Olemme käyneet läpi
Paavalin opetusta
Synnistä ja Sovituksesta
siihen kuuluvien
aihealueiden keskimmäiseen
eli huippukohtaan saakka
tarkastellessamme viimeksi
Jumalan Vanhurskautta,
joka on nyt ilmoitettu meille
ilman lakia eli uskon kautta.
Se, että meillä
ollenkaan on Raamattu
eli Kirjoitukset,
perustuu Aadamin lankeemukseen.
Aadamin varsinainen lankeemus
oli epäusko eli epäluottamus
Jumalan Sanaan ja
hänelle säädetyn kieltolain motiiveihin.
Aadam nieli käärmeen syöttämän epäilyn,
että Jumala pihtaa heiltä
kaikkitietävyyttä ja jumalankaltaisuutta.
Ja kun sitten aloitettiin
korjaamaan
ensimmäisen Aadamin rikkomusta,
ja maailmaan piti tuoda
Viimeinen Aadam,
niin kaikki alkoi
Uskon Isä Aabrahamin
kutsumisella ulos
epäjumalan palveluksen keskeltä.
Ja nyt kun Syntiä ja Sovitusta
koskeva osio on edennyt
lakipisteeseen ja alkaa laskeutuminen
vuoren toiselle puolelle,
Paavali alkaa lähemmin tarkastella
Israelilaisten esi-isää Aabrahamia.
Mitä me siis sanomme
esi-isämme Aabrahamin
saavuttaneen lihan mukaan?
Paavali on jo tehnyt selväksi,
että kerskauksen mahdollisuus
on kokonaan suljettu pois.
Sillä jos Aabraham on
teoista vanhurskautettu,
on hänellä kerskaamista,
mutta ei Jumalan edessä.
Aabrahamin teot eivät
ansaitse plussapisteitä,
kuten tulemme huomaamaan
Raamattupiirissämme
Genesis. Paavali itse vastaa
suoraan kysymyksensä näin:
Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa,
ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
Paavali viittaa
Genesiken lukuun 15.
Aabrahamin teot tuon jälkeenkään
eivät vielä olleet uskon mukaisia.
Mutta jos Aabraham ei olisi
tuossa tilanteessa
nostanut katsettaan taivaalle,
ja saanut lahjaksi Jumalalta uskoa,
eivät asiat koskaan
olisi edenneet siihen,
että Jumala olisi voinut
toteuttaa lupauksensa.
Nyt se oli mahdollista.
Ei tekojen vaan uskonkatseen tähden.
Mutta töitä tekevälle
ei lueta palkkaa armosta,
vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen
uskonsa vanhurskaudeksi;
Jumala joutui myöhemmin
vielä vahvistamaan
Aabrahamin ja Saaran uskoa,
mutta tuo usko oli joka tapauksessa
jo otettu vastaan.
Ja niin Jumala saattoi toimia
armonsa eli suosionsa pohjalta,
vaikka Aabrahamin teot eivät
oikeuttaisi siunaukseen.
niinkuin myös Daavid
ylistää autuaaksi sitä ihmistä,
jolle Jumala lukee
vanhurskauden ilman tekoja:
"Autuaat ne,
joiden rikokset ovat
anteeksi annetut
ja joiden synnit
ovat peitetyt!
Autuas se mies,
jolle Herra ei lue syntiä!"
Daavidin syntien huiput
jokainen muistaa.
Mutta Aabrahamin kohdalla
ne ovat vähän piilossa.
Niistä myöhemmin tuossa
toisessa Raamattupiirissämme.
Mutta siis kukaan meistä ihmisistä
ei saavuta vanhurskautta tekojen kautta.
Mutta me saamme sen lahjaksi
uskon kautta.
Joka sekin on lahja yksin armosta.
Koskeeko sitten tämä
autuaaksi ylistäminen
ainoastaan ympärileikattuja,
vai eikö ympärileikkaamattomiakin?
Sanommehan:
"Aabrahamille luettiin
usko vanhurskaudeksi".
Onko
Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin
Jumala
ainoastaan Israelin Jumala.
Vastaus yllättää pakanankin.
Aabraham ei ollut ympärileikattu
vielä tuossa vaiheessa.
Vasta kaksi lukua myöhemmin
eli ympärileikkauksen liitto
astuu voimaan vasta
Genesiksen luvussa 17.
Ja niin Paavali kysyy:
Kuinka se sitten siksi luettiin?
Hänen ollessaanko ympärileikattuna
vai ympärileikkaamatonna?
Ei ympärileikattuna,
vaan ympärileikkaamatonna.
Ja niin me ymmärrämme,
mitä tarkoittaa sanonta
Uskon Isä
tai
Paljouden eli kansojen Isä.
Ja hän sai ympärileikkauksen merkin
sen uskonvanhurskauden sinetiksi,
joka hänellä oli ympärileikkaamatonna,
että hänestä tulisi kaikkien isä,
jotka ympärileikkaamattomina
uskovat,
niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
ja että hänestä tulisi
myöskin ympärileikattujen isä,
niiden,
jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat
sen uskon jälkiä,
mikä meidän isällämme Aabrahamilla
oli jo ympärileikkaamatonna.
Olemme
Paavalin opetusosiossa
Synti ja Sovitus
päässeet huippukohdan
Jumalan Vanhurskaus
jälkeiselle rinteelle,
joka vie meitä vauhdilla
ihanaan Sovitukseen.
Room 4:1-12
Lupaus 
