Raamattu on Jumalan omasivu

Johannes (Joh 6:48) kirjoitti:Minä olen elämän leipä.

Mitä kaikkea on elämän leipä?

Tässä leivässä onkin purtavaa, onhan kyseessä yksi niistä Johanneksen evankeliumissa olevasta seitsemästä metaforasta, joilla Jeesus ilmaisi pelastussuhdettaan meitä syntisiä kohtaan jumalallisilla ”Minä olen” -huudoilla. Kuten aina, irrallista jaetta on aina hyvä katsoa vähän laajemmin.

Johannes (6:32-37) kirjoitti:Niin Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille:
ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.
Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
Niin he sanoivat hänelle:
"Herra, anna meille aina sitä leipää."
Jeesus sanoi heille:
"Minä olen elämän leipä;
joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni;
ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”

Leipä oli Jeesuksen aikana todellista perusruokaa, eikä mitään lisuketta. Juutalaisille leivän merkitys oli erityisen suuri: juutalaiset söivät happamatonta leipää pääsiäisjuhlan aikana ja sitten seitsemän päivän ajan juhliessaan edelleen exodusta, Egyptin orjuudesta vapautumista. Juutalaisten vaeltaessa autiomaassa 40 vuoden ajan, Jumala antoi sataa "taivaan leipää" pitäen kansan hengissä (2.Moos. 16: 4). Se, että Jeesus kutsui itseään ”elämän leiväksi”, sisältää vahvan vertauksen: kansa pysyi erämaassa hengissä ottaessaan taivaasta vastaan mannaa, nyt me pysymme iankaikkisesti hengissä ottamalla vastaan Jumalan taivaallisen lahjan, Jeesuksen Kristuksen. Kaiken tämänhän Jeesus Johanneksen evankeliumista siteeraamassani kohdassa kertookin.
Leipä oli keskeinen Jeesuksen tekemässä ruokkimisihmeessä, jossa Hän ruokki suuren väkijoukon kahdella kalalla ja seitsemällä leivällä. Leipää murrettiin ja sitä riitti kaikille. On paljon suurempi Jumalan teko ja ihme, että Jeesus ruokkii meidät antamalla itsensä syntiuhriksi ristillä, murrettuna elämän leipänä. Kuinka surullista on se, että meillä on taipumus ajatella enemmän toimeentulomme murheita kuin sielumme tilaa ja iankaikkista elämää. Jeesus pyrki siirtämään juutalaisten ajattelun pois fyysisestä elämästä ja kääntämään katse kohti hengellistä elämää, iankaikkista osaamme kirkkaudessa.

Johannes (6:26) kirjoitti:Jeesus vastasi heille ja sanoi:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille:
ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja,
vaan sen tähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.
Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa,
vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään
ja jonka Ihmisen Poika on teille antava;
sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut."

Minä olen –huudahduksilla Jeesus ilmaisi olevansa itse Jumala; sanonnan on täytynyt hätkähdyttää kuulijoita samaan tapaan kuin Jumalaa merkitsevä ilmaus sai juutalaiset säikähtämään heidän tullessaan pidättämään Jeesusta Getsemanen puutarhaan. Jumala oli tehnyt ikuisen elämän tarjouksen ja siinä he olivat puutarhassa heittämässä elämän leivän suoraan roskikseen. Tapana oli, että ristiinnaulittujen ruumiit vietiin kaatopaikalle.

Mooses (Ex 3:14) kirjoitti:Jumala vastasi Moosekselle:
"Minä olen se, joka minä olen."
Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin:
'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne."

Johannes (18:6) kirjoitti:Kun hän siis sanoi heille:
"Minä se olen",
peräytyivät he ja kaatuivat maahan.

Vain Jeesus voi tyydyttää hengellisen nälkämme ja janomme: Hän on Elämän Leipä. Elämän leivän tarjous on edelleen voimassa, eikä siinä ole parasta ennen –päivämäärää. Tämän tarjouksen edessä meidän ei tarvitse perääntyä ja kaatua peloissamme - saamme rohkeasti tulla Herramme eteen, polvistua ja ottaa lahja vastaan.

Lämpimän vastaleivotun leivän tuoksu ja kun voinokare sulaa sen päällä..

Hengellisessä mielessä Jumalan Sana on ELÄMÄN LEIPÄ ja joka sitä leipää (Jeesus/Raamattu) syö, ei koskaan näe nälkää - hengellistä nälkää! Paasto on tärkeä myös. Monet aliarvioivat paaston ja rukouksen voiman ja paholainen pelkää sitä yhdistelmää uskovilla.

Täytyi oikein lukea ketjun otsikko kahteen kertaan.
Että mikä olikaan keskustelun aihe.

Minulla oli aikoinaan aika pitkä ajomatka töihin.
Siinä ehti hyvin kuunnella tunnin pituisen raamattutunnin.
Usein kuuntelin Raamattua tuon tunnin ajan.
Ja sitten jäi vielä aikaa keskittyä kaupungin aamuruuhkan läpi selviämiseen.

Mutta joskus minä rukoilin koko tuon tunnin ajan.
Ja yleensä rukoilin ihan yksinkertaisesti vain Isä Meidän -rukouksen.
Siis yhteen kertaan ja siinä meni tuo tunti.

Isä meidän - hiljaisuus - kuuntelua - ja jotain kuulin hengen korvin.
Ja niin minä viivyin muutaman kilometkrin tai kymmenenkin kilometriä tässä kohden.
Jne.

Sitten vuorollaan tuli tämä jokapäiväinen leipä.
Ja joka kerta tuo kohta toi jotain uutta sisimpään.
Mitä se tarkoittaa, että tänään saan nauttia jokapäiväisestä leivästä.

Jeesus on Elämän leipä.
Hän on meidän terveytemme, jaksamisemme, voimamme,
kaikki mitä päivään tarvitaan.

Jos emme tuota leipää saa syödä,
niin me olemme voimattomia, vetämättömiä ja heikkoja.
Mutta kun olemme elämän leipää saaneet syödä,
niin kyllä päivään varmaan tulee enemmän lämpöä ja lempeyttäkin.

No niin. Jos vanhat työkaverit tämän tietäisivät lukea,
niin voisivat todeta, että monesti taisi kalamokselta jäädä aamupala syömättä.