Raamattu on Jumalan omasivu

Raamatun syvimpia ja suurimpia
salaisuuksia on NAINEN.

Kun luemme Genesiksen alkulehdiltä
Jumalan luomistekoja
taivaiden luomisesta alkaen,
niin loppuhuipennus kaikelle on
NAINEN.

Se, mitä tuo sana
NAINEN
jo itsessään
alkutekstissä meille paljastaa
on jotain niin huikeaa,
että se saa ihmisen sanattomaksi.

Koko Raamatun Sanoma
alusta loppuun saakka
kytkeytyy käsitteeseen
NAINEN.

Siispä avaan nyt
teemablogin otsikolla
NAINEN.

Luomistapahtumien loppuhuipennus
on siis NAINEN.

Mies luotiin ensin ja
sitten tuon päivän päätteeksi NAINEN.

Ja sitten kaikki oli valmista
sillä näyttämöllä,
jossa näytös on vieläkin kesken,
mutta käsikirjoitus
lopputapahtumia myöten on jo tiedossa.

Ja koko näytöksen ajan
ratkaisevan tärkeässä roolissa
on alusta loppuun saakka NAINEN.
Niinkuin kaikissa näytöksissä yleensäkin.

Mies oli siis jo olemassa.
Ja sitten luotiin NAINEN.

Mitä kaikkea tuo sana
alkutekstissä pitääkään sisällään,
siitä myöhemmin.
Mutta todennäköisesti
yllätymme itse kukin,
kun aikanaan tutkistelemme sitä,
mitä tarkoittaa Raamatun ilmaisu
NAINEN.

Peruskertomus (Gen 1-2:3)
siis päättyi siihen,
että kun kaiken päätteeksi
oli luotu NAINEN,
niin kaikki oli valmista.
Ja tarkastuksen jälkeen
loppuarvosana kaikelle luodulle oli
sangen hyvää.
Ei vain hyvää vaan sangen ...

Ja nyt Jumala saattoi levätä.
Ja Jumala oikein pyhitti seitsemännen päivän,
josta tuo lepo alkoi.
Valitettavasti sapatinlepo jäi lyhyeksi,
johtuen syntiinlankeemuksesta.

Ja niin ei Jumalalla eikä ihmisellä
nyt ole sapatinlepoa,
mutta aikanaan se tulee,
ja silloin jälleen kerran kaikki on valmista.
Ja täyttyy suuri salaisuus siitä,
miksi Jumala loi ihmisen.

Jo peruskertomus paljastaa sen,
että ihminen luotiin
Jumalan kuvaksi ja Jumalan kaltaiseksi
ja ihminen sai jumalallisen tehtävän
ja asetettiin Jumalan luomakunnan valtiaaksi.
(Jumala = Elohim = Valtiaat).

Raamatun ensimmäinen
jatkokertomus (Gen 2:4-)
paljastaa jotain siitä,
miksi Jumala loi ihmisen,
ja miksi nimenomaan
mieheksi ja naiseksi.

Paavali lainaa tekstiä tuosta
ensimmäisestä jatkokertomuksesta,
ja sanoo näin:

Paavali (Ef 5:31-33) kirjoitti:
"Sentähden mies
luopukoon isästänsä ja äidistänsä
ja liittyköön vaimoonsa,
ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."

Tämä salaisuus on suuri;
minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

Mutta myös teistä kukin kohdaltaan
rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä;
mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.

Siis Jumala loi ihmisen
Rakkautensa kohteeksi.

Ja samoin kuin Jumala Rakastaa ihmistä,
tulee miehen Rakastaa Vaimoaan.

Vaimo luotiin siis
miehen Rakkauden kohteeksi.
Miehen ei ollut hyvä olla yksin,
vaan mies tarvitsee jonkun,
jota Rakastaa.

Tämä on ensimmäinen syy sille,
miksi Jumala loi ihmisen
ja loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

Mutta NAINEN
ei ole pelkästään Rakkauden kohde.
Aadam tarvitsi rinnalleen naisen
myös toisesta syystä,
joka on koko ihmiskunnan kohtalon kysymys.

Toinen syy,
miksi Jumala loi naisen,
paljastuu seuraavasta tekstistä:

Mooses (Gen 2:16-18) kirjoitti:
Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen:
"Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,
mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö,
sillä sinä päivänä,
jona sinä siitä syöt,
pitää sinun kuolemalla kuoleman".

Ja Herra Jumala sanoi:
"Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä,
minä teen hänelle avun,
joka on hänelle sopiva".

Siis oli yksi ihminen Aadam,
jota Jumala kielsi syömästä
hyvän- ja pahantiedon puusta.
Ja asia oli hyvin vakava.

sillä sinä päivänä,
jona sinä siitä syöt,
pitää sinun kuolemalla kuoleman

Ja heti perään Jumala taivaissa sanoo:

Ei ole ihmisen hyvä olla yksin

Miksi ei ole.
Syy tähän oli juuri edellä sanottu.

Jos Aadam yksinäisyydessään
syö kielletyn hedelmän,
ei voi syntyä
SUKULUNASTAJAA,
joka voisi pelastaa ihmisen.

Siksi Jumala teki
ja jo ennen Aadamin syntiinlankeemusta
Aadamin kylkisiivusta,
toisen ihmisen,
joka oli samaa lihaa ja luuta
kuin Aadam,
ja sai nimekseen
NAINEN.

Jos Aadam lankeaisi syntiin
jolloin synti ja kuolema tulisi maailmaan
tuon yhden ihmisen kautta,
tarvitaan NAINEN,
jonka siemen voi
tulla AUTTAJAKSI,
joka murskaa synnin ja kuoleman vallan.

Kun Jumala sanoo:
avun
niin tuo sana on maskuliini.

Jos ensimmäinen Aadam
syö kielletystä puusta,
ja sen seurauksena
maailmaan tulee synti ja kuolema
tämän yhden ihmisen
eli Ensimmäisen Aadamin kautta,
niin tämän katarstrofin varalta
tarvittiin järjestely,
joka mahdollisti sen,
että maailmaan voisi tulla
kelvollinen sukulunastaja,
Vaimon Siemen
eli
Viimeinen Aadam.

Ihmisen PELASTUS
edellytti siis sitä,
että oli olemssa
Aadamin kanssa samaa lihaa ja luuta
oleva toinen ihminen -
NAINEN

Aadam joutui
heti elämänsä ensimmäisenä päivänä
leikkaukseen.

Ensin Jumala nukutti Aadamin.
Sitten Jumala otti palasen Aadamin kyljestä.
Ja tästä Aadamin kylkisiivusta
Jumala teki NAISEN.

Mooses (Gen 2:21-24) kirjoitti:
Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen
raskaaseen uneen,
ja kun hän nukkui,
otti Hän yhden hänen kylkiluistaan
ja täytti sen paikan lihalla.

Ja Herra Jumala rakensi
vaimon siitä kylkiluusta,
jonka Hän oli ottanut miehestä,
ja toi hänet miehen luo.

Ja mies sanoi:
"Tämä on nyt luu minun luistani
ja liha minun lihastani;
hän kutsuttakoon miehettäreksi,
sillä hän on miehestä otettu".

Sentähden
mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä
ja liittyköön vaimoonsa,
ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

Jumala
Taivaan Isänä
saattelee Morsiamen Aadamin luo.

Aadam on esikuva Jeesuksesta.
Raamattu käyttää ilmaisuja
- Ensimmäinen Aadam
- Viimeinen Aadam

Jumala kuva oli muuttunut
yhdestä ihmisestä kahdeksi ihmiseksi
- mieheksi ja naiseksi,
jotka lisääntyvät ja täyttävät maan.

Ilman Ensimmäisen Aadamin kylkihaavaa
ei olisi tuota ihastusta,
jonka Aadam sai omakseen,
eikä olisi ihmiskuntaa,
jota Raamatussa sanotaan
Jumalan Morsiameksi ja Vaimoksi.

Ilman Viimeisen Aadamin kylkihaavaa,
ei olisi synnin valtaan joutuneen ihmiskunnan
eli Jumalan Morsiamen ja Vaimon lunastusta,
eikä Jumala koskaan olisi saanut omakseen
ihastustaan
- ei Sinua eikä minua,
vaan me olisimme kaikki joutuneet toiselle.