Raamattu on Jumalan omasivu

Jeesuksen ja Johannes Kastajan
ystävyys alkoi jo silloin,
kun he olivat vielä äitiensä kohduissa.

Johannes Kastaja täyttyi
Pyhällä Hengellä,
kun Jeesus äitinsä kodussa
tuli vierailulle Elisabetin luo.

Pian syntymisiensä jälkeen
serkukset joutuivat aivan eri tahoille.

Jeesus pakolaiseksi Egyptiin.
Johannes Kastaja eli erämaassa
siihen päivään asti,
jona oli astuva Israelin eteen.

Ja sitten Johannes Kastajalle
tuli Sana erämaassa.
Ja Hän astui Israelin eteen
julistamaan Messiaan tuloa.

Hän todisti Valkeudesta,
joka valaisisi jokaisen ihmisen.

Taivasten Valtakunta oli
tullut niin lähelle,
että sen Kuningas oli Israelin keskuudessa.

Johannes Kastajalla oli vakava aihe
parannussaarnassaan.

Kirves on asetettu Viikunapuun juurelle.
Ja muittenkin puitten.

Israel oli ratkaisun paikalla.
Ja nyt me pakanakansatkin olemme.

Tarjolla on hyvä hedelmä.
Ja paha.

Kansa oli ottanut vastaan
Johannes Kastajan sanoman.
Uskonnollinen johto ei niinkään.

Nikodemus kuitenkin etsi totuutta
salatuimpaan saakka.
Ja löysikin sen Jeesuksen kohtaamisessa,
joskin salaa yöllä.

Yö oli tulossa myös
Johannes Kastajan elämään.

Kansa oli tullut mielenmuutokseen
ja tunnustanut syntinsä
ja ottanut parannuksen kasteen.

Huippukohta oli se,
kun Jeesus tuli kasteelle.

Se mahdollisti
kaiken vanhurskauden täyttämisen.

Jeesus sai päällensä ihmisten synnin.
Ihmiset saivat Hänen vanhurskautensa.

Ihmiset saivat syyttömyyden.
Jeesus syyllisyyden.

Johannes Kastajan tehtävä
tienraivaajana ja Huutavan äänenä,
oli täytetty.

Kohdattuaan Nikodeemuksen,
Jeesus meni Juudean maaseudulle
opetuslapsineen.

Johannes (3:22) kirjoitti:
Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen
Juudean maaseudulle
ja oleskeli siellä heidän kanssaan
ja kastoi.

Hetken päästä Johannes
selvittää evankeliumissaan,
että Jeesus itse ei kastanut
vaan Hänen opetuslapsensa.

Siis kastamistoiminta oli
Jeesuksen ympärillä suurta.

Johannes Kastajan toiminta
sen sijaan hiipumassa
ja lopulta menossa kohti
vankeutta ja pään menettämistä.

Johannes (3:23-24) kirjoitti:
Mutta Johanneskin kastoi
Ainonissa lähellä Salimia,
koska siellä oli paljon vettä;
ja ihmiset tulivat
ja antoivat kastaa itsensä.

Sillä Johannesta ei vielä
oltu heitetty vankeuteen.

Tästä näemme kastamisen
olevan toimintaa,
joka vaatii paljon vettä.

Samaa sanaa käytetään
esimerkiksi kankaan värjäämisestä,
kun se upotetaan väriliuokseen
ja nousee sieltä ylös
jokaista kudosta myöten
aivan eri värisenä
kuin se sinne upotettiin.

Johannes Kastajan toiminta
oli kuitenkin siis hiipumassa,
kun taas Jeesuksen toiminta
räjähtämässä esiin.

Johanneksen opetuslapset
olivat hämmentyneitä tilanteesta.

Johannes (3:25) kirjoitti:
Niin Johanneksen opetuslapset
rupesivat väittelemään
erään juutalaisen kanssa
puhdistuksesta.

Uskonto vaati ulkonaista puhtautta.
Mutta Johannes Kastaja
oli korostanut sisäistä puhtautta.
Mielenmuutosta. Parannusta.

Se että Johanneksen opetuslapset
alkoivat väitellä jonkun juutalaisen kanssa,
osoittaa jonkinlaista turhautumista.

Ja samalla sen,
että Johanneksen opetuslapsetkaan
eivät sisäisesti täysin puhtaita olleet.

Heillä oli selvästikin meneillään kriisi.
Epätietoisuus siitä,
missä oikein mennään.

Johannes (3:26) kirjoitti:
Ja he tulivat Johanneksen luo
ja sanoivat hänelle:

"Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi
Jordanin tuolla puolella
ja josta sinä olet todistanut,
katso,
hän kastaa,
ja kaikki menevät hänen tykönsä"

Heille oli ongelma se,
että Jeesus oli varastanut
heidän ohjelmanumeronsa.

Johanns (3:27) kirjoitti:
Johannes vastasi ja sanoi:

"Ei ihminen voi ottaa mitään,
ellei hänelle anneta taivaasta.

Opetuslasten kinaaminen puhdistuksesta
juutalaisen kanssa ei ollut teko,
joka olisi ollut taivaasta lähtöisin.

Se oli hyödytöntä.
Ihmisestä itsestään.

Taivas jakaa tehtävät.
Ja nyt on Messiaan aika toimia.

Ja Johannes Kastaja ei suinkaan
ollut Messias.

Johannes (3:28) kirjoitti:
Te olette itse minun todistajani,
että minä sanoin:
en minä ole Kristus,
vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.

Mutta Johannes ei ollut edes sitä,
mitä nyt Jeesukseen uskovat
ja Hänen luokseen kasteelle tulevat
vielä tulevat olemaan.

Johannes (3:29-30) kirjoitti:
Jolla on morsian, se on ylkä;
mutta yljän ystävä,
joka seisoo ja kuuntelee häntä,
iloitsee suuresti yljän äänestä.
Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.

Hänen tulee kasvaa,
mutta minun vähetä.

Olisi peräti outoa,
jos ihmiset juhlisivat
Sulhasen ystävän ympärillä
hääjuhlissa.

Yljän ystävän tehtävä
on huolehtia siitä,
että hääjuhla tulee sujumaan
hienosti kun
Ylkä ja Morsian liitetään toisiinsa.

Tätä varten on ollut
kaikki Johannes Kastajan toiminta.

Johannes (3:31) kirjoitti:
Hän, joka ylhäältä
tulee, on yli kaikkien.

Joka on syntyisin maasta,
se on maasta,
ja maasta on,
mitä hän puhuu;

hän,
joka taivaasta tulee,
on yli kaikkien.

Johannes Kastaja oli
erämaasta nousseena
todistanut ihmisille
taivaasta tulevasta Messiaasta,
jonka edessä hän itse ei ole mitään.

Hän ei ollut edes sitä,
mitä hänen kuulijansa olivat.

He tulisivat osallisiksi
siitä liitosta,
joka syntyisi sitten,
kun Jumalan Karitsa
täyttää tehtävänsä.

Mutta Johannes Kastajan
tehtävä on nyt käytännössä
jo täytetty.

Hän on todistanut.
Ja se, mitä hän oli todistanut,
oli nyt toteutunut.

Ja nyt Messiaan tehtävä
on jatkaa tästä.

Johannes (3:32) kirjoitti:
Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut,
sitä hän todistaa;
ja hänen todistustansa
ei kukaan ota vastaan.

Kansa oli ottanut vastaan
Johannes Kastajan sanoman.

Mutta viikkunapuun juurella
oli edelleen kirves.

Nyt on Jeesuksen vuoro
julistaa taivaallista sanomaa.

Jos Israelin huone,
jota hallitsi uskonnollinen johto,
ei kääntyisi,
niin kirves heilahtaisi.

Ja Johannes profetoi,
että näin tulee käymään.

Ja vähän ennenkuin näin kävi,
niin Jeesus itki Jerusalemia.

Mutta samoinkuin tapahtui
Johannes Kastajan kohdalla,
tavallinen kansa ottaa
Messiaan vastaan.

Johannes (3:33) kirjoitti:
Joka ottaa vastaan
hänen todistuksensa,
se sinetillä vahvistaa,
että Jumala on totinen.

Tuo sinetti on ennenkaikkea
todistus tällaisen ihmisen sydämessä.

Ihminen,
joka ottaa vastaan Jeesuksen,
on syntynyt Hengestä.

Hänellä on se iankaikkinen elämä,
josta Jeesus puhui Nikodeemukselle.

Hän on se kiviastia,
joka on täynnä Hyvää Viiniä
ylitsevuotavasti.

Johannes (3:34) kirjoitti:
Sillä hän,
jonka Jumala on lähettänyt,
puhuu Jumalan sanoja;
sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.

Sillä ei loppujen lopuksi ole merkitystä,
mitä ihmiset tekevät Johannes Kastajalle.

Mutta sillä,
mitä ihmiset tekevät Jeesukselle,
on iankaikkinen seuraus.

Isä rakastaa Poikaa
ja on antanut kaikki hänen käteensä.

Joka uskoo Poikaan,
sillä on iankaikkinen elämä;
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle,
se ei ole elämää näkevä,

vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."

Kuitenkin Jeesus teki tilaa
Johannes Kastajan toiminnalle.

Johannes (4:1-4) kirjoitti:
Kun nyt Herra sai tietää
fariseusten kuulleen,
että Jeesus teki opetuslapsiksi
ja kastoi useampia kuin Johannes
- vaikka Jeesus ei itse kastanut,
vaan hänen opetuslapsensa -

jätti hän Juudean
ja meni taas Galileaan.

Mutta hänen oli kuljettava
Samarian kautta.

Israel jäi vielä ratkaisun paikalle
Johannes Kastajan suhteen.

Ja Jeesus lähti viemään
tarjolle elävää vettä
Samarialaisille.

Nainen kaivolla