon.

Olin tullut saman vuoden keväällä uskoon, joten nämä vaeltajat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Joshua asuu nyt Norjassa, ja isä Arthur ihastelee leppoisana taivaan kultakatuja

Kiitän Jumalaa heistä ja siunaan leski Deniseä ja kaikkia Blessittejä.

https://blessitt.com/arthur-blessitt-co ... 14th-2025/

[NäilläNäppäimillä]

Tilasin Ikeasta kaksi kylpyhuoneen muovihyllykköä, maton ym. pientä.
Kun hain paketin Sokoksen yläkerrassa olevasta postista, virkailija toi valtavan paketin, joka odottamatta painoi varmaan 15 kiloa. Sain sen nostettua, mutta kantaminen ei mitenkään ollut mahdollista.
Kun siinä pähkäilin, tilaanko taksin, ja miten hilaan paketin sinne, nuori nainen huomasi tilanteeni ja ilmoitti muitta mutkitta, että hän voi ajaa sen kotiini.
Nainen koppasi paketin, sitten mentiin autotasanteelle ja sieltä asuintaloni eteen. Hän kantoi sen hissille asti.
Hän ei pyytänyt mitään, mutta minä avunannosta liikuttuneena annoin hänelle kuitenkin kahvirahaa.

Että vieras ihminen noin tulee avuksi, ihmeellistä. Ajattelin, että hän on parempi ihminen kuin me uskovaiset. Olisinko minä samanlaisessa tilanteessa tehnyt samoin? Millainen maailma olisi, jos me auttaisimme toisiamme sen sijaan, että ammutaan tai puukotetaan?

Ei se tietenkään tässä maailmanajassa tapahdu. Se on kuitenkin edessä, ehkä hyvin piankin. Sitä odotellessa yritän opiskella tuon nuoren ystävän tapoja

[Annu]

Tuliko jotenkin esiin, ettei hän ollut uskossa? Tietenkin
on paljon mahdollista, ettei ollut...

[NäilläNäppäimillä]

Tuliko jotenkin esiin, ettei hän ollut uskossa? Tietenkin
on paljon mahdollista, ettei ollut...

Jälkeenpäin tuli mieleeni, että siinä oli tarjottimella tilaisuus evankeliumille, mutta aika meni roudaamiseen ja hääräämiseen.
Olisin voinut vaikka aloittaa, että sinähän olet parempi ihminen kuin me leipiintyneet uskovaiset.

Ehkä hän on uskova, koska näin ristin hänen kaulassaan.

[NäilläNäppäimillä]

Jumala antoi kaiken tuomiovallan Pojalle, Joh: 5:22.
Poika taas ei tuomitse ketään, Joh. 8:15

Minulle jää siis vain yksi tuomari: minä itse, Tit. 3:11.

Miten kohtelen itseäni?
Miten tuomitsen syntini? Yritänkö elää siivosti
Vai tuonko syntini katumuksen ja parannuksenteon kera kaikkivaltiaalle Herralle

Koska olen 42 vuotta pysynyt uskon tiellä, olen kaiketi sitten oppinut pääsääntöisesti tuomaan syntini Herran alttarille.
Paino sanalla pääsääntöisesti.