Raamattu on Jumalan omasivu

Ihanaa,
kun Pyhäkoulu näyttää taas jatkuneen.


Tosin olen ollut vähän murheellinen,
kun Annoran tärkeä opetus siitä, että
Jeesus arvosti naisia - todella
on mennyt kovin sekavaksi,
enkä minä pikkuinen enää oikein pysy mukana.


Mutta oikeastaan minä olen jo
sanonut siellä kaiken tarpeellisen
heti ensimmäisellä sivulla.


Mutta tuon pyhäkoulutunnin
loppupuolella olevasta pohdinnasta
mieleeni tuli tällainen kohta,
josta haluaisin kysyä
Pyhäkoulun opettajalta ja muiltakin.

Paavali (1 Kor 7) kirjoitti:
Mutta naimisissa oleville
minä julistan,
en kuitenkaan minä, vaan Herra,
ettei ...

Mutta muille
sanon minä, eikä Herra:
jos ...

Mutta neitsyistä
minulla ei ole Herran käskyä,
vaan minä sanon ajatukseni ...

Paavali julistaa ensin
naimisissa oleville
eli sellaisille avioliiton osapuolille,
joissa kumpikin on Jeesukseen uskova.
Eli kummankin Herra on Jeesus.
Ja Paavali sanookin tässä yhteydessä,
että Hänen julistuksensa heille
ei ole Paavalin sana vaan Herran Sana.

Jeesukseen uskova ei saa erota.
Jos ei voida asua yhdessä,
niin ei saa mennä silti uusiin naimisiin,
vaan ainoa vaihtoehto on
sopia puolisonsa kanssa.

Eli Uusi liitto poikkeaa Vanhasta liitosta,
jossa Mooses salli,
että mies sai hyljätä vaimonsa.

Mutta sitten kun puhutaan tilanteista,
joissa on mukana puolisko,
jolla ei ole uskonsuhdetta Jeesukseen,
niin Paavali ei enää annakaan sanaa Herralta
(Jeesus ei ole toisen puolison Herra)
vaan sanoo sen mitä sanoo Paavalina.

Neitsyistäkään
Paavalilla ei ollut Sanaa Herralta,
vaan toi esiin omat ajatuksensa.

Ja nyt se kysymys
Pyhäkoulun opettajalle ja muillekin.

Mitä Paavali tarkoitti ilmaisulla:
sanon minä, eikä Herra

Lainaus tekstistäsi kalamos, kysymyksesi.

Mitä Paavali tarkoitti ilmaisulla:
sanon minä, eikä Herra

KR 1933/-38
1Kor. 7:12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;

Paavali käyttää tässä omaa järkeään.

Oma arvioni siitä, miksi hän näin sanoi.

Muutama tosiseikka ensin.
-tuossa eletään yhteiskunnassa, mikä oli noin 2000 vuotta sitten.
-kun tarkasti luemme uutta testamenttia, niin voimme eräästä sivulauseesta huomata,
että moniavioisuuttakin oli vielä olemassa, vanhan liiton aikaanhan se oli tavallista.
-jos uskoon tullut mies hylkäisi vaimonsa, joko yhden tai useamman, niin tilanne olisi ollut
tämän vaimon kannalta surkea: kuka olisi sitten huolehtinut taloudellisesti näistä vaimoista,
todennäköisesti he olisivat joutuneet elättämään itsensä ja mahdolliset lapsensa prostituutiolla.


Vastaavan esimerkin voin kertoa ihan meidänkin aikamme elämästä.

Lähetystyöntekijät olivat alueella, jossa moniavioisuus oli tavallista.
Kun mies tuli uskoon, niin lähetyssaarnaajat opastivat häntä siten, että
älä hylkää niitä vaimoja, jotka sinulla nyt on - mutta älä ota enää uusia vaimoja.
Näin opastettiin juuri sen vuoksi, että kukaan nainen ei joutuisi prostituoiduksi.

Miksiköhän Herra ei antanut
tuon Paavalin tekstin mukaan
käskysanaa muussa kuin
tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa
(molemmat puolisot Herraan uskovia)?

καλαμος kirjoitti:Miksiköhän Herra ei antanut
tuon Paavalin tekstin mukaan
käskysanaa muussa kuin
tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa
(molemmat puolisot Herraan uskovia)?

Käskysana tuli Herralta vain sille avioparille, jossa molemmat puolisot ovat uudestisyntyneitä. Kun taas Paavali ohjeistaa omasta puolestaan muita pariskuntia.

En tiedä vastausta, mutta ajattelen niin, jotta jos molemmat puolisot ovat uudestisyntyneitä, niin he ovat Hengessä yhtä.

1.Korinttolaiskirje:
12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Kol. 3:11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus

Muistan toki myös tämän:

1.Korinttolaiskirje:
7:14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.

Tämä oikeastaan olisi uuden ketjun aihe:
Onko pyhitettynä oleminen sama asia kuin Hengessä yhtä oleminen

Annora kirjoitti:Käskysana tuli Herralta vain sille avioparille, jossa molemmat puolisot ovat uudestisyntyneitä. Kun taas Paavali ohjeistaa omasta puolestaan muita pariskuntia.

En tiedä vastausta, mutta ajattelen niin, jotta jos molemmat puolisot ovat uudestisyntyneitä, niin he ovat Hengessä yhtä.

Joo!


Minä ajattelin hiukan samaan tapaan,
kun totesin,
että kummankin Herra on silloin Jeesus.
Eikä Herra voi käskyttää kuin omiaan.