Lepo on tarpeen.
Sapatin viettämisessä on siunaus.
Itse asiassa
ihminen (Ensimmäinen Aadam)
asetettiin tämän Maan päälle
suoraan Jumalan lepoon.
Tuo siunaus olisi jatkunut ikuisesti,
jos Aadam olisi ohittanut
hyvän- ja pahantiedon puun
ja syönyt Elämän puusta.
Siis synti katkaisi tuon levon
niin Jumalalta kuin ihmisiltäkin.
Viimeisessä Aadamissa
eli Jeesuksessa Kristuksessa
tuo lepo astuu taas voimaan.
Tähän ikuiseen lepoon me pääsemme
syömällä Elämän puusta,
joka on pystytetty Golgatalle.
Siis Elämän puu ja sen siunaus
on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle.
Synti pääsi kuitenkin maailmaan
Ensimmäisen Aadamin kautta.
Ja maailmasta se on päässyt
vuorollaan itse kuhunkin ihmiseen,
kun tämä on tullut tietämään pahan.
Maailmaan päässeen synnin takia
maailmanjärjestys muuttui.
Maa ei enää tuottanut satoa
vaan ohdakkeita.
Ihminen joutui elättämään itsensä
ankaralla työllä.
Elämä muuttui kivuksi
syntymistapahtumasta alkaen.
Sapatin siunaus on kuitenkin
koettavissa.
Ja tuo siunaus on upotettu
seitsemänteen päivään,
seitsemänteen vuoteen,
seitsemänteen seitsemään,
seitsemänteen millenniumiin.
Ensin oli jatkuva sapatinlepo.
Mutta nyt meillä on
muistutuksena tuosta
- sapatinpäivä
- sapattivuosi
- riemuvuosi
- Messiaan päivä
Ja sitten kahdeksas millennium
avaa taas ikuisuuden
ja jatkuvan sapatin levon,
eli koittaa Jumalan päivä.
https://kalamos.webnode.fi/sana-ja-elam ... ataulukko/Sapatin siunaus on
siis nyt koettavissa
aivan samalla tavalla kuin
esimerkiksi painovoimalaki.
Emme tiedä
miksi kappaleet vetävät
toisiaan puoleensa,
mutta tiedämme,
sen voiman suuruuden,
jolla kappaleet sen tekevät.
Jumala on suuren suuri
ja vetää meitä puoleensa.
Jos ei vetäisi,
niin emme voisi lähestyä Häntä.
Ja Hän haluaa
viettää laatuaikaa kanssamme.
Hän tarjoaa meille levon aikoja,
vaikka alunperin vallinnut
jatkuva sapatinlepo katkesikin
seitsemän millenniumin ajaksi.
Jumalan tarjoama siunaus
on havaittavissa kaikessa vallitsevassa.
Jopa viljelysmaa
tietää oikeutensa sapatinlepoon.
Ihminen itse ei jaksa,
jos ei vietä lepopäivää.
Ja tuon lepopäivän
täytyy olla juuri seitsemäs päivä.
Muutakin on epäonnistuen yritetty.
Jeesuksessa me olemme
jo päässeet sapatinlepoon.
Mutta elämme vielä
katoavaisessa maailmassa
katoavaisessa ruumiissamme.
Ja sielummekin tarvitsee levon aikoja.
Mutta henkemme osalta
meidät on jo siiretty
kuolemasta elämään.
Pahan vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.
Siis ihminen on alunperin
tarkoitettu Jumalan yhteyteen
Jumalan lepoon.
Mutta synti katkaisi tuon yhteyden.
Se korjattiin Golgatalla,
mutta ruumiimme lunastus
odottaa vielä täytäntöönpanoaan.
Ja niin me joudumme vielä
elämään kirouksen alaisessa maassa,
mutta meillä on kuitenkin
siunauksena erilaiset sapatit
siihen asti,
että koittaa Jumalan päivä,
jolloin ei enää mitään kirousta ole oleva.
Johannes (Ilm 22:1-5) kirjoitti:
Ja hän näytti minulle
elämän veden virran,
joka kirkkaana kuin kristalli
juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
Keskellä sen katua
ja virran molemmilla puolilla
oli elämän puu,
joka kantoi kahdettoista hedelmät,
antaen joka kuukausi hedelmänsä,
ja puun lehdet
ovat kansojen tervehtymiseksi.
Eikä mitään kirousta ole enää oleva.
Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin
on siellä oleva,
ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
ja näkevät hänen kasvonsa,
ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
Eikä yötä ole enää oleva,
eivätkä he tarvitse lampun valoa
eikä auringon valoa,
sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
Siis lepopäivän vietto on tarpeen
kaikille ihmisille.
Sapatin vietosta on Israelin kansalle
annettu erityisohjeet,
mitä se pitää sisällään.
Jeesus ei rikkonut niitä.
Myöskään apostolit eivät rikkoneet sapattia.
Jeesukseen uskovilla juutalaisilla
oli kaksi kokoontumista.
Ensin synagoogakokoontuminen
niinkuin ennenkin
muiden juutalaisten kanssa.
Sitten heti perään sen jälkeen,
kun sapattisäädöksetkään
eivät enää rajoittaneet liikkumista,
he kokoontuivat kristittyjen
keskinäiseen kokoontumiseen
leivänmurtamisineen
muun muassa kodeissa.
Siis tuo kokoontuminen
tapahtui heti sapatin päätyttyä
auringolaskun jälkeen
lauantaiehtoolla
eli viikon ensimmäisen päivän puolella.
Ikuinen ja loppumaton sapatti alkaa,
kun koittaa kahdeksas millennium.
Mutta samoin kuin oli riemuvuoden kohdalla,
niin jo edeltävä vuosi oli sapattivuosi.
Samoin on edeltävä millennium
Herran päivä.
Ja sitten koittaa ikuisuuden kestävä
Jumalan päivä.
Ja lopuksi vastaus avauksen kysymykseen.
Jos kristittyjen sapatinviettoon
halutaan soveltaa
Israelin kansalle annettuja säädöksiä,
niin silloin siihen kuuluu
muun muassa pyhä kokous.
Ja minulle se merkitsee sitä,
että avaan radion sunnuntai aamuna,
ja osallistun radiosta kuultavaan
Jumalan palvelukseen joltain
kanavalta.
Siis minä pidän sunnuntain
lepopäivänä.
Lähetetty: 23.02.2023 15:45