Raamattu on Jumalan omasivu

Toinen kysymys (ensimmäiseenkin saa tietysti vielä vastata):
Säilytätkö uskonvarmuutesi tilanteessa kuin tilanteessa?

Tuntemukset varmasta ja vahvasta uskosta eivät ole tae pelastavasta uskosta, eikä ajoittainen epävarmuus pelastumisestamme vie meiltä Jeesuksen armoa eikä turhenna jo tapahtunutta uudestisyntymisen ihmettä. Väärät profeetat toivot Jeesukselle esille sen, että he olivat tehneet monia ihmeitä Jeesuksen nimessä. Jeesus ei kiellä tätä, mutta torjuu heidät “laittomuuden tekijöinä”; he eivät olleet koskaan ottaneet Jeesusta vastaan syntiensä sovittajana ja Herranaan. He elivät väärässä uskonvarmuudessaan.

Matteus (7:22-23) kirjoitti:
Moni sanoo minulle sinä päivänä:
'Herra, Herra,
emmekö me sinun nimesi kautta
ennustaneet
ja sinun nimesi kautta
ajaneet ulos riivaajia
ja sinun nimesi kautta
tehneet monta voimallista tekoa?'

Ja silloin minä lausun heille julki:
'Minä en ole koskaan teitä tuntenut;
menkää pois minun tyköäni,
te laittomuuden tekijät.'

Johannes Kastaja oli Jeesuksen kastetilaisuudessa Jordan-joella nähnyt Jumalan Hengen vahvistavan Jeesuksen olevan Jumalan Poika. Tällainen vahva kokemus ei kuitenkaan kantanut Johanneksen uskoa joka tilanteessa. Jouduttuaan vankilaan hän epäillen kysyi, onko Jeesus todella se odotettu Messias vai joku toinen vielä tuleva henkilö.

Matteus (3:16-17) kirjoitti:
Kun Jeesus oli kastettu,
nousi hän kohta vedestä,
ja katso,
taivaat aukenivat,
ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas
niin kuin kyyhkysen
ja laskeutuvan hänen päällensä.
Ja katso,
taivaista kuului ääni, joka sanoi:

"Tämä on minun rakas Poikani,
johon minä olen mielistynyt."

Matteus (11:2-3) kirjoitti:
Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan
kuuli Kristuksen teot,
lähetti hän opetuslapsiansa
sanomaan hänelle:

"Oletko sinä se tuleva,
vai pitääkö meidän toista odottaman?

Uskonvarmuuteni voi vaikeina ja raskaina aikoina horjua, mutta Jeesus haluaa vahvistaa jokaisen uskoa, joka rukoillen syntisten Vapahtajan puoleen vain kääntyy. Jeesus ei heitä heikkoa lastaan pois, vaan vahvistaa ja siunaa häntä, sillä Hän rakastaa sinua äärettömän suurella rakkaudella.

Kiitos taas, Natanael!

Löydän avainsanan
heprealaisille kirjoitetusta kirjeestä

Heprealainen (Hepr 10:22-23) kirjoitti:
niin käykäämme esiin
totisella sydämellä,
täydessä uskon varmuudessa,
sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta
ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä

pysykäämme järkähtämättä
toivon tunnustuksessa,
sillä hän, joka antoi lupauksen,
on uskollinen

Tämän minä voin tehdä.
En enempää.
Minä voin silti pelätä pahinta.
Niinkuin pelkäsivät
Israelin papitkin,
kun menivät kaikkein pyhimpään.

Minulla on jonkilainen kokemus Hengestä joka on kanssani joka hetki. Jos tällaista kokemusta ei olisi, uskoisin varmaan muutenkin, mutta minulla ei olisi samanlaista rauhaa.

Tänä iltana tuli katsottua Jaakko Pirttiahon video (13.09.2022)
"En kestä enää!"

Se jotenkin sopi mielestäni tämän viestiketjun jatkoksi
rohkaisuksi niille, jotka ovat väsyneitä ja joiden uskokin voi
silloin olla horjuva. Videon kesto on reilu 20min.

https://www.youtube.com/watch?v=RAp4-nvDuzM

Avauksen lyhyt kysymys
ei ehkä ole lyhyesti vastattavissa.

Pidennän hiukan Raamattulainausta
uskonvarmuudesta.

Siinä heprealaisille kirjoittava
heprealainen puhuu
kaikkein pyhimpään menevästä
pappispalvelusta suorittavasta ihmisestä.

Ja sellaisia Uuden liiton uskovat ovat.
Erotuksena Vanhalle liitolle on se,
että Jeesus on jo käynyt edellämme
esiripun toiselle puolen.

Meidän ei tarvitse pelätä,
niinkuin vanhan liiton papiston,
joka naru jalassa meni
tarkoin määrätyn valmistelun jälkeen
suorittamaan palvelusta
kaikkein pyhimpään.

Ja palasi sielät kävellen elävänä
tai kuolleena toisten vetämänä.

Heprealainen (Hepr 10:19-23) kirjoitti:
Koska meillä siis, veljet,
on luja luottamus siihen,
että meillä Jeesuksen veren kautta
on pääsy kaikkeinpyhimpään,

jonka pääsyn hän on vihkinyt meille
uudeksi ja eläväksi tieksi,
joka käy esiripun,
se on hänen lihansa, kautta,

ja koska meillä on
"suuri pappi,
Jumalan huoneen haltija",
niin käykäämme esiin
totisella sydämellä,
täydessä uskon varmuudessa,
sydän vihmottuna puhtaaksi
pahasta omastatunnosta
ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

pysykäämme järkähtämättä
toivon tunnustuksessa,
sillä hän, joka antoi lupauksen,
on uskollinen

Siis meitä kutsutaan
Kaikkein Pyhimpään.
Jumalan läsnäoloon.

Ja sen me voimme tehdä
Jeesuksen veren kautta.

Ja tämän veren tuoman
sovituksen tähden,
meidän ei tarvitse pelätä.

Me voimme käydä
kaikkein pyhimpään
vakaalla/vilpittömällä/totuudellisella
Jeesuksen veren puhdistamalla sydämellä,
täydellisessä uskon varmuudessa.

Tämä usko ei tietenkään ole lähtöisin
meistä vaan Jeesuksesta.

Hän on raivannut tien
tai sanoisinko
suomalaiselle tutun elementin muodossa
aurannut kinokset pois tieltä.

Siis Jeesus meni edellä
Kaikkein Pyhimpään.

Ja me menemme perässä
jo valmiiksi aurattua tietä pitkin.

Siis tie on jo valmis.
Ei siinä enää oikeastaan meiltä
enää mitään uskoa vaadita,
kun tie on jo aurattu.
ainakin seuraavaan askeleen mitan verran.

Uskon tie edellämme on jo valmis.
Me vain käymme sitä pitkin.

Annu kirjoitti:
Säilytätkö uskonvarmuutesi tilanteessa kuin tilanteessa?

En. Erityisesti viime aikoina olen kipuillut asian kanssa.

Minua on lohduttanut kaksi jaetta Pyhästä Raamatusta:

Matteus (11:6) kirjoitti:
Ja autuas on se,
joka ei loukkaannu minuun.

Daavid (Ps 51:12) kirjoitti:
Anna minulle jälleen autuutesi ilo,
ja tue minua alttiuden hengellä.

Ed tekee sen jälleen! Vain pari riviä omaa tekstiä, kaksi lainausta Raamatusta ja olen kuin pakotettu miettimään hänen viestinsä syvempää sisältöä - ja tämä on tärkeintä, oman sydämeni tilaa. Viestin kirjoittaja on kaiken lisäksi juuri se henkilö, jonka monet tekstit ovat olleet lohdullisia ja uskoa vahvistavia.

Ed lainasi Jeesuksen sanoja "Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

Kun aikoinani opiskelin Raamattua ns. kokopäiväisesti, niin vanha pastori totesi jotain, jota en millään tuolloin voinut uskoa. Vasta paljon myöhemmin, monien koettelemusten koulimana, saatoin ymmärtää pastorin sanojen merkityksen ja niihin sisältyvän viisauden.

(vanha pastori) kirjoitti:
Jokainen uskova pettyy joskus Jeesukseen.

Asia täytyy sisäistää oikein: Jeesus ei tietenkään koskaan petä, eikä Hän Jumalana voikaan, mutta meidän odotuksemme elämäämme ja Jumalan johdatusta kohtaan eivät toteudukaan. Eivät sittenkään, vaikka olemme saattaneet nuorempina uskoa tulevaisuudestamme hyvinkin seesteistä ja onnellista. Me loukkaannumme Jeesukseen sen vuoksi, että omat odotuksemme iloisesta ja onnellisesta Jeesuksen seuraamista eivät vastaakaan aina sitä todellisuutta, mihin Taivaan Isä voi meitä kuljettaa.

Markus (8:34-35) kirjoitti:
Ja hän kutsui tykönsä
kansan ynnä opetuslapsensa
ja sanoi heille:

"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea,
hän kieltäköön itsensä
ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä,
hän kadottaa sen,
mutta joka kadottaa elämänsä
minun ja evankeliumin tähden,
hän pelastaa sen."

Kirjoittaja kirjoitti:
Minulla on jonkilainen kokemus Hengestä joka on kanssani joka hetki. Jos tällaista kokemusta ei olisi, uskoisin varmaan muutenkin, mutta minulla ei olisi samanlaista rauhaa.

Lisään vielä, että joskus on ollut sellaista, että jos olen lukenut jotain kristinuskon vastaista netistä, jota en ole osannut selittää, niin on tullut jonkinlaisia pelontunteita.