Raamattu on Jumalan omasivu

En voi olla väärin opettavien puolta seurakunnassa. Totuus on tärkeämpi.

Paavali (1 Kor 1:10-13) kirjoitti:
Mutta minä kehotan teitä, veljet,
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen,
että kaikki olisitte puheessa yksimieliset
ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne,
vaan pysyisitte sovinnossa
ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.

Sillä Kloen perheväeltä
olen saanut teistä kuulla, veljeni,
että teillä on riitoja keskuudessanne.

Tarkoitan sitä, että
yksi teistä sanoo:
"Minä olen Paavalin puolta",
toinen:
"Minä Apolloksen",
joku taas:
"Minä Keefaan",
joku vielä:
"Minä Kristuksen."

Onko Kristus jaettu?
Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu
teidän edestänne?
Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?

En voi vaieta seurakunnan keskellä, kun kuulen pastorin tai paimenen tai vierailevan puhujan opeetavan minun mielestäni väärin Raamattua. Silloin yhteys loppuu, kun eivät kestä kritiikkiä ja ajavat minut mieluummin pois kuin puhujan!!!!!


Mikä avuksi tähän suureen ongelmaani?

Omaa käytöstään voi muuttaa, mutta ei toisten - siis ellei joku toinen itse halua muuttaa mielipiteitään tai käytöstään. Skisma tilanteessa ei muu auta kuin kääntää selkänsä, avata ulko-ovi ja poistua.

Niin olen tehnytkin. Sama meno jatkuu, vaikka minä lähden.

Löydätkö mitään neuvoa
lainaamistani Paavalin sanoista?

Löydän. Olen Kristuksen puolta.

Tuo valitsemasi vaihtoehto tuossa
Paavalin luettelossa
on kaikkein kauhein.

Kun joku sanoo
olevansa Kristuksen puolta,
niin hän antaa ymmärtää,
että toiset ovat Kristusta vastaan.

Nuo toiset vaihtoehdot
eivät tällä tavoin korota itseä,
mutta nekin ovat väärin.

Ei meidän kuulu olla kenenkään puolta.
Meidän kuuluu olla yhtä Kristuksessa.

Meillä ei pidä olla riitaisuuksia ollenkaan.
Niitä ei pidä sietää.
Veljiä ja sisaria kylläkin.

Jos oikein ymmärsin
niin Sinun odotteesi on,
että kun nostat metelin,
niin väärin opettanut poistettaisiin.

Ja kun sitten käykin niin,
että Sinut poistetaan häirikkönä,
niin koet kärsineesi vääryyttä.

Ymmärräthän sen,
että Paavali puhuu tuossa ihmisjoukolle
eli seurakunnalle,
jota on kohdannut valtava Jumalan armo.

Kysymys on ihmisistä,
jotka ovat rikastuneet Herrassa
kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa.

Tältä joukolta ei puutu
mitään missään armolahjassa.

Tämä valtava Jumalan armo eli suosio
tuota seurakuntaa kohtaan
oli nyt vaarassa pilaantua,
kun he alkoivat kinastella opeista.

Voi hyvä tavaton sentään.

Paavali oli kuvannut Jeesuksen heille
ristiinnaulittuna.

Siihen heidän olisi pitänyt nostaa katseensa.
Eikä mielipiteisiinsä.

Itse asiassa heidät oli ristiinnaulittu
Jeesuksen kanssa.

Siis kun he katsoivat Jeesusta ristiinnaulittuna,
niin he näkivät itsensä ristiinnaulittuna.

Ja tarkoitus oli,
että tämä ilosanoma
Jeesuksen ristinkuolemasta leviäisi.

Sitä varten on seurakunta.
Ei sitä varten,
että se kinastelisi oppikysymyksistä.

Sanoma Rististä
on Jumalan Voima ja Viisaus.
Ei kukaan pelastu sillä,
että tulee oikeaoppiseksi.

Tämä on alkujohdannon sanoma
Paavalin ensimmäisessä kirjeelle Korinttolaisille.

Ainoa oikea vastaus on olla Kristuksen Jeesuksen puolta. Jos jokainen seurakunnassa on vain Jeesuksen Kristuksen puolta, niin kaikki on hyvin ja parhain päin. Jos joku on jonkun muun kuin Jeesuksen Kristuksen puolta, niin metsään mennään,niin että rytinä käy.

Paavalin mukaan pahinta
on sanoa olevansa Kristuksen puolta.

Silloin suljemme toiset
pois Kristuksen yhteydestä.

Me olemme yhtä Hänessä.