Raamattu on Jumalan omasivu

Sana joka oli
Jumala Jumalan tykönä
oli tullut taivaasta alas
pienen pieneksi ihmisen aluksi
neitsyen kohtuun.

Matkan päämäärä oli alkanut toteutua,
kun Johannes Kastaja
oli erämaassa saanut kutsun
raivata tietä Messiaalle.

Ihmiset etsivät puhdistusta,
ja tulivat joukoittain Jordanille
kastattamaan itsensä
parannuksen kasteella
tunnustaen syntinsä.

Sitten Messias itse astui näyttämölle.
Hän toi syntien sijasta
Vanhurskautensa tuohon samaan virtaan.

Oli tapahtunut vaihtokauppa.
Vanhurskaus ja synti olivat
vaihtaneet kantajaansa.

Ensimmäinen Messiaan tekemä ihmeteko
kuvasi tätä asiaa,
mikä oli tapahtumassa.

Kiviastiat, joissa oli pesuvettä,
täytettiin Elävällä Vedellä.

Ja kohta Viini virtasi
yljän ja häävieraiden suonissa.

Huono viini oli saanut väistyä
ja Hyvä Viini tulla tilalle.

Tuon hääjuhlaihmeen jälkeen
palattiin arkeen.

Johannes (2:12) kirjoitti:
Sen jälkeen hän meni
alas Kapernaumiin,
hän ja hänen äitinsä
ja veljensä ja opetuslapsensa;
ja siellä he eivät viipyneet monta päivää.

Kapernaum on käännettynä
Naahumin (Lohdutuksen) kylä.

Kapernaum oli
Jeesuksen toiminnan tukikohta.

Israelin odottama Lohdutus
oli tullut heidän luokseen
kuten Simeon toi esiin
siunatessaan Jeesus-vauvaa:

Ja katso,
Jerusalemissa oli mies,
nimeltä Simeon;

hän oli hurskas ja jumalinen mies,
joka odotti Israelin lohdutusta,

ja Pyhä Henki
oli hänen päällänsä.

Ja Pyhä Henki
oli hänelle ilmoittanut,
ettei hän ollut näkevä kuolemaa,
ennenkuin oli nähnyt
Herran Voidellun.

Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta
pyhäkköön.
Ja kun vanhemmat toivat
Jeesus-lasta sisälle
tehdäkseen hänelle,
niinkuin tapa oli lain mukaan,
otti hänkin hänet syliinsä
ja kiitti Jumalaa ja sanoi:

"Herra,
nyt sinä lasket palvelijasi
rauhaan menemään,
sanasi mukaan;

sillä minun silmäni
ovat nähneet sinun autuutesi,
jonka sinä olet valmistanut
kaikkien kansojen nähdä,
valkeudeksi,
joka on ilmestyvä pakanoille,
ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille".

Ja hänen isänsä ja äitinsä
ihmettelivät sitä,
mitä hänestä sanottiin.

Ja Simeon siunasi heitä
ja sanoi Marialle,
hänen äidilleen:

"Katso,
tämä on pantu
lankeemukseksi ja nousemukseksi
monelle Israelissa
ja merkiksi,
jota vastaan sanotaan

- ja myös sinun sielusi lävitse
on miekka käyvä
että monen sydämen ajatukset
tulisivat ilmi".

Ja nyt tämä Lohdutus
oli aloittanut toimintansa Israelissa.

Ihmiset ovat saaneet kokea
puhdistuksen synneistään.

Hääväki riemullisen yllätyksen,
kun puhdistamiseen käytetyt
kiviastiat olivatkin täytetyt
Hyvällä Viinillä.

Ja nyt on puhdistuksen kohteena
Jumalan Temppeli.

Johannes (2:13) kirjoitti:
Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä,
ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.

Pääsiäinen antoi Israelin kansalle
vapauden Egyptin orjuudesta.

Jeesuksen toiminta huipentuu
neljänteen pääsiäiseen,
jolloin Jumalan Karitsa teurastettiin.

Tuo maaliviivan ylitys
on varmaan ollut Hänen mielessään,
kun Hän on tullut nyt
toimintakautensa
ensimmäisille pääsiäisjuhlille.

Ja näky on karmiva Jumalan Pojalle,
joka on tullut Isän Kodista
alas maan päälle
toteuttamaan Pääsiäisen tarkoituksen.

Maanpäällisessä Jumalan huoneessa
tapahtuva toiminta
ei vähimmässäkään määrin
heijasta sitä, mitä pitäisi.

Johannes (2:14) kirjoitti:
Niin hän tapasi pyhäkössä ne,
jotka myivät
härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä,
ja rahanvaihtajat istumassa.

Ei tämä tällainen markkinatouhu
kuulu ollenkaan Jumalan Temppeliin.

Jumala haluaa antaa kaiken lahjaksi.
Ja nyt Jumala oli antanut oman
ainokaisen Poikansa tulla maailmaan
pelastamaan sen.

Jeesus kohtaa Isänsä Huoneen häväistynä.
Pakanoiden esipihalla
maailman olisi kuulunut saada
tulla tuntemaan Jumala.
Mutta tarjolla on vain markkinahumu.

Jeesuksen sisimmässä kiehui.
Ja niin alkoi puhdistus.

Johannes (2:15-16) kirjoitti:
Ja hän teki nuorista ruoskan
ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki
lampaineen ja härkineen
ja kaasi vaihtajain rahat maahan
ja työnsi heidän pöytänsä kumoon.
Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille:

"Viekää pois nämä täältä.
Älkää tehkö minun Isäni huonetta
markkinahuoneeksi."

Ja jälleen Jeesuksen opetuslasten
usko vahvistuu.

He muistavat,
että tämähän oli ennustettu tapahtuvaksi.

Johannes (2:17) kirjoitti:
Silloin hänen opetuslapsensa muistivat,
että on kirjoitettu:

"Kiivaus sinun huoneesi puolesta
kuluttaa minut".

Ja seuraus kaikesta on jälleen sama
kuin on ollut koko ajan
Johanneksen evankeliumissa.

Eteemme tulee jälleen se,
että Jumalan Karitsa teurastetaan.
Ja siitä alkaa ihan uusi aikakausi
ihmiskunnan historiassa.

Johannes (2:18) kirjoitti:
Niin juutalaiset vastasivat
ja sanoivat hänelle:

"Minkä merkin sinä näytät meille,
koska näitä teet?"

Ja nyt Jeesuksen mielessä
on vieläkin kirkkaammin se,
mitä tulee tapahtumaan
kolmen vuoden kuluttua,
kun Hänen toimintansa
huipentuu neljänteen Pääsiäiseen.

Johannes (2:19) kirjoitti:
Jeesus vastasi ja sanoi heille:

"Hajottakaa maahan
tämä temppeli,
niin minä pystytän sen
kolmessa päivässä".

Muuta merkkiä Jeesus ei suostunut
antamaan kuin Joonan merkin.
Ja kun se lopulta toteutui,
niin Israelin uskonnollinen johto
ei edelleenkään halunnut sitä nähdä.

Mutta nyt se oli vielä täysin ulkona siitä,
mitä Jeesus tarkoitti.

Johannes (2:20-21) kirjoitti:
Niin juutalaiset sanoivat:

"Neljäkymmentä kuusi vuotta
on tätä temppeliä rakennettu,
ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?"

Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.

Ihan toisin tapahtui
opetuslasten kohdalla.

Johannes (2:22) kirjoitti:
Kun hän sitten oli noussut kuolleista,
muistivat hänen opetuslapsensa,
että hän oli tämän sanonut;
ja he uskoivat Raamatun
ja sen sanan,
jonka Jeesus oli sanonut.

Ja yleensäkin ihmiset uskoivat Häneen,
kun näkivät omin silmin,
mitä Hän teki.

Johannes (2:23) kirjoitti:
Mutta kun hän oli
Jerusalemissa pääsiäisenä,
juhlan aikana,
uskoivat monet hänen nimeensä,
nähdessään hänen tunnustekonsa,
jotka hän teki.

Tuo temppelin puhdistaminen
oli yksi tunnusteko,
joka avautui sille,
jolla oli näkevät silmät.

Jeesus teki itse asiassa
Isänsä huoneessa sen,
mikä oli säädetty
Pääsiäistä koskevissa säädöksissä.
Talosta piti poistaa kaikki hapan.

Monet siis uskoivat.
Ensimmäinen pääsiäinen
oli avannut tien ihmisten sydämiin.

Johannes (2:24-25) kirjoitti:
Mutta Jeesus itse
ei uskonut itseänsä heille,
sentähden että hän tunsi kaikki
eikä tarvinnut
kenenkään todistusta ihmisestä,
sillä hän tiesi itse,
mitä ihmisessä on.

Mitä tämä loppulause oikein tarkoittaa,
selkenee ehkä heti perään
Johanneksen tallantamasta
yöllä tapahtuneesta dialogista
Jeesuksen ja Nikodeemuksen välillä.

Jeesus ja Nikodeemus
uskoutuivat toisilleen.

Jeesus ja Nikodeemus