Mitä kaikkea tuo kuvaakaan.
Ensisijaisesti olen tuon taiteillut
kuvaamaan Jeesuksen sydäntä.
Mutta eräänä päivänä
kaikkein ihastuttavimman
Jumalan luoman olennon
sydämessä havaittiin muutos.
Ja tämä aiheutti suuren surun
Jumalan sydämessä.
Käännettä takaisin
ei koskaan tapahtunut.
Ja niin syttyi sota.
Aamuruskon poika enkeleineen
hävisi tuon sodan
Mikaelille ja hänen enkeleilleen.
Aamuruskon poika heitettiin enkeleineen
taivaasta maan päälle.
Valonkantajasta oli tullut
pimeyden ruhtinas.
Valkeuden enkeleistä
pimeyden henkiolentoja.
Jos Jumala olisi edeltä tiennyt,
että näin kävisi,
niin kaikki olisi ollut näytelmää,
jonka käsikirjoitukselle ei kukaan
olisi mitään voinut.
Mielestäni ei ole mitenkään
mahdollista,
että Jumala olisi kirjoittanut
noin kauhean näytelmän.
Mutta.
Kun Jumala päätti luoda
lähes jumal-olentoja,
jotka voivat tehdä,
mitä heidän sydämensä halajaa,
niin toki
tarvittiin suunnitelma
siltä varalta,
että joku valitsisi
jossain vaiheessa
pimeyden valkeuden sijasta,
vihan rakkauden sijasta,
kuoleman elämän sijasta.
Ja eräänä päivänä
tällainen havainto tehtiin.
Vika ei ollut Jumalassa.
Jumalan luomus oli täydellinen.
Siihen saakka kunnes
- yllätys yllätys -
tämän täydellisistä täydellisimmän
sydämessä havaittiin vääryys.
Synti,
joka erottaa saaliinsa
Jumalan yhteydestä,
oli syntynyt.
Aamuruskon pojan sydämessä.
Eikä Aamuruskon poika
luopunut vääryydestään.
Päinvastoin hän yritti
kaapata itselleen
Jumalan Pojan valtaistuimen.
Ja nyt on riita-asia
Jumalan ja Jumalan luoman
Aamuruskon pojan välillä.
Rakkaus vastaan viha.
Valkeus vastaan pimeys.
Elämä vastaan kuolema.
Koska Jumala on vanhurskas,
siis täydellisen oikeudenmukainen,
ei Hän voinut siitä vaan
heittää Aamuruskon poikaa
ja sen joukkoja
lukkojen taakse.
Ja niin oikeus päätti vanhurskaasti,
että laaditaan kirjakäärö.
Kirjakääröön kirjoitettiin monenlaista.
Ja sitten Jumala
ja myös Aamuruskon poika
sitoutuivat tuon kirjakäärön
mukaiseen ratkaisuun.
Riita-asian tulee ratkaisemaan
Jumalan kuvaksi luotava ihminen.
