KYPRO ja PAMFYLIA
jäivät taakse
ja edessä oli
PISIDIA.
Eli matka oli alkanut
SYYRIAN
Antiokiasta
ja edennyt nyt
PISIDIAN
Antiokiaan.
Luukas (Ap.t 13:14-15) kirjoitti:
Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin
ja saapuivat Pisidian Antiokiaan;
ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä
ja istuutuivat.
Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu,
lähettivät synagoogan esimiehet
sanomaan heille:
"Miehet, veljet,
jos teillä on jokin kehoituksen sana
kansalle, niin puhukaa".
Paavali ja Barnabas
tulivat sygagoogaan
ja istuivat kuulijoiden joukkoon.
Tämä on jotenkin merkityksellistä,
kun Luukas on tämän asian
tallentanut kirjeeseensä
korkea-arvoiselle Teofilukselle.
Vasta kun sygagoogan esimies
kääntyi Paavalin ja Barnabaan puoleen,
nousi Paavali puhumaan.
Pieni kohu ehkä saatteli
Paavalin esille nousemista,
kun hän viittasi kädellään
ennenkuin alkoi puhua.
Kun Luukas edellisen kerran
puhuu viittaamisesta kädellä,
niin kysymyksessä on
äärimmäisen hämmästyksen paikka,
kun Pietari vankilasta
enkelin vapauttamana
jyskyttää rukouskokouksen ulko-ovella,
jota ei niin vaan uskalla avata,
kun Pietari jo oli vankilassa.
Mutta se olikin Pietari,
joka jyskytti.
Ja sitten Pietari viittasi kädellä,
että sai suunvuoron.
Luukas (Ap.t 13:16-20) kirjoitti:
Niin Paavali nousi
ja viittasi kädellään
ja sanoi:
"Te Israelin miehet
ja te, jotka Jumalaa pelkäätte,
kuulkaa!
Tämän Israelin kansan Jumala
valitsi meidän isämme
ja korotti tämän kansan,
heidän muukalaisina ollessaan
Egyptin maassa,
ja vei heidät sieltä ulos
kohotetulla käsivarrella,
ja hän kärsi heidän tapojansa
noin neljäkymmentä vuotta erämaassa
ja hävitti seitsemän kansaa
Kanaanin maasta
ja jakoi niiden maan heille perinnöksi.
Näin kului noin
neljäsataa viisikymmentä vuotta.
Sen jälkeen hän antoi heille
tuomareita profeetta Samueliin saakka.
Paavali aloittaa puheensa
suuresti
Israelin Jumalaa
ja Jumalan valitsemaa kansaa
kunnioittaen.
Yksi ryppy Israelin kansan kohdalla
oli kuninkaan pyytäminen.
Mutta he saivat, mitä pyysivät.
Luukas (Ap.t 13:21-22) kirjoitti:
Ja sitten he anoivat kuningasta,
ja Jumala antoi heille
Saulin, Kiisin pojan,
miehen Benjaminin sukukunnasta,
neljäksikymmeneksi vuodeksi.
Mutta hän pani hänet viralta
ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin,
josta hän myös todisti ja sanoi:
'Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan,
sydämeni mukaisen miehen,
joka on tekevä kaikessa minun tahtoni'.
Paavalilla oli myös nimi Saul.
Mutta Jeesus antoi hänelle nimen Paul.
Suuresta ja hirmuisesta
tuli
vähäinen orja.
Daavidin Pojan orja.
Luukas (Ap.t 13:23-25) kirjoitti:
Tämän jälkeläisistä on Jumala
lupauksensa mukaan
antanut tulla Jeesuksen
Israelille Vapahtajaksi,
sittenkuin Johannes
ennen hänen tuloansa
oli saarnannut parannuksen kastetta
kaikelle Israelin kansalle.
Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä,
sanoi hän:
'En minä ole se,
joksi minua luulette;
mutta katso,
minun jälkeeni tulee se,
jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan'.
Ja nyt tulee huippukohta.
Paavalin kunnioittava aloitus
tulee arvoonsa,
kun hän kertoo kuulijoita
kohdanneesta ilosanomasta,
joka alkaa surusanomalla.
Luukas (Ap.t 13:26-29) kirjoitti:
Miehet, veljet,
te Aabrahamin suvun lapset,
ja te, jotka Jumalaa pelkäätte,
meille on tämän pelastuksen sana lähetetty.
Sillä koska Jerusalemin asukkaat
ja heidän hallitusmiehensä
eivät Jeesusta tunteneet,
niin he tuomitessaan hänet
myös toteuttivat profeettain sanat,
joita kunakin sapattina luetaan;
ja vaikka he eivät löytäneet mitään,
mistä hän olisi kuoleman ansainnut,
anoivat he Pilatukselta,
että hänet surmattaisiin.
Ja kun he olivat täyttäneet kaiken,
mikä hänestä on kirjoitettu,
ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan.
Ja sitten seuraa räjähdys.
Luukas (Ap.t 13:30-37) kirjoitti:
Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.
Ja hän ilmestyi useina päivinä niille,
jotka olivat tulleet hänen kanssansa
Galileasta Jerusalemiin
ja jotka nyt ovat hänen todistajansa
kansan edessä.
Ja me julistamme teille
sen hyvän sanoman,
että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt
meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen,
niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu:
'Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt'.
Ja että hän herätti hänet kuolleista,
niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen,
siitä hän on sanonut näin:
'Minä annan teille pyhät ja lujat
Daavidin armot'.
Sentähden hän myös
toisessa paikassa sanoo:
'Sinä et salli
Pyhäsi nähdä katoavaisuutta'.
Sillä kun Daavid oli aikanansa
Jumalan tahtoa palvellut,
nukkui hän
ja tuli otetuksi isiensä tykö
ja näki katoavaisuuden.
Mutta hän, jonka Jumala herätti,
ei nähnyt katoavaisuutta.
Ja nyt on aika soittaa
hälytyssireenejä.
Luukas (Ap.t 13:38-41) kirjoitti:
Olkoon siis teille tiettävä,
miehet ja veljet,
että hänen kauttansa
julistetaan teille
syntien anteeksiantamus
ja että jokainen, joka uskoo,
tulee hänessä vanhurskaaksi,
vapaaksi kaikesta,
mistä te ette voineet
Mooseksen lain kautta
vanhurskaiksi tulla.
Kavahtakaa siis,
ettei teitä kohtaa se,
mikä on puhuttu profeetoissa:
'Katsokaa, te halveksijat,
ja ihmetelkää ja hukkukaa;
sillä minä teen teidän päivinänne teon,
teon, jota ette uskoisi,
jos joku sen kertoisi teille'."