Raamattu on Jumalan omasivu

Olemme käyneet läpi
Raamatun ensimmäistä Sanaa
kokonaisuutena ja myös
vain pienia palasia siitä
tarkastellen.

Se kätkee sisäänsä
kuin salaisena aarteena
tai tiiviinä peruskiteenä
Raamatun kokonaisilmoituksen.

Nyt siirrymme
Raamatun toiseen Sanaan.

Alussa loi Jumala
taivaat ja maan

Alussa/Esikoisessa/Esikoisen kautta
loi
Jumala/Valtiaat
taivaat
ja maan.

Alku/Esikoinen
on siis
tämän projektin
Pää.

Kaikki on sidottu
tähän Persoonaan,
jonka Johannes
esittelee meille
evankeliuminsa alussa
nimellä Sana.

Alussa oli Sana
ja Sana oli Jumalan tykönä
ja Sana oli Jumala.

Hän oli alussa Jumalan tykönä.

Kaikki on saanut syntynsä
Hänen kauttaan,

ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään,
mikä syntynyt on.

Sana on alkutekstissä Logos.

λόγος
logos

sana

Logos tulee verbistä

λέγω
legō

sanoa
puhua

kutsua
nimittää

lukea
laskea
koota

Kysymys on siis sanajuuresta
leg,
mikä ilmaisee jo itsessään
kokoamista ja laskemista.

Ja niin Johanneksen evankeliumin
avaus vahvistaa lujasti sen,
mitä olemme edellä
koko Raamatun
kahden ensimmäisen sanan
myötä todenneet
Jumalan Pojan roolista
ilmaisussa:

Alussa loi

Kumpikin sana viittaa
Jumalan Poikaan.

Vieläpä niin,
että Raamatun
ensimmäisen sanan
kolme ensimmäistä kirjainta
muodostavat
Raamatun toisen Sanan.

Luominen on siis kätketty
jo Raamatun ensimmäiseen
ollen sen alkuosa.

ברא = loi

Ja nyt me tiedämme
Johanneksen evankeliumin alun
perusteella sen,
että Poika,
joka on Jumalan Sana.
Jumala ... Jumalan tykönä.

Ja tuo luominen tapahtui siten,
että jollain tavalla
Sanan miekka erotti tyhjästä materian.

Mutta sitten Johannes jatkaa ja sanoo:

Hänessä oli Elämä

Hän ei pelkästään ottanut
tyhjästä esiin
materiaa.

Hän antoi itsestään ulos
Elämän.

Hän on luonut
taivaat ja maan.

Mutta myös elävien joukot
kumpaiseenkin.

Luominen voi siis olla sitä,
että Luoja
leikkaa tyhjästä ulos jotakin.

Mutta myös sitä,
että Luoja puhaltaa
itsestään Elämän johonkin.

Raamattu käyttää eri ilmaisua
kerrottaessa luomisesta,
kuin esimerkiksi kerrottaessa
olemassa olevan materian muokkaamisesta.

Heprean verbi luomisesta on siis

בָּרָא
bârâ'

Tämä bara tarkoittaa luomista.
Ja vain Jumala luo.

Mutta esimerkiksi
seuraavassa syntyhistoriassa
Psalmista 136
ei puhuta lainkaan luomisesta:

Kiittäkää herrain Herraa …
joka on taidolla
tehnyt taivaat …
joka on vetten ylitse
levittänyt maan …
joka on tehnyt suuret valot …
ja tähdet …

Eli tuossa ei kerrottu mitään siitä,
miten Jumala loi taivaat ja maan.

Sen sijaan tuossa kerrotaan
niistä tapahtumista,
jolloin Jumala
joutui tekemään
näille jo olemassa oleville
otakin.

Alussa Jumala loi
taivaat ja maan.

Eikä suinkaan autioksi
vaan asuttavaksi.

Myöhemmin
maa oli autio ja tyhjä,
ja sille
(aurinko, kuu ja tähdet mukaan lukien)
täytyi tehdä jotakin.

Ja kun kuuden päivän
pituinen saneerauskin oli ohi
Jumala lepäsi kaikista teoistansa.
Sekä luomisesta että tekemisestä.
Avaamme Biblian.

Ja Jumala siunasi
seitsemännen päivän
ja pyhitti sen;

että hän lepäsi hänessä
kaikista teoistansa,
jotka Jumala loi ja teki.

Ihmistä ei luotu alussa,
vaan vasta
kuuden päivän
saneerausohjelman päätteeksi,
jollon Jumala
teki/muotoili
maan tomusta ihmisen.

Tuo maan tomu oli syntynyt silloin,
kun Jumala loi taivaat ja maan.

Mutta nyt paljon paljon myöhemmin
Jumala teki tuosta maan tomusta
ihmisruumiin.

Raamattu ilmoittaa
tuon maan tomusta
tekemisen lisäksi,
että Jumala loi ihmisen.

Ihmisessä on siis jotakin,
mikä ei olekaan
maan tomusta kerättyä.

Jumala puhalsi ihmiseen
Elämän Hengen.

Kun Aadam ja Aadamista otettu
kylkisiivu yhtyivät,
alkoi hedelmöittynyt solu
lisääntyä Eevan kohdussa.

Tuosta kudoksesta
tuli kolmas ihmisruumis,
joka oli samaa luuta ja lihaa,
jonka Jumala maan tomusta teki.

Maan tomusta tehty liha
lisääntyy ja täyttää maan.

Daavid sanoo tästä
solusilmukoiden lisääntymisestä näin.

Sinä kudoit minut kokoon
äitini kohdussa

Mutta tuon ihmisruumiin
kokoonkutomisen lisäksi,
tapahtuu aina myös luomisihme
äidin kohdussa.

Eli jotain,
mikä ei ole materian maailmasta,
tulee kohdussa olevaan
ihmisen alkuun.

Kateuteen asti
Hän halajaa henkeä,
jonka Hän on
pannut meihin asumaan

Jokaisessa syntyvässä ihmisessä
on henki,
jonka häneen
on puhaltanut Jumala.

Kun siirrymme
Raamatun kolmanteen Sanaan,
niin huomaamme jälleen,
että siihenkin kätkeytyy
sama Persoona,
kuin Raamatun kahteen
ensimmäiseen sanaan.

Jumala