Jeesuksen autuaiksi julistamat
JOHDANTO
Kutsun sinut mukaan kiipeämään vuorisaarnan vuorelle, juuri sille vuorelle, jossa Jeesus saarnaa meille kaikkien aikojen saarnaansa, jonka vertaista ei ole eikä voikaan olla. Pitihän tuon saarnan itse Herramme ja Vapahtajamme, Jumalan persoona, Jeesus.
Muistan, kun itse kävin tuolla vuorella kauan sitten. Menin Genesaretin järvelle yksin ja lähdin kapuamaan polkua myöten vuoren rinnettä pitkin – aurinko paistoi ja Genesaretin järven sini hohti yhä vain alempana minusta. Olin väsynyt ja puolenvälin paikkeilla nukahdin pienen puun varjostoon. Heräsin, aukaisin silmäni ja tajusin innoissani: minä, pieni Natanael, olen täällä, vuorella jossa Jeesus puhui omilleen. Olo oli autuas.
Toivon, että tälläkin yhteisellä matkalla maltamme mielemme ja kuljemme askel askeleelta ja maltamme levähtää monien tuon saarnan pyhien sanojen edessä pohtimaan ja ottamaan vastaan, mitä Jeesus autuaiksi julistamisillaan tarkoitti. Mitä Hän puhuu meille, juuri nyt.
Jeesuksen vuorisaarna ei voisi alkaa hätkähdyttävämmin kuin miten se alkaa. Tuon ajan arvostetuimpina ”uskovina”, Jumalan omikseen ottamina henkilöinä pidettiin fariseuksia – noita suuria kansan opettajia ja kaikin puolin hurskaasta elämästään tunnettuja kansalaisia.
Fariseuksethan uskoivat olevansa pelastettuja, he lukivat Raamattua uutterasti, rukoilivat jatkuvasti, antoivat almuja, tekivät lähetystyötä ja pitivät yhteisiä hartaushetkiä, joihin osallistui muita veljiksi kutsuttuja Jumalan siunaamia miehiä. Nuo kokoukset olivat siis veljesseuroja. Fariseukset eivät ajatelleet, että he voisivat elää Jumalan mieleistä elämää omin voimin, vaan he uskoivat, että Pyhä Henki auttaa heitä elämään puhtaasti ja pyhästi. Eikö tuossa listassa ole monia kristityillekin yleviä tekijöitä?
Fariseukset pitivät itsestään selvänä, että he olivat hengessään rikkaita, sillä kaiken hyvän he olivat Taivaalliselta Isältään saaneet. Sitten tulee Jeesus, näkee kansanjoukot, nousee vuorelle ja istuutuu. Opetuslapset nousivat vuoren rinnettä Jeesuksen luokse ja silloin Jeesus sen aloitti ja Hän aloitti sen tavalla, johon sellaiset ihmiset, jotka kokivat, etteivät he voi millään tavalla ylettyä lähellekään fariseusten hengellisyyden tasoa, saattoivat tarttua:
STLK
(Suomen Tunnuksellisen Luterilaisen kirkon käännös vuodelta 2017 – minun lisäkseni muistaakseni Kalamos on hankkinut tämän Raamatun käännöksen omakseen).
Noista alkusanoista me lähdemme liikkeelle, hitaasti askel askeleelta, jotta ehdimme kuulla, mitä Jeesus meille puhuu. Jo ensimmäisen sanan merkitys on tärkeä. Meille sana ”autuas” tarkoittaa käytännössä samaa kuin onnellinen – ”saunasta tulon jälkeen minulla oli niin autuas olo”. Vuorisaarnassa sanan merkitys on kuitenkin jotain muuta.
Kutsun sinut mukaan kiipeämään vuorisaarnan vuorelle, juuri sille vuorelle, jossa Jeesus saarnaa meille kaikkien aikojen saarnaansa, jonka vertaista ei ole eikä voikaan olla. Pitihän tuon saarnan itse Herramme ja Vapahtajamme, Jumalan persoona, Jeesus.
Muistan, kun itse kävin tuolla vuorella kauan sitten. Menin Genesaretin järvelle yksin ja lähdin kapuamaan polkua myöten vuoren rinnettä pitkin – aurinko paistoi ja Genesaretin järven sini hohti yhä vain alempana minusta. Olin väsynyt ja puolenvälin paikkeilla nukahdin pienen puun varjostoon. Heräsin, aukaisin silmäni ja tajusin innoissani: minä, pieni Natanael, olen täällä, vuorella jossa Jeesus puhui omilleen. Olo oli autuas.
Toivon, että tälläkin yhteisellä matkalla maltamme mielemme ja kuljemme askel askeleelta ja maltamme levähtää monien tuon saarnan pyhien sanojen edessä pohtimaan ja ottamaan vastaan, mitä Jeesus autuaiksi julistamisillaan tarkoitti. Mitä Hän puhuu meille, juuri nyt.
Jeesuksen vuorisaarna ei voisi alkaa hätkähdyttävämmin kuin miten se alkaa. Tuon ajan arvostetuimpina ”uskovina”, Jumalan omikseen ottamina henkilöinä pidettiin fariseuksia – noita suuria kansan opettajia ja kaikin puolin hurskaasta elämästään tunnettuja kansalaisia.
Fariseuksethan uskoivat olevansa pelastettuja, he lukivat Raamattua uutterasti, rukoilivat jatkuvasti, antoivat almuja, tekivät lähetystyötä ja pitivät yhteisiä hartaushetkiä, joihin osallistui muita veljiksi kutsuttuja Jumalan siunaamia miehiä. Nuo kokoukset olivat siis veljesseuroja. Fariseukset eivät ajatelleet, että he voisivat elää Jumalan mieleistä elämää omin voimin, vaan he uskoivat, että Pyhä Henki auttaa heitä elämään puhtaasti ja pyhästi. Eikö tuossa listassa ole monia kristityillekin yleviä tekijöitä?
Fariseukset pitivät itsestään selvänä, että he olivat hengessään rikkaita, sillä kaiken hyvän he olivat Taivaalliselta Isältään saaneet. Sitten tulee Jeesus, näkee kansanjoukot, nousee vuorelle ja istuutuu. Opetuslapset nousivat vuoren rinnettä Jeesuksen luokse ja silloin Jeesus sen aloitti ja Hän aloitti sen tavalla, johon sellaiset ihmiset, jotka kokivat, etteivät he voi millään tavalla ylettyä lähellekään fariseusten hengellisyyden tasoa, saattoivat tarttua:
STLKMatteus (5:3) kirjoitti:Autuaita ovat hengessä köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
(Suomen Tunnuksellisen Luterilaisen kirkon käännös vuodelta 2017 – minun lisäkseni muistaakseni Kalamos on hankkinut tämän Raamatun käännöksen omakseen).
Noista alkusanoista me lähdemme liikkeelle, hitaasti askel askeleelta, jotta ehdimme kuulla, mitä Jeesus meille puhuu. Jo ensimmäisen sanan merkitys on tärkeä. Meille sana ”autuas” tarkoittaa käytännössä samaa kuin onnellinen – ”saunasta tulon jälkeen minulla oli niin autuas olo”. Vuorisaarnassa sanan merkitys on kuitenkin jotain muuta.