Kaikkivaltias Jumala

[kalamos]

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha,
ilmestyi Jahve hänelle ja sanoi hänelle:
"Minä olen Jumala, Kaikkivaltias ..."

Mutta vaikka Jumalalla on kaikki valta,
niin Hän ei voi pakottaa ketään
esimerkiksi rakkaussuhteeseen itsensä kanssa.

Toiset ihmiset rakastavat pimeyttä enemmän kuin Valkeutta.
Ja tälle asialle Jumala ei mitään voi.

Raamattu sanoo yhä uudelleen, että Jumala on kaikkivaltias,
mutta tämä ei siis tarkoita esimerkiksi sitä,
että Hän voisi pakottaa yhtään ihmistä yhteyteensä.
Hän vetää meitä tykönsä, mutta ei pakota.

[kalamos]

Jumala on luonut kaiken.
Varsinainen Luoja oli Hänen Poikansa.

Sillä hänessä luotiin kaikki,
mikä taivaissa ja mikä maan päällä on,
näkyväiset ja näkymättömät,
olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia,
hallituksia tai valtoja,
kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
ja hän on ennen kaikkia,
ja hänessä pysyy kaikki voimassa.

Mutta tämä ei tarkoita sitä,
että esimerkiksi synti olisi luotu.

On siis asioita ilman Jumalaa.
Esimerkiksi synti on nimenomaan
ero Jumalasta.
Jumala ei ole luonut
syntiä eikä pahuutta eikä vääryyttä.

Jumala ei ole luonut robotteja.
Kysymyksessä ei siis ole mikään ohjelmointivirhe,
kun joku tekee syntiä.

Pahuus ei ole luotu asia.
Jumala ei ole luonut pahuutta.

[kalamos]

Jumala on suurin ja Jumalalla on kaikki valta.

Mutta tämän lisäksi
Jumala on vanhurskas
eli absoluuttisen oikeudenmukainen.

Sen lisäksi Hän on Rakkaus.
Ja nyt puhutaan aivan erityislaatuisesta
pyyteettömästä Rakkaudesta.

Jumala on siis niin suuri ja mahtava,
että Hän voisi yhdellä puhalluksella
hävittää kaikki jumalattomat maan päältä.
Mutta Hänen Vanhurskautensa ja Rakkautensa
ei sitä noin vain salli.

Siis ...
mahtavuutensa puolesta
Jumala voisi tehdä mitä vaan,
mutta koska Hän on paljon muutakin
kuin mahtava,
esimerkiksi Valkeus ja Totuus,
niin Hänpä ei voikaan tehdä mitä vaan.
Hän ei voi esimerkiksi koskaan valehdella.

Ja niin paholainen voi tehdä asioita,
joita Jumala ei voi.
Jumala ei kykene lipeämään Totuudesta
hiuskarvankaan vertaa,
mutta paholainen
tekee kaiken valheen voimalla.

Ja taas ... ei valhe ole luotu asia.
Sitä pahuutta, joka paholaisessa on,
ei ole kukaan luonut.
Paholainen keksi valheen.
Hän on valheen isä.

[kalamos]

Kun Jumala istutti Paratiisiin
paitsi Elämän puun
myös Hyvän- ja pahantiedon puun,
niin kysymyksessä ei ollut näytelmä.

Eli Jumala ei esittänyt
mitään näytelmän vuorosanoja,
kun kielsi Aadamia syömästä
Hyvän- ja pahantiedon puusta,
vaan Aadam olisi todellakin
voinut totella Jumalaa
olemalla syömättä
kielletyn puun hedelmän
ja syödä viereisestä Elämän puusta?

Jumala todellakin halusi,
että Aadam ei söisi kielletystä puusta
vaan viereisestä Elämän puusta.

Mutta Jumala oli varautunut
pelastussuunnitelmalla siihen tilanteeseen,
että Aadam syö kielletyn hedelmän.

Ja kun Aadam söi kielletystä puusta,
niin siitähän ei mitään iloa ihmiselle tullut,
vaan kävi aivan toisin kuin käärme
oli antanut ymmärtää.

Mutta äärettömän paljon
raskaammaksi ja kalliimmaksi
tuo ihmisen teko tuli Jumalalle.

Elämän puu meni vedenpaisumuksessa,
muuta uusi pystytettiin Golgatalle.
Ja siitä me nyt saamme syödä.

Siis Elämän puun hedelmän
mehu ja hedelmäliha
on nyt tarjolla Hänessä,
joka ripustettiin Golgatan puuhun.
Golgatan puu on nyt Elämän puu.
Jeesus sanoi:

Joka syö minun lihani
ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä

Jumala siis todellakin toivoi,
että Aadam olisi ohittanut
Hyvän- ja pahantiedon puun
ja syönyt Elämän puusta Paratiisissa.

Mutta valitettavasti näin ei käynyt,
eikä Jumala voinut pakottaa Aadamia
ohittamaan tuota kiellettyä puuta.

[kalamos]

Elämänpuu meni viimeistään vedenpaisumuksessa,
ja Elämänpuulle johtava tie suljettiin
heti Aadamin syntiinlankeemuksen jälkeen.

Siis enää ei riitä,
että syömme Elämän puun Hedelmän,
vaan tarvitaan myös Sovitus.
Golgatalle siis pystytettiin Sovituksen puu.

Jumala siis toivoi
Aadamin ohittavan
Hyvän- ja pahantiedon puun.
Ja silloin Aadam olisi syönyt
viereisestä Elämän puusta.
Ja ikuinen elämä Jumalan yhteydessä
olisi sinetöitynyt siinä.

Mutta Aadam valitsi toisin.
Valitettavasti.
Ja niin Jumala joutui ottamaan käyttöön
pelastussuunnitelman,
jolla tähän tilanteeseen oli varauduttu.

Jumala oli siis sanonut Aadamille,
että älä syö kielletystä puusta,
ja Jumala oli sanonut sen tositarkoituksella.

Samoin Jumala myöhemmin
sanoi tositarkoituksella Kainille,
että tämän pitäisi hallita tilanne,
kun synti halusi päästä Kainiin sisälle.

Eikö niin:
jos teet hyvin,
voit kohottaa katseesi;
mutta jos et hyvin tee,
niin väijyy synti ovella,
ja sen halu on sinuun,
mutta hallitse sinä sitä!

Ja valitettavasti kävi taas niin,
että Kain,
jolla oli edessään kaksi todellista vaihtoehtoa,
valitsi väärin.

Mutta kyllä Jumala tässäkin tapauksessa
olisi toivonut toista vaihtoehtoa.
Ei Hän leikillään sanonut:
Mutta hallitse sinä sitä!

Kummassakin tilanteessa
Jumala ei näytellyt vuorosanoja,
kun Hän sanoi 'Älä syö'
ja sitten 'hallitse'.

Hän tarkoitti ihan sitä mitä sanoi,
ja niin olisi myös voinut käydä,
mutta toisin kävi.

[kalamos]

Kun Jumala loi enkelikunnan,
niin Jumala loi erilaisia enkeleitä.

Raamattu puhuu ensinnäkin
yleensä vaan enkeleistä,
sitten muun muassa
ylienkeleistä, serafeista ja kerubeista.

Tuon enkelikunnan huippu oli kerubi,
jota Raamattu nimittää
Aamuruskon pojaksi.
Tästä enkelistä kerrotaan Raamatussa
aivan seikkaperäisesti,
kuinka ihana ja loistava hän oli.

Kun Jumala loi tämän enkelin,
niin ei Jumala suinkaan luonut tätä olentoa
siinä mielenlaadussa,
että minäpä teen nyt
oikein sopusuhtaisuuden sinetin,
joka on
täydellisen kauneudessa
ja täynnä viisautta,
mutta josta sitten ajallaan tulee perkele.
Ei, ei ja vielä kerran ei.

Ei Jumala luonut paholaista.
Jumala loi enkelin,
jota sanoo jumal'olennoksi.

Se että tämä enkeleistä mahtavin
on tänä päivänä ihan jotain muuta,
ei millään tavoin johdu Jumalasta.

Eikä Jumala siis suinkaan
luonut tätä siinä tarkoituksessa,
että tämä kaikkein säihkyvin luotu olento
luopuu Jumalasta.
Tämä luopumisen mahdollisuus
johtuu vain ihan yksinkertaisesti siitä,
että Jumala ei luo robotteja.

Jumala ei ole luonut paholaista.
Jumala loi sen sijaan jumal'olennon.

Sama koskee ihmistä.
Aadam oli Jumalan luomisteon jäljiltä täydellinen.
Jumala itse tarkasti työnsä.
Ja lopputulos oli
... ei pelkästään hyvä
... vaan sangen hyvä

Siis ei Jumala luonut enkelikuntaa
siinä tarkoituksessa,
että kolmannes
näistä säihkyvistä kivistä eli enkeleistä
Luciferin johdolla
kapinoisivat Jumalaa vastaan.

Toki Jumala tiesi,
että niinkin voi käydä,
että joku enkeleistä
jättää valta-asemansa ja asumuksensa.

Vanhurskas Jumala
ei voi pakottaa luomaansa
täydellistäkään elävää olentoa
pysymään yhteydessään.

Mutta täydellisen epätäydelliseksi
langenneen ihmisenkin
Hän voi palauttaa siihen asemaan,
johon Hän on ihmisen tarkoittanut,
sovituksen tähden,
mutta pakottaa Hän ei ketään siihenkään voi.

[kalamos]

kaikki on luotu Alussa eli Esikoisessa
ja vieläpä Häntä varten.
Hänessä myös kaikki pysyy voimassa.

Sillä hänessä luotiin kaikki,
mikä taivaissa ja mikä maan päällä on,
näkyväiset ja näkymättömät,
olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja,
kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
ja hän on ennen kaikkia,
ja hänessä pysyy kaikki voimassa.

Maailmankaikkeus on Hänen tekonsa,
mutta ei Hän ole maailmankaikkeus.
Hän on Alku ja Loppu,
mutta ei Hänellä itsellään ole alkua eikä loppua.

Jumala ei siis ole mikään
epämääräinen kaikkeus.
Jumala (Elohim=Valtiaat)
muodostuu kolmesta Persoonasta:
Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä.

Sillä näin sanoo
Korkea ja Ylhäinen,
jonka asumus on iankaikkinen
ja jonka nimi on Pyhä:
Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä
ja niitten tykönä,
joilla on särjetty ja nöyrä henki,
että minä virvoittaisin nöyrien hengen
ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

Jumala ei siis ole ja asu kaikkialla.
Otan vielä esiin toisen kohdan Raamatusta.

Menkää pois minun tyköäni,
te kirotut,
siihen iankaikkiseen tuleen,
joka on valmistettu
perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

Hän ei voi olla tuossa paikassa,
johon nämä menevät,
kun kerran nämä menevät
pois Hänen tyköään.

[kalamos]

Synti
ja sen yksi ilmenemismuoto eli valhe
ovat asioita,
joihin Jumala ei kykene,
ja joita Jumala ei ole luonut.

Paholainen kykenee tähän,
mihin Jumala ei
- siis valehtelemaan.

Paholaisen sydämessä havaittiin
ensimmäisen kerran synti,
ja sen eri määritteistä
se kauhein eli vääryys.

Siellä syntyi ylpeys ja kateus,
jotka johtivat siihen,
että Luciferista eli Valon kantajasta
tuli pimeyden ruhtinas,
kun tämä alkoi
kapinoimaan ja sotimaan Jumalaa vastaan
ja näin erotti itsensä Jumalan yhteydestä.

Jumala ei siis tule olemaan
tulijärvessä eli paikassa,
joka on valmistettu
paholaiselle ja sen enkeleille.

Siellä ei pitäisi ihmistenkään olla,
sillä ei Jumala ole tuota paikkaa
ihmisille valmistanut.
Mutta valitettavasti on ihmisiä,
jotka rakastavat pimeyttä
enemmän kuin Valkeutta,
eivätkä suostu tulemaan Valkeuteen.

Maailmankaikkeuteen kuuluu nyt
synti ja kuolema.
Kummassakaan ei Jumala ole
millään tavoin osallisena.

Synti = Ero Jumalasta

Muistelen kertomusta,
jossa muistaakseni jokin nunna
oli tunnetusti sellainen,
joka sanoi voivansa
kysyä asioita Jumalalta.
Ja niin sitten joku kardinaali tai vastaava
testasi tuota nunnaa.

Kysypä Jumalalta,
minkä synnin minä tein viime viikolla.

Muutaman päivän päästä kardinaali
kysyi nunnalta,
mitä Jumala vastasi.

Nunna oli vaiken oloinen,
mutta sanoi lopulta,
mitä Jumala oli hänelle vastannut.
Jumala oli vastannut hänelle:

En muista!

Sillä kun me vaellamme Valkeudessa,
niin silloin Jeesuksen veri jatkuvasti puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme,
ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme,
ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme hänet valhettelijaksi,
ja hänen sanansa ei ole meissä.

Eli vaikka pukuumme tulee
joka päivä jatkuvasti tahroja,
niin ne puhdistuvat koko ajan,
jos vaellamme Valkeudessa.
Eikä Jumalakaan niitä sitten
enää missään näe.

Mutta jos salaamme asioita
vaeltaen pimeydessä,
niin silloin syntimme ovat koko ajan
Hänen silmiensä edessä.

Tuossa Raamatunkohdassa
tuo pronomini me tarkoittaa
uskovia ihmisiä.
Siis niitä ihmisiä,
jotka ovat kääntymyksen kautta
tulleet Jeesuksen omiksi
ja vaeltavat nyt
Valkeudessa eli Jeesuksessa.

He ovat toki saaneet syntinsä anteeksi.
Mutta juuri heille sanotaan,
että Jeesuksen veri
puhdistaaaaaaa kaikesta synnistä.
Sillä kylpenytkin tarvitsee
jatkuvaa jalkojen pesua.

Joka on kylpenyt,
ei tarvitse muuta,
kuin että jalat pestään,
ja niin hän on kokonaan puhdas;
ja te olette puhtaat,
ette kuitenkaan kaikki.

Juudas Iskariotin sydämessä
ei koskaan tapahtunut kääntymystä.
Hän ei luopunut esimerkiksi varastamisesta.
Ja niin hän ei ollut puhdas,
eikä Hänen syntinsä ollut Jumalalta salassa.

Jos me tunnustamme syntimme,
niin Jumala käsittelee ne niin,
ettei niitä enää muisteta,
niitä ei missään enää ole.
Ja silloin Jumalakaan ei niitä enää näe.

[Kirjoittaja]

Jumala ei siis ole ja asu kaikkialla.

Eikö Jumalan Henki ole kaikkialla läsnä? Tuskin on, muutenhan kaikki olisivat uskossa, mutta miten tämä:

Minne minä voisin mennä,
kussa ei sinun Henkesi olisi,
minne paeta sinun kasvojesi edestä?

[kalamos]

Jumalan Hengen läsnäolo
ei sinänsä pakota ketään
uskonsuhteeseen Jeesuksen kanssa.

Mutta Daavid oli jo
uskonsuhteessa Herransa kanssa.
Ja niin Pyhä Henki
ympäröi hänet koko ajan
edestä ja takaa.

Daavid ei siis voinut mennä
minnekään,
missä Jumalan Henki ei olisi läsnä.

Lainaamasi jakeen
rinnakkaspaikkaviitteenä
on jae (Viis 1:7).

Rakastakaa vanhurskautta,
te, jotka maata hallitsette,
ajatelkaa Herraa vilpittömällä mielellä,
ja etsikää häntä sydämen yksinkertaisuudessa.

Sillä hänet löytävät ne,
jotka eivät häntä kiusaa,
ja hän ilmestyy niille,
jotka eivät häntä epäile.

Sillä nurjat ajatukset erottavat Jumalasta,
ja hänen valtansa epäileminen
tulee kuritukseksi ymmärtämättömille.

Sillä viisaus ei astu sisälle
pahanilkiseen sieluun
eikä ota asuntoansa ruumiiseen,
joka on synnin vallassa.

Sillä kurituksen pyhä henki
pakenee vilppiä
ja pysyy erillänsä tyhmistä ajatuksista;
se väistyy pois,
kun vääryys lähestyy.

Sillä viisaus on
ihmisiä rakastava henki,
eikä se jätä rankaisematta pilkkaajaa
hänen huultensa sanoista,
sillä Jumala on
hänen sisimpänsä todistaja
ja hänen sydämensä totinen vartija
ja hänen kielensä puheitten kuulija.

Sillä Herran Henki
täyttää maanpiirin,
ja hän, joka pitää kaiken koossa,
tietää, mitä puhutaan.

Sentähden ei pysy salassa kukaan,
joka vääryyttä puhuu,
eikä rankaiseva oikeus
mene hänen ohitsensa.

Sillä jumalattoman hankkeet
joutuvat tutkittaviksi;
tieto hänen sanoistansa tulee Herran tykö,
että hänen rikkomuksensa rangaistaisiin.

Sillä kiivauden korva kuulee kaiken,
eikä napisevaisten nurina pysy salassa.

Varokaa siis hyödytöntä napinaa;
ja pidättäkää kielenne panettelemasta.
Sillä salainen kuiskauskaan
ei raukea tyhjään,
ja valheellinen suu murhaa sielun.

Eli Jumala Kaikkivaltiaana
näkee ja kuulee kaiken.

Mutta Hän on ja asuu niissä,
ja ympäröi ne,
jotka ovat Hänen omiansa.