Näppäimiltä näytölle

[kalamos]

Apteekissa sain vuoronumeron 218. Vastoin tapojani mietin, onko numerolla jokin merkitys. Hakematta tuli mieleen päiväys 21.8.
Jos silloin ei tapahdu mitään, merkitys on minun höperöimistäni.

Toisin ovat Jumalan merkit. Mitä merkinneekään susien tuleminen asutuksiin maailmalla. Esimerkiksi Hollannissa niistä on tullut vaarallinen riesa:

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4d0 ... 39d383b8e4

Venäjää kuvataan karhuksi. En muista mitä maata kuvataan sutena.

Jeesus kehottaa seuraamaan aikain merkkejä. Kun osaisin sen maltillisesti ja puhtaasti eikä höperihtisi omiani!

Tuon aamun (21.8.)
yllätys uutinen oli
Intian erityisasema
sodan lopettamisessa.

[Vieras]

Tuon aamun (21.8.)
yllätys uutinen oli
Intian erityisasema
sodan lopettamisessa.

Olisiko tuosta linkkiä?

[kalamos]

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/7e0 ... 95c37fae94

[NäilläNäppäimillä]

Pyörälleni tehtiin ilkivaltaa edellisyönä. Se oli vaijerilla kiinni tangossa, mistä syystä se varmaankin suututti mahdollisen varkaan.
Joten kostoksi väännettiin etukoria ja sen pidikkeitä, jotka ovat vahvaa terästä.

Mietin, otanko sen merkkinä jostain. Pitääkö poistua tästä stadista, ei tietenkään pahantekijän takia, vaan oliko se merkki Herralta? Jos Herra haluaa minun lähtevän, voisiko Hän ilmaista asian vähemmän dramaattisesti?
Äitini mielestä olen ylireagoija, ja ehkä olenkin etsiessäni "merkkejä" sieltä ja täältä.

Realistisesti ajatellen kiusa on pieni, omaisuus on tallella ja se on helppo korjata, kustannus jää reilusti alle vakuutuksen omavastuun.

Se on vähäinen verrattuna siihen, kun erään ystäväni kalliin auton ovi viillettiin naapuririidan takia.
Tai vielä vähäisempi kun vertaa ihmisiin, jotka sodassa menettävät kaiken.

Kuitenkin, minä en menisi tärvelemään toisten omaisuutta edes kostoksi mistään. Ottaa oikeudentunnon päälle.

Onneksi tiedän, että tuore kiukku haalenee ja unohtuu ajan mittaan

[kalamos]

Toisessa avauksessasi kirjoitit:

[quote="NäilläNäppäimillä]

Virallinen seurakuntayhteys maadoitti minut tämän kaupungin maaperään.[/quote]

Minä uskon,
että Sinun paikkasi on juuri
siinä kaupungissa ja paikassa
ja kodissa,
jossa nyt olet.

Siellä Sinulla on tehtävä,
ja merkkinä siitä,
oli tämä ilkivallan teko.

Sillä paholainen ei turhaan
halua häiriköidä olemistamme.

Kun olemme ei missään,
niin silloin saamme olla aika rauhassa.

Mutta kun olet ollut
herättämässä jotain niin ihanaa
kuin mistä tuolla kerroit,
niin ei mikään ihme,
että Sinut on huomioitu.

[NäilläNäppäimillä]

Toitkin aivan päinvastaisen tulokulman tähän, KIITOS sanoistasi!
Paholaisen metkut tiedän, mutta silti välillä tulee sokeita pisteitä.

sydänrukous.JPG (13.79 KiB) Katsottu 90 kertaa

Sinä sait aikaan sen, että minusta puristui siunaava rukous ilkivallantekijän/-tekijöiden puolesta!

[NäilläNäppäimillä]

Kuolinsiivousprojektini on kestänyt vuosia. Olen antanut/myynyt tavaraa paikkakuntani puskaradion kautta, vienyt roskiin, kantanut ongelmajätteisiin (viimeksi toimimattoman yleiskoneen sähkölaitteiden hävittämöön), vienyt kirpputorille ja kirjaston vaihtohyllyyn.

Ennen kuin jatkan, selvennän otsikkoa. Se ei tarkoita, että suunnitellaan kuolemaa eikä muutakaan dramaattista, vaan että raivataan ja siivotaan nyt koti sellaiseksi kuin haluaisi kuolinpesän olevan silloin kun kuolee. Tätä harrastavat monet nuoretkin perheet ja pitävät huolta, ettei rojua kerry nurkkiin uudelleen.

Jokin kohtuus kuitenkin, ettei raivaa liikaa, minimalismi on eri asia kuin ankea tyhjyys. Minulla on monia tavaroita kaksin kappalein, kun perin äitini. Niistä on helppo valita parempi. Hävitin myös kaikki nolot tai henkilökohtaiset jutut, esimerkiksi vanhat kirjeet.
Joskus on tullut tilanne, että olen luopunut jostain härpäkkeestä, ja parin päivän päästä sille olisikin käyttöä, vaikka sitä ennen ei kymmeneen vuoteen. Mutta hyvin harvoin menee näin päin; aina olen onnellinen, että kaappeihin tulee tilaa ja huoneisiin raikkautta hengittää.

Valokuvissani ihmettelen monia esineitä, että mikähän tuokin on tai mitä ihmeen vaatteita on päälläni. Armollisesti ne unohtuvat, kun eivät pyöri silmissä. Samalla kun mietin, mitä teen isolle kasalle valokuvia, joista ei jälkeeni kukaan ole kiinnostunut enkä itsekään niitä selaile.

Helsingissä kiertää pari kertaa vuodessa kierrätysautot, joiden aikataulu kussakin kaupunginosassa ilmoitetaan. Viimeksi Ruoholahdessa vein muun muassa putkitelevision äitini pyörätuolissa. Eräs mies kysyi, onko tapahtunut ihmeparantuminen, kun istuja on muuttunut telkkariksi. Sitten harmittelimme, kun putkitelevision kuvan laatu on paljon parempi kuin digien, joihin ne silloin vaihtuivat.
Harmi että pienemmissä kaupungeissa, kuten Porissa ei tällaista palvelua ole. Autottoman pitää ostaa kyyti, jos on suuremmasta hävitettävästä tavarasta kyse. Täälläkin olen kuljetuttanut vanhan, plattanaksi kuluneen sohvan sille kuuluvalle jäteasemalle.

Viimeksi vein kirjaston vaihtohyllyyn painavan kantamuksen hyviä ja siistejä kirjoja, joita en ole aikoihin avannut. Eräs oli kasariluvun Callanetics-jumppakirja, jonka olin vaivoin löytänyt antikvaarista. Kovetin sydämeni ja sekin sinne hyllyyn vaan! Kasassa oli myös laadukkaita sisustus- ja remonttikirjoja.
Helmenä oli hengellisiä kirjoja, mm. Hal Lindseyn Ilmestyskirjan opetus, Corrie ten Boomin Kätköpaikka, Hallesbyn rukouskoulu - josta olen tehnyt tietokoneelle lyhyen yhteenvedon - ynnä muita. Nämä laitoin erikseen samaan nippuun. Menin parin päivän päästä katsomaan, olivatko kelvanneet. Kaikki viemäni kirjat olivat poissa. Olin erityisen iloinen, että nämä viimeksi mainitut olivat hävinneet sieltä!

Seuraavana on vuorossa paperipinkat ja vanha paperiarkisto, jossa on suurimmaksi osaksi aivan mitätöntä tietoa.

Matka jatkuu vieläkin. Aina löytyy jotain pois vietävää. Onneksi olen suurimmista ja hankalimmista jo selviytynyt.

[NäilläNäppäimillä]

Lisäys edelliseen: kunpa voisi tehdä saman aivoilleen ja muistilleen - valikoidusti

[kalamos]

Salomo pohti samoja asioita.

Kaikella on määräaika,
ja aikansa on joka asialla
taivaan alla.

Siis kaikella on alkunsa ja loppunsa.

Aika on syntyä
ja
aika kuolla.

Jotain on sitten elämän aikana
tullut istuettua.

Aika on istuttaa
ja
aika repiä istutus.

Jo tuo kasvun alku
jo äidin kohdussa voi olla kivulias.

Luultavasti se on ollut sitä
ainakin minulla.
On ollut pelkoa ja epävarmuutta.
Alanko ollenkaan.

Ja kun sitten
miehenä parhaassa iässä
sain tietää vakavasta sairaudestani,
niin loppuelämäni
onkin mennyt
ristiriitaisissa tunnelmissa.

Mitä kaikkea se Salomo sanoikaan,
niin tosi on.

Aika on säilyttää
ja
aika viskata pois.

Herääkin kysymys.

Mitä hyötyä on työntekijällä siitä,
mistä hän näkee vaivaa?

Jos olemme koonneet
aarteita maan päälle,
niin se jää sitten tänne.

Mutta jos olemme koonneet
aarteen taivaisiin,
niin kaikki on tallessa.

Minä tulin tietämään,
että kaikki,
mitä Jumala tekee,
pysyy iäti.

Ei ole siihen lisäämistä
eikä siitä vähentämistä.

Kun tekomme
ovat Jumalassa tehdyt
niin saamme kerran palkan.

Vanhurskaan ja väärän
tuomitsee Jumala,
sillä siellä on
jokaisella asialla
ja jokaisella teolla aikansa

Kerran joku tulee ja kiittää Sinua kultakaduilla
kädessään katoamattomana
vaikkapa Kätköpaikka-kirjanen.

[NäilläNäppäimillä]

Tero Vesterinen yhtyeineen on terrorisoinut Porin toril kuudesta lähtien, kello on pian 22, jolloin ne lopettaa. Mistä se Vesterinen on tuttu nimi, oliko hän Elämäni biisi -ohjelmassa vai missä?
Ammattitaitoiset muusikot sillä kuuluu olevan. Jospa ainakin joku heistä soittaisi joskus Herran valtakunnan musaa!

Olin osan ajasta seurakunnassa, niin että tämän laatuista kärsimystä joudun kestämään vain noin puoli tuntia.

Yleisö kiljuu hulluna. Pian möykkä loppuu ja voi nukahtaa

Ne lopetti 22.02. Torivahdit ei olleet tarkkana!