Nainen kaivolla

[kalamos]

Johanneksen evankeliumin
ensimmäinen luku
kertoi siitä
kuinka Jumala Jumalan tyköä
tuli ihmiseksi maan päälle.

Ja sitten tämän asian todistaa
Johannes Kastaja kertomalla,
mitä oli nähnyt tapahtuvan,
kun Jeesus kastettiin.

Johannes Kastaja oli myös
jotenkin Hengen silmin nähnyt,
että nyt Jeesus oli ottanut
koko maailman synnin päälleen
ja kantoi sitä.

Katso,
Jumalan Karitsa,
joka ottaa pois maailman synnin

αἴρω = nostaa, kantaa, ottaa pois
airō

Ja kohta Todellinen Valkeus,
joka oli tullut
taivaasta maan päälle,
valaisee ihmisen toisensa jälkeen.

Sitten toinen luku kertoi
Jeesuksen ensimmäisestä ihmeteosta.
Kiviastiat täytettiin vedellä.

Ja sitten tapahtui ihme.
Vedellä täytetyt kiviastiat
olivatkin täynnä hyvää viiniä.

Tämä toinen luku on
samalla esikuvaa siitä,
miten ihminen kokee
uudestisyntymisen ihmeen.

Ja sitten kolmas luku
olikin kahden rabbin,
Jeesuksen ja Nikodemuksen
välinen yöllinen selvittely siitä,
miten ihminen voi
syntyä uudestaan.

Ja kun se on tapahtunut,
niin mekin näemme
Jumalan Valtakunnan.

Jeesus tarkoittaa tuolla näkemisellä
tutkivaa katsomista.

Ja sitten Hän kävi Nikodemuksen
kanssa läpi tuon asian,
mitä Nikodemus hapuillen tavoitteli.

Ja niin Nikodemus hapuili
yön pimeydessä Jeesuksen tykö.

Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä
ja sanoi hänelle:

"Rabbi,
me tiedämme,
että sinun opettajaksi tulemisesi
on Jumalasta,
sillä ei kukaan voi tehdä
niitä tunnustekoja, joita sinä teet,
ellei Jumala ole hänen kanssansa."

Nikodemus oli siis ymmärtänyt
että Jumalan Valtakunta
eli Jumalan hallitusvalta,
oli nyt maan päällä.

Ja näin todellakin oli.
Jumalan Valtakunta oli konkreettisesti
eli käsin kosketeltavasti
niin lähellä ihmisiä,
että Jumalan Valtakunnan Kuningas
oli tullut taivaasta Isän Kodista
alas maan päälle.

Jumalan Poika oli tullut Ihmisen Pojaksi,
ja kirjaimellisesti kääntäen
pystyttänyt telttamajansa tänne.

pystytti telttamajansa keskellemme

Tämä ilmaisu viittaa siihen,
että Vanhan Testamentin puolella
Jumalan Maja
kulki Israelin kansan keskellä.

Ja siinä kaikkein pyhimmässä asui
Jumalan Kirkkaus.

Mutta nyt Jumalan Poika
oli itse tullut ihmisten keskuuteen
syntyen ihmislapseksi.

Johannes Kastaja
oli raivannut tietä Jeesukselle.

Uusi vaihe
Jumalan pelastussuunnitelmassa
on koittanut.

Vanhan Testamentin profeetoista
Johannes Kastaja oli suurin.

Mutta nyt Johannes Kastajan
toimintakausi oli päättymässä.

kävimme läpi
edellisessä tarkastelussa
Johannes Kastajan viimeisen
tallennetun todistuksen Jeesuksesta.

Johannes Kastaja joutui
todistamaan omille opetuslapsilleen
Jeesuksen roolin taivaasta tulleena
verrattuna siihen,
mikä oli hänen roolinsa maasta tulleena.

Mutta sitten myöhemmin
kun Johannes Kastaja joutui vankeuteen,
hän itsekin tarvitsi todistusta Jeesukselta.

Ja niin hän lähetti opetuslapsensa
Jeesuksen tykö.

Johannes Kastaja
oli sidottuna vankilassa.

Kastaja oli saanut kuulla
Jeesuksen ihmeistä.
Mutta Johannes itse oli
vankityrmässä.
Jokin ei nyt täsmännyt.

Ja niin Johannes Kastaja
lähettää opetuslapsensa
kysymään Jeesukselta
hyvin suoran kysymyksen.

Oletko sinä se tuleva,
vai pitääkö meidän toista odottaman?

Jeesus vastasi
Johanneksen opetuslapsille
lähettäen Sanan
Johannes Kastajalle.

Niin hän vastasi
ja sanoi heille:

"Menkää ja kertokaa Johannekselle,
mitä kuulette ja näette:

sokeat saavat näkönsä,
ja rammat kävelevät,
pitaliset puhdistuvat,
ja kuurot kuulevat,
ja kuolleet herätetään,
ja köyhille julistetaan evankeliumia.

Ja autuas on se,
joka ei loukkaannu minuun."

Nimenomaan Johannes Kastajan
tarvitsi kuulla
tuo viimeinen kohta
niistä autuaista,
jotka eivät loukkaannu Jeesukseen.

Loukkaantuminen tässä kohden
siis merkitsee epäilyä siitä,
onko Jeesus Messias.

Johannes Kastaja oli julistanut
Pyhässä Hengessä kirveestä,
joka on puitten juurella.

Pahaa hedelmää tuottavat puut
hakataan irti ja heitetään tuleen.

Mutta nyt Johannes Kastaja
onkin itse kuin roska lattialla.

Viskin heittikin hänet pois elopellolta.

Puinti osuikin häneen
eikä suinkaan Herodekseen
saatikka Herodiaaseen,
jonka kanssa Herodes teki syntiä
eläen haureudessa,
ja josta Johannes Kastaja
oli Jumalan Sanan ilmoille huutanut.

Johanneksen opetuslasten lähdettyä,
Jeesus jatkaa puhuen
Johannes Kastajasta.

Jeesus vertaa Johannesta
ruokoon (kalamos)
jota tuuli (anemos) huojuttaa.

Tässä tapauksessa tuo tuuli
on erityisesti vertaus myrskytuulesta.

Elämän myrskyt
voivat saada meidät loukkaantumaan.
Onko Jumalaa edes olemassa.
Miksei Hän auta.

Johannes Kastaja sai kuitenkin Sanan,
joka esti näin tapahtumasta.

Jeesus käski sanoa
Johannes Kastajalle juuri sen,
mitä Johannes Kastaja
oli saanut tarkoin oppia
lapsuusaikanansa
tulevasta Messiaasta.

sokeat saavat näkönsä,
ja rammat kävelevät,
pitaliset puhdistuvat,
ja kuurot kuulevat,
ja kuolleet herätetään,
ja köyhille julistetaan evankeliumia

Me voimme ottaa vastaan
suuren ilosanoman
tai loukkaantua niiden
ahdistusten keskellä,
joissa elämme,
kun kaikki ei menekään
toivotulla tavalla.

Ja sitten on fariseuksia,
jotka käänteisesti
loukkaantuivat juuri siitä,
että köyhille julistettiin evankeliumia.

Tuo kamelinkarvavaatteinen Huutaja
kun vaati heitä
kilvoituksen mestareita
tekemään parannuksen.

Jeesus taas armahti
kauheimmatkin syntiset.
Jo on maailmankirjat sekaisin.

Johannes Kastaja oli siis
suurin VT:n profeetta,
kun puhutaan Aadamin jälkeläisistä.

Mutta mitä Jeesus sanoikaan meistä,
jotka olemme syntyneet
muulla tavoin kuin lihan tahdosta.
Siis syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä.

Minä sanon teille:
ei ole vaimoista syntyneitten joukossa
yhtäkään suurempaa kuin Johannes;

mutta vähäisin
Jumalan valtakunnassa
on suurempi kuin hän.

Kun astumme Johanneksen evankeliumissa
neljänteen lukuun,
niin Johannes Kastaja sai nyt jäädä
viimeistelemään kutsumustehtäväänsä
ja Jeesus erkaantui kauemmas
jopa Israelin
tai oikeammin Juudan
ulkopuolelle.

Kun nyt Herra sai tietää
fariseusten kuulleen,
että Jeesus teki opetuslapsiksi
ja kastoi useampia kuin Johannes
- vaikka Jeesus ei itse kastanut,
vaan hänen opetuslapsensa -

jätti hän Juudean
ja meni taas Galileaan.

Mutta hänen oli kuljettava
Samarian kautta.

Israel jäi vielä ratkaisun paikalle
Johannes Kastajan suhteen.

Ja Jeesus lähti viemään
tarjolle elävää vettä
janoisille samarialaisille.

Meitä kohtaa kysymys
rukoilemisesta ja palvomisesta.

Ihmisellä on suoranainen tarve palvoa.
Ja niin syntyi
esimerkiksi kultainen vasikka
keskelle Israelin kansaa
Aaronin toimesta.

Luvattuun maahan
ontuen pääsevä Israel
saa vakavan varoituksen
Mooseksen kautta siitä,
että eivät palvoisi
vieraita jumalia.

Te olette omin silmin nähneet,
mitä Herra teki Baal-Peorin asiassa,
kuinka Herra, sinun Jumalasi,
hävitti sinun keskuudestasi jokaisen,
joka lähti kulkemaan
Baal-Peorin perässä.

Mooses ei jätä epäselväksi,
mitä epäjumalanpalveluksesta seuraa.

minä otan tänä päivänä
taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan,
että teidät äkkiä hävitetään siitä maasta,
johon te menette Jordanin yli
ottamaan sen omaksenne;

te ette saa kauan elää siellä,
vaan teidät tuhotaan kokonaan.

Ja Herra hajottaa teidät
kansojen sekaan,
ja ainoastaan
vähäinen joukko teitä
on jäävä niiden
pakanakansojen keskelle,
joiden tykö Herra teidät kuljettaa.

Runsaat puoli vuosituhatta kuluu
ja Israel (pohjoisvaltiot)
katoavat maailmankartalta.
Myöhemmin Juudakin kokee
samaa kohtalon.

Ja nyt tulemme Johanneksen
evankeliumissa tilannekuvaukseen,
jossa nuo kaksi Israelin puoliskoa
kohtaavat Jaakobin kaivolla.

Niin hän tuli Sykar nimiseen
Samarian kaupunkiin,
joka on lähellä sitä maa-aluetta,
minkä Jaakob
oli antanut pojalleen Joosefille.

Ja siellä oli Jaakobin lähde.
Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt,
istui hän lähteen reunalle.

Ja oli noin kuudes hetki.

Oli siis keskipäivä.
Aurinko porotti kuumimmillaan.

Ja tuossa helteessä
yksi onneton naisihminen
tulee vesiastioineen kaivolle.

Niin tuli eräs Samarian nainen
ammentamaan vettä.

Jeesus sanoi hänelle:

"Anna minulle juoda".

Sillä hänen opetuslapsensa
olivat lähteneet kaupunkiin
ruokaa ostamaan.

Niin Samarian nainen sanoi hänelle:

"Kuinka sinä,
joka olet juutalainen,
pyydät juotavaa minulta,
samarialaiselta naiselta?"

Sillä juutalaiset eivät seurustele
samarialaisten kanssa.

Ja nyt osat vaihtuvat.
Jeesus tarjoaakin vettä naiselle.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:

"Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan,
ja kuka se on,
joka sinulle sanoo:

'Anna minulle juoda',
niin sinä pyytäisit häneltä,
ja hän antaisi sinulle
elävää vettä."

Nainen paljastaa janoisuutensa.
Hän haluaa kuulla lisää
Jeesuksen tarjouksesta.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:

"Jokainen,
joka juo tätä vettä,
janoaa jälleen,

mutta joka juo sitä vettä,
jota minä hänelle annan,
se ei ikinä janoa;

vaan se vesi,
jonka minä hänelle annan,
tulee hänessä sen veden lähteeksi,
joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".

Ja nyt todella janoinen nainen
jo pyytää antamaan elävää vettä.

Nainen sanoi hänelle:

"Herra,
anna minulle sitä vettä,
ettei minun tulisi jano
eikä minun tarvitsisi käydä
täällä ammentamassa".

Ja sitten alkaa tulppien poistaminen
vesilähteeltä.

Jeesus sanoi hänelle:

"Mene, kutsu miehesi ja tule tänne".

Nainen vastasi ja sanoi:

"Ei minulla ole miestä".

Jeesus sanoi hänelle:

"Oikein sinä sanoit:
'Ei minulla ole miestä',
sillä viisi miestä sinulla on ollut,
ja se, joka sinulla nyt on,
ei ole sinun miehesi;
siinä sanoit totuuden."

Nainen on nyt samalla
aaltopituudella kuin Jeesus.

Ja hän alkaa ymmärtää,
että Jeesus itse on tuo
elävän veden lähde.

Nainen sanoi hänelle:

"Herra, minä näen,
että sinä olet profeetta.

Meidän isämme
ovat kumartaen rukoilleet
tällä vuorella;

ja te sanotte,
että Jerusalemissa on se paikka,
jossa tulee kumartaen rukoilla."

Jeesus pyyhkii pois uskonnon kahleet
uskon tieltä.

Jeesus sanoi hänelle:

"Vaimo, usko minua!

Tulee aika,
jolloin ette rukoile Isää
tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.

Te kumarratte sitä,
mitä ette tunne;

me kumarramme sitä,
minkä me tunnemme.

Sillä pelastus on juutalaisista.

Mutta tulee aika ja on jo,
jolloin totiset rukoilijat
rukoilevat Isää
hengessä ja totuudessa;

sillä senkaltaisia rukoilijoita
myös Isä tahtoo.

Jumala on Henki;
ja jotka häntä rukoilevat,
niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Samarialainen nainen
uskoi lujasti siihen,
mitä Mooseksen kirjoihin oli kirjoitettu.
Ja niin hän odotti Messiasta.

Mutta kaikki muu olikin
ollut pimennossa
tähän hetkeen saakka,
jolloin hän kohtasi
Todellisen Valkeuden.

Nyt hän tiesi,
että pelastus on juutalaisista.
Ja hän halusi vielä varmistaa,
että on todella saanut kohdata Messiaan.

Nainen sanoi hänelle:

"Minä tiedän, että Messias on tuleva,
hän, jota sanotaan Kristukseksi;

kun hän tulee,
ilmoittaa hän meille kaikki".

Jeesus sanoi hänelle:

"Minä olen se,
minä, joka puhun sinun kanssasi".

Jeesuksen lähipiiri saapuu paikalle
ja nainen syöksyy oman lähipiirinsä luo.

Samassa hänen opetuslapsensa tulivat;
ja he ihmettelivät,
että hän puhui naisen kanssa.

Kuitenkaan ei kukaan sanonut:

"Mitä pyydät?"
tai:
"Mitä puhelet hänen kanssaan?"

Niin nainen jätti vesiastiansa
ja meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille:

"Tulkaa katsomaan miestä,
joka on sanonut minulle kaikki,
mitä minä olen tehnyt.

Eihän se vain liene Kristus?"

Niin he lähtivät kaupungista
ja menivät hänen luoksensa.

Ei pelkästään tämä onneton nainen
ollut janoinen,
vaan muutkin samarialaiset.

Ja samaan aikaan
opetuslapset ihmettelivät,
että eikö Jeesus ollut nälkäinen.

Sillävälin opetuslapset
pyysivät häntä sanoen:

"Rabbi, syö!"

Mutta hän sanoi heille:

"Minulla on syötävänä ruokaa,
josta te ette tiedä".

Niin opetuslapset
sanoivat keskenään:

"Lieneekö joku
tuonut hänelle syötävää?"

Jeesus sanoi heille:

"Minun ruokani on se,
että minä teen lähettäjäni tahdon
ja täytän hänen tekonsa.

Ettekö sano:

'Vielä on neljä kuukautta,
niin elonleikkuu joutuu'?

Katso,
minä sanon teille:

nostakaa silmänne
ja katselkaa vainioita,
kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi.

Jo nyt saa leikkaaja palkan
ja kokoaa hedelmää
iankaikkiseen elämään,
että kylväjä ja leikkaaja
saisivat yhdessä iloita.

Sillä tässä on se sana tosi,
että toinen on kylväjä,
ja leikkaaja toinen.

Minä olen lähettänyt
teidät leikkaamaan sitä,
josta te ette ole vaivaa nähneet;
toiset ovat vaivan nähneet,
ja te olette päässeet
heidän vaivansa hedelmille."

Ja kohta opetuslapset
saavat olla todistamassa elonkorjuuta,
josta he eivät olleet vaivaa nähneet.

Ja monet samarialaiset
siitä kaupungista
uskoivat häneen
naisen puheen tähden,
kun tämä todisti:

"Hän on sanonut minulle kaikki,
mitä minä olen tehnyt".

Kun nyt samarialaiset
tulivat hänen luoksensa,
pyysivät he häntä
viipymään heidän luonaan;
ja hän viipyi siellä kaksi päivää.

Ja vielä paljoa useammat
uskoivat hänen sanansa tähden,
ja he sanoivat naiselle:

"Emme enää usko
sinun puheesi tähden,
sillä me itse olemme kuulleet
ja tiedämme,
että tämä totisesti on
maailman Vapahtaja".

Sitten on aika palata
takaisin Galileaan,
jossa Jeesus oli tehnyt
ensimmäisen ihmeensä,
kun ammennusastiana
olivat olleet kiviastiat.

Ja nyt elämän ihmeen saa
kokea ...

Kuninkaan virkamiehen poika