Heidän silmänsä olivat pimitetyt (Luuk 24:13-32)

[vilja]

Minua on jäänyt vaivaamaan erään keskustelun pohjalta eräs asia,
liityen tuohon Luuk.24 kirjoitettuun tapahtumaan
ja haluaisin nyt kuulla Teidän näkemyksiänne siitä:

Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään,
joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista.
Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.
Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui,
että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa.
Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.

Ja hän sanoi heille:
"Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?"

Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.
Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle:
"Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä,
mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"

Hän sanoi heille:
"Mitä?"

Niin he sanoivat hänelle:
"Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle,
joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,
kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan
ja ristiinnaulitsivat hänet.
Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin.
Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat.
Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin.
He kävivät aamulla varhain haudalla
eivätkä löytäneet hänen ruumistaan,
ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn,
ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.
Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme,
menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet;
mutta häntä he eivät nähneet."

Niin hän sanoi heille:
"Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä,
minkä profeetat ovat puhuneet!
Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"
Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille,
mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa,
niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi.
Mutta he vaativat häntä sanoen:
"Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa".

Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.
Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan,
että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet.

Ja hän katosi heidän näkyvistään.
Ja he sanoivat toisillensa:
"Eikö sydämemme ollut meissä palava,
kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"

Nyt jotkut tahot opettavat, että Jeesus olisi "tekeytynyt tuntemattomaksi" tuossa tilanteessa, mutta koen tuollaisen näkemyksen olevan aika merkittävääkin Jumalan Sanan muuntelemista, sillä jos katsomme kyseistä kertomusta tuolta kantilta, minusta se peittää alleen monta hyvin merkittävää opetusta, mitkä tulevat esille kyseiseen tapahtumaan liittyen ja siksi olen nyt jonkin aikaa rukouksin tutkinut tuota ja pyytänyt Jumalaa, että hän avaisi, mikä on totuus tuossa kohden?

Minusta kyseinen Raamatunkohta tuo hyvinkin selkeästi ilmi, mistä johtui se, etteivät Emmauksen tietä kulkeneet opetuslapset tunteneet Jeesusta, eikä kysymyksessä ollut nähdäkseni millään muotoa se, että Jeesus olisi "tekeytynyt tuntemattomaksi", vaan kuten Raamattu asian ilmaisee, että:

Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.

Ja he sanoivat toisillensa:
"Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"

Huomaamme esim. Marian kohdalla, kun hän oli haudalla, että vaikka hänkin luuli ensiksi Jeesusta puutarhuriksi, mutta kun Jeesuksen kutsui häntä nimeltä, Maria heti tunnisti Jeesuksen.

Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki.
Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan
ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan,
toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa,
siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut.

Nämä sanoivat hänelle:
"Vaimo, mitä itket?"

Hän sanoi heille:
"Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet".

Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin
ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus.

Jeesus sanoi hänelle:
"Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?"

Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle:
"Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois,
sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet".

Jeesus sanoi hänelle: "Maria!"
Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä:
"Rabbuuni!"
se on: opettaja.

Aina kun luen tätä kohtaa, minulla tulee itku ja sydämestäni nousee rukous:
"Auta Herra minua pysymään niin lähellä Sinua ja olemaan kanssasi niin läheisissä tekemisissä, että kun Sinä minua kutsut ja minulle puhut, voisin tunnistaa kutsusi ja äänesi!

Ja tuosta on minusta kysymys myöskin Emmauksen tien kulkijoiden kohdalla, että heidän silmänsä olivat jostain syystä pimitetyt, eikä heidän sydämensä ollut palava ja siksi he eivät tunteneet Jeesusta, ei siitä, ettäkö Jeesus olisi tietoisesti tekeytynyt tuntemattomaksi.

Mutta jään odottamaan Teidän ajatuksianne ja pohdintojana kyseisestä aiheesta?

[Natanael]

Hei, Vilja!

Koetan pohtia antamaasi Raamatun kohtaa. Kirjoitit, että

Nyt jotkut tahot opettavat, että Jeesus olisi "tekeytynyt tuntemattomaksi" tuossa tilanteessa, mutta koen tuollaisen näkemyksen olevan aika merkittävääkin Jumalan Sanan muuntelemista.”

Lisäät siihen Raamatun oman selityksen:

Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.

Olen samaa mieltä siinä, että verbi ”tekeytynyt” on sopimaton; tiedämme hyvin, että sielunvihollinen tekeytyy valkeuden enkeliksi koettaessaan eksyttää ihmisiä. Jeesuksen ei tarvitse pelata mitään roolipeliä. Sen sijaan ajattelen, että Jeesus tahtoi, että nuo kaksi Emmauksen tien kulkijaa eivät voineet tunnistaa Häntä. Jeesus voi hyvin vaikuttaa niin, että opetuslasten silmät ovat pimitetyt eivätkä he tunnista Herraansa. Jeesus huomauttaa varsin voimakkaasti, että opetuslasten sydämet olivat hitaita uskomaan, mitä Raamattu (VT) sanoo. Kristuksen kärsiminen ja kirkkauteen meneminen oli selvästi luettavissa. Jeesus halusi antaa näille kahdelle opetuslapselle laajan ja perusteellisen Raamatun opetuksen tästä asiasta ja pimitetyin silmin apeana kulkeneet opetuslapset olivat vastaanottavassa mielentilassa.

Kohtaamista voi ajatella myös puhtaasti inhimilliseltä näkökannalta, olihan tiellä kaksi ”meikäläistä”. Ehkä tällainen pohdinta antaa jonkinlaista vastausta kysymyksiisi, miksi nuo kaksi eivät tunnistaneet Jeesusta. Ensiksikin kaksi vaeltajaa eivät kuuluneet Jeesuksen 12 opetuslapsen joukkoon, joten he olivat varmaankin nähneet Jeesuksen suhteellisen harvoin ja häntä väkijoukossa kuunnellessaan ehkä kaukaakin. Jos jonkun kasvoihin ei ole tottunut, niin täysin odottamattomassa tilanteessa (ja tämä, jos mikä, oli sellainen!) toisen tunnistaminen ei ole aina helppoa.

Sekin on mahdollista, että Jeesuksella oli ylösnousemusruumiissaan erilainen vaatetus kuin missä nämä kaksi miestä olivat aikaisemmin hänet nähneet. Viimeinen henkilö, jonka nämä opetuslapset voisivat kuvitella näkevänsä Emmauksen tiellä oli juuri Jeesus – vaikka he olisivat ajatelleet, että tuo mies muistuttaa Jeesusta, niin heidän mieleensä ei voinut nousta sellainen ajatus, että juuri ristiinnaulittuna kuollut ja haudattu Jeesus voisi kävellä nyt heidän kanssaan! Suuren surun ja järkytyksen vallassa me emme havainnoi tarkkaan ympäristöämme: päät saattoivat olla painuksissa. Opetuslapset tiesivät, millaiseen kuntoon verille piesty ja ristiinnaulittu mies meni; nyt heidän kanssaan kulkeva Jeesus oli ylösnousemusruumiissaan. Hän saattoi näyttää myöhemmin haavat Tuomaalle käsissään ja jaloissaan, mutta tuskinpa häni enää oli yltä päätä veren tahrima. Sellaista näkyä masentunutkin kulkija olisi varmasti säikähtänyt. Muistamme, kuinka Jeesuksen lähipiiriin kuulunut Mariakaan ei tunnistanut ylösnoussutta Jeesusta haudalla, ennen kuin Jeesus kutsui häntä nimeltä. Kuinka monta kertaa enemmän Maria oli nähnyt Jeesuksen verrattuna näihin kahteen ulkopiirin opetuslapseen?

Sydämestäsi nousevaan pyyntöösi tunnistaa Jeesus aina lähellämme on hyvä liittyä. On ihanaa lukea kyseisestä kohdasta, että Emmauksen tien kulkijoiden sydämet syttyivät heidän kuunnellessaan Jeesukselta Raamatun opetusta! Sana sytytti surullisenkin sydämen palavaksi. Minusta tämä järjestys Emmauksen tiellä on ihastuttava: ensin tulee Sana ja sen sisäistäminen ja vasta sen jälkeen kokemus Jeesuksen läheisyydestä. Nöyrästi joudumme tunnustamaan, että hyvin vaikeissa ja odottamattomissa elämäntilanteissa emme näe aina Jeesusta rakastavana ja armahtavana Herranamme, jollainen hän todellisesti on. Silloin tarvitsemme Jumalan puhdasta Sanaa aukaisemaan meidän murheiset silmämme: Jeesus on aina lähellä ja on aina ollut lähellämme, sillä Hän on sen luvannut – Sanassaan.

[kalamos]

Minusta tämä järjestys Emmauksen tiellä on ihastuttava: ensin tulee Sana ja sen sisäistäminen ja vasta sen jälkeen kokemus Jeesuksen läheisyydestä.

Minun ensimmäinen kosketukseni Sanaan (= Jeesus)
ei kyllä tainnut mennä tuon kaavan mukaan.
En muista halaistua sanaa siitä, mitä puhuttiin,
mutta sen minä muistan, että minä koin ja voimakkaasti sen,
että tuossa valtavassa telttamajassa, jossa poikasena istuin,
Jumalan Pyhä Henki oli läsnä,
ja että minua vedettiin Jeesuksen tykö.

Siis. Aivan samoinkuin Emmauksen tien kulkijat kokivat
koko tuon matkan ajan, kun 'Muukalainen' heille puhui,
että heidän sydämensä hehkui tai oli palava.

[vilja]

Olipa siunaavaa lukea Natanael:in tekstiä!

Olen samaa mieltä siitä, että on hyvinkin luonnollista inhimillisesti katsottuna, etteivät Emmauksentien matkaajat tunteneet Jeesusta ulkomuodoltaan, mutta jostain syystä koen sisimmässäni, kuin Jeesuksen päälle vedettäisiin jokin vääränlainen inhimillisyyden viitta, joka ei Hänen päälleen kuulu, jos sanotaan, että Hän "tekeytyi" tuntemattomaksi, sillä kuten kirjoitat, Jeesuksen ei tarvitse pelata mitään pelejä.

Mutta tämä kohta siunaa ja murtaa sisintäni:

Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan,
että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet.

Voi miten monta kertaa olen itsekin kokenut omien taisteluideni ja murheiden keskellä, että vasta sitten, kun Jeesus laskee siunaavan kätensä aivan erityisellä tavalla sisimpäni ylle, olen kyennyt tunnistamaan, että siinähän Hän on ollut koko ajan rinnalani taisteluissani, mutta huolet ja murheet ovat päässeet niin sokaisemaan silmäni, etten ole nähnyt Hänen siinä olevan.

Joku onkin sanonut jotensakin tähän tyyliin, että:

Jeesus-nimen huutaminen ei tuo Häntä lähellemme, vaan se avaa vain omat silmämme näkemään, että Hän on jo siinä vierellämme.

[Natanael]

Ajattelin pohtia vielä Viljan viimeisessä viestissä olevaa Raamatun kohtaa, jossa kaksi opetuslasta viimein tunnistavat Herransa. Sehän on kaikkein sykähdyttävintä. Alkuun huomautan vielä, että toistuvasti tapahtui niin, että ylösnousseen Jeesuksen nähneet eivät välittömästi tunnistaneet tai uskoneet, että heidän edessään oli todellakin Jeesus Kristus (eivät vain Emmauksen tien kulkijat tai Maria puutarhahaudalla). Emmauksen tien kulkijat kiiruhtivat Jerusalemiin kertomaan 11 opetuslapselle kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa. Eikä tässä vielä kaikki, vaan Jeesus ilmestyi tuossa hetkessä heidän keskelleen, mutta sittenkin opetuslapset eivät uskoneet, että heidän edessään seisoi Jeesus ilmielävänä. Todistus ja Jeesuksen läsnäolokaan eivät riittäneet.

Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.

Samankaltainen säikähdys koettiin Emmauksen tielläkin. Sen on täytynyt olla aivan järisyttävä hetki; he uskoivat, että Jeesus oli kuollut väkivaltaisesti ristillä ja haudattu, mutta sitten ”…Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet.” Ajatelkaa hetki, että me itse olisimme olleet siinä tilanteessa, mikä valtaisa tunnemylläkkä, mikä ylitsevuotava ilo olisi sisällämme vyörynyt!
Kuinka paljon he olisivatkaan halunneet puhutella elävää Herraansa ja Vapahtajaansa, kenties nousta ja mennä halaamaan Häntä! Tilanne kestää tämän jälkeen kuitenkin vain ohikiitävän hetken.
”Ja hän katosi heidän näkyvistään”. Hän tuli ”näkymättömäksi” – tällaista sanamuotoa ei ole missään muualla Uudessa Testamentissa. Toinen yllätys heti perään: äsken Jeesus oli tässä ja nyt Hän ei enää ole tässä. Miksi?

Jeesus toimii tilassa ja ajassa vain sen verran, minkä Hänen tehtävänsä vaatii. Hän oli antanut ensimmäisen luokan Raamattutunnin siitä, kuinka Kristuksen piti kuolla ja sitten ylösnousta. Lisäksi hän lopulta oli avannut heidän silmänsä näkemään ja tunnistamaan itsensä. Nyt opetuslasten oli pakko oppia, että heidän riippuvuutensa Jeesuksen ei saanut enää olla riippuvainen näkyvästä Jeesuksesta eikä sidottu tietyssä paikassa tapahtuvaan kokemukseen. Kuinka paljon mekin joudumme tätä opettelemaan: Jeesus rakastaa minua ja on minun kanssani, vaikka tunteeni tai ymmärrykseni eivät siitä tällä hetkellä anna todisteita? Armollinen Jumala vahvistaa joskus uskoamme jollain, usein hyvin ohimenevällä, konkreettisella, Kuten Vilja kirjoitti:

”…vasta sitten, kun Jeesus laskee siunaavan kätensä aivan erityisellä tavalla sisimpäni ylle, olen kyennyt tunnistamaan, että siinähän Hän on ollut koko ajan rinnallani.”

Nyt siirryn kohdasta ”miksi he eivät tunnistaneet?” alueelle ”miksi he viimein tunnistivat?” Emmauksen tien kulkijat olivat Jeesuksen opetuslapsia, joten he olivat kokeneet Jeesuksen rakkautta ja armoa ja juuri tämän suuren rakkauden läsnäolon puuttuminen murehdutti heitä. He kaipasivat Herraansa syvästi. Heidän sydämensä ei ollut torjuva ja kova, vaan vastaanottava ja murheen pehmeäksi murtama.

Tapahtui jotain ”sopimatonta”: Jeesus otti yllättäen ruokailussa auktoriteetin roolin, sillä vieraaksi kutsuttuna Hän ei missään tapauksessa saanut pöytätapojen mukaan alkaa murtaa leipää. Jeesuksella on Herranamme kaikki auktoriteetti. Samalla Jeesus siunasi leivän ja käytti ehkä sellaisia tuttuja sanoja ja sanoi ne juuri Hänelle ominaisella lempeällä äänellä, jolla hän oli aikaisemminkin opetuslasten keskuudessa leivän siunannut. Ensin Raamatun Sanan valtaisa opetus, sitten rakkaudelliset siunaavat sanat siunaamisessa ja opetuslasten silmät avautuvat! Jeesus oli nyt monin tavoin ilmaissut itsensä Emmauksen tien kulkijoille, nyt jatkossa oli näiden opetuslasten vuoro ilmaista maailmalle, että Jeesus elää ja vaikuttaa. Nyt se on meidän tehtävämme, joiden silmät Jeesus on avannut näkemään totuuden.

Kuva leipää murtavasta Jeesuksesta tuo mieleemme viimeisen ehtoollisen, vaikka Emmauksen tiellä siunaus tapahtui normaalilla aterialla. Ehtoollisella me saamme kuitenkin jotain hyvin konkreettista: leipä suussamme ”minun ruumiini” ja viini kielellämme ”minun vereni”. Ehtoollinen on jotain hyvin konkreettista ateriayhteyttä Herramme läsnäolossa, jota meidän uskovien on hyvä usein nauttia.

Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!

[עֵד]

Markuksen evankeliumissa kerrotaan samasta, kuinka Jeesus ilmestyi 'toisenmuotoisena' (Mark. 16:12).

[kalamos]

Markuksen evankeliumissa kerrotaan samasta, kuinka Jeesus ilmestyi 'toisenmuotoisena' (Mark. 16:12).

Kiitos witness!

Eli siis todellakin Raamattu sanoo,
että Jeesus ilmestyi näille toisenmuotoisena.

Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä,
heidän kävellessään, matkalla maakylään.

Tuon kyllä voisi ymmärtää juuri niin,
että Jeesus tahallaan tekeytyi tuntemattomaksi.
Siis pimitti heidän silmänsä ilmestymällä toisenmuotoisena.

Ehkä sen tähden, että näin hän sai tilaisuuden kaikessa rauhassa
selittää Mooseksesta alkaen kaiken, mitä Messiaasta oli kirjoitettu.
Ja sitten kun tämä oli tehty, Jeesus antoi tunnistaa itsensä.

[vilja]

Minun sisimmässäni vain tuo ajatus: "Jeesus tekeytyi tahallaan tuntemattomaksi", puhuu ikäänkuin eräänlaisesta vilpillisyydestä, kieroilusta tms. ja siksi en millään kykene sitä sisäistämään tuolla tavalla, sillä olemme varmasti kaikki siitä yhtä mieltä, että Hän on kykenevä tarvittaessa pimittämään ihmisen silmät ilmankin, että Hänen tarvitsisi noin toimia ja sekin minua vaivaa, että Raamatussa ei tule esille millään tavalla sekään, kuka / mikä oli heidän silmänsä pimittänyt?

Oliko se Jeesuksen aikaansaannos jotain tarkoitusta varten, vai oliko suru, huoli, murhe tms. aikaansaanut tuon?

Minusta se, että Hän ilmeistyi toisenmuotoisena, on ikäänkuin itsestään selvyys, mutta niinkuin tässäkin ajassa, jos silmämme ovat avoinna Häneen nähden, me tunnistamme Hänet, vaikka Hän ilmestyisi meille missä muodossa tahansa, eikö vain?

Eli jos uskon ja otan vastaan tuon, että "Jeesus tekeytyi tahallaan tuntemattomaksi", koen lisääväni Jumalan Sanaan jotain sellaista, mitä siellä ei ole.

Näen tuon asian paljon syvällisempänä, kuin vain ulkoisena tuntemisena tai tuntemattomuutena, eli kuvaisiko tämä Raam.kohta sitä, mitä itse mietin tämän tapauksen kohdalla:

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.

Mutta en halua ikäänkuin kiistellä tästä aiheesta, joten lopetan osaltani tähän, sillä saattaahan se olla niinkin, että Jumala haluaa vain minulle henk.kohtaisesti opettaa jotain kyseisen aiheen kautta ja tämän aiheen kohdalla Hän on aloittanut työnsä jo yli 20 vuotta sitten erään ihmeellisen tapahtuman kautta.


Silloin Hän puhu kyseisestä aiheesta inhimillisen sairauden ja äitini silmälääkärillä käynnin kautta ja jostain syystä Hän on jälleen nostanut tämän aiheen sydämelleni, joten jään sitä vielä omineni tutkiskelemaan Herran kasvojen edessä rukoillen.

[vilja]

Ajattelin pohtia vielä Viljan viimeisessä viestissä olevaa Raamatun kohtaa, jossa kaksi opetuslasta viimein tunnistavat Herransa. Sehän on kaikkein sykähdyttävintä. Alkuun huomautan vielä, että toistuvasti tapahtui niin, että ylösnousseen Jeesuksen nähneet eivät välittömästi tunnistaneet tai uskoneet, että heidän edessään oli todellakin Jeesus Kristus (eivät vain Emmauksen tien kulkijat tai Maria puutarhahaudalla). Emmauksen tien kulkijat kiiruhtivat Jerusalemiin kertomaan 11 opetuslapselle kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa. Eikä tässä vielä kaikki, vaan Jeesus ilmestyi tuossa hetkessä heidän keskelleen, mutta sittenkin opetuslapset eivät uskoneet, että heidän edessään seisoi Jeesus ilmielävänä. Todistus ja Jeesuksen läsnäolokaan eivät riittäneet.

Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.

Samankaltainen säikähdys koettiin Emmauksen tielläkin. Sen on täytynyt olla aivan järisyttävä hetki; he uskoivat, että Jeesus oli kuollut väkivaltaisesti ristillä ja haudattu, mutta sitten ”…Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet.” Ajatelkaa hetki, että me itse olisimme olleet siinä tilanteessa, mikä valtaisa tunnemylläkkä, mikä ylitsevuotava ilo olisi sisällämme vyörynyt!
Kuinka paljon he olisivatkaan halunneet puhutella elävää Herraansa ja Vapahtajaansa, kenties nousta ja mennä halaamaan Häntä! Tilanne kestää tämän jälkeen kuitenkin vain ohikiitävän hetken.
”Ja hän katosi heidän näkyvistään”. Hän tuli ”näkymättömäksi” – tällaista sanamuotoa ei ole missään muualla Uudessa Testamentissa. Toinen yllätys heti perään: äsken Jeesus oli tässä ja nyt Hän ei enää ole tässä. Miksi?

Jeesus toimii tilassa ja ajassa vain sen verran, minkä Hänen tehtävänsä vaatii. Hän oli antanut ensimmäisen luokan Raamattutunnin siitä, kuinka Kristuksen piti kuolla ja sitten ylösnousta. Lisäksi hän lopulta oli avannut heidän silmänsä näkemään ja tunnistamaan itsensä. Nyt opetuslasten oli pakko oppia, että heidän riippuvuutensa Jeesuksen ei saanut enää olla riippuvainen näkyvästä Jeesuksesta eikä sidottu tietyssä paikassa tapahtuvaan kokemukseen. Kuinka paljon mekin joudumme tätä opettelemaan: Jeesus rakastaa minua ja on minun kanssani, vaikka tunteeni tai ymmärrykseni eivät siitä tällä hetkellä anna todisteita? Armollinen Jumala vahvistaa joskus uskoamme jollain, usein hyvin ohimenevällä, konkreettisella, Kuten Vilja kirjoitti:

”…vasta sitten, kun Jeesus laskee siunaavan kätensä aivan erityisellä tavalla sisimpäni ylle, olen kyennyt tunnistamaan, että siinähän Hän on ollut koko ajan rinnallani.”

Nyt siirryn kohdasta ”miksi he eivät tunnistaneet?” alueelle ”miksi he viimein tunnistivat?” Emmauksen tien kulkijat olivat Jeesuksen opetuslapsia, joten he olivat kokeneet Jeesuksen rakkautta ja armoa ja juuri tämän suuren rakkauden läsnäolon puuttuminen murehdutti heitä. He kaipasivat Herraansa syvästi. Heidän sydämensä ei ollut torjuva ja kova, vaan vastaanottava ja murheen pehmeäksi murtama.

Tapahtui jotain ”sopimatonta”: Jeesus otti yllättäen ruokailussa auktoriteetin roolin, sillä vieraaksi kutsuttuna Hän ei missään tapauksessa saanut pöytätapojen mukaan alkaa murtaa leipää. Jeesuksella on Herranamme kaikki auktoriteetti. Samalla Jeesus siunasi leivän ja käytti ehkä sellaisia tuttuja sanoja ja sanoi ne juuri Hänelle ominaisella lempeällä äänellä, jolla hän oli aikaisemminkin opetuslasten keskuudessa leivän siunannut. Ensin Raamatun Sanan valtaisa opetus, sitten rakkaudelliset siunaavat sanat siunaamisessa ja opetuslasten silmät avautuvat! Jeesus oli nyt monin tavoin ilmaissut itsensä Emmauksen tien kulkijoille, nyt jatkossa oli näiden opetuslasten vuoro ilmaista maailmalle, että Jeesus elää ja vaikuttaa. Nyt se on meidän tehtävämme, joiden silmät Jeesus on avannut näkemään totuuden.

Kuva leipää murtavasta Jeesuksesta tuo mieleemme viimeisen ehtoollisen, vaikka Emmauksen tiellä siunaus tapahtui normaalilla aterialla. Ehtoollisella me saamme kuitenkin jotain hyvin konkreettista: leipä suussamme ”minun ruumiini” ja viini kielellämme ”minun vereni”. Ehtoollinen on jotain hyvin konkreettista ateriayhteyttä Herramme läsnäolossa, jota meidän uskovien on hyvä usein nauttia.

Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!

(Bildaukset Natanaelin tekstissä allekirjoittaneen.)

WAU!!!

Olen hiukan hukassa vielä tämän foorumin kanssa ja nyt vasta huomasin tämän Natanaelin viestin ja siinä onkin jotain sitä, mitä minunkin sydämessäni liikkuu tuon tapahtuman kohdalla.

Todellakin näin:

Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!

Nyt mun sytämessä jubileeraa....... !

Ja taustalla soi tämä Nina Åströmin, Hilja Aaltosen sanoittama laulu; Anna sade Jumala
https://www.youtube.com/watch?v=eBk5qKiIq9k

[kalamos]

Markus kyllä tuntuu korostavan juuri tuota yhtä tapahtumaa sellaisena,
jolloin Jeesus oli toisenmuotoinen.

Mutta ylösnousemisensa jälkeen
hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä
ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle,
josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.
Tämä meni ja vei sanan niille,
jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa
ja jotka nyt murehtivat ja itkivät.
Mutta kun he kuulivat, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt, eivät he uskoneet.
Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä,
heidän kävellessään, matkalla maakylään.

PS
Tuo mainintasi siitä, että olet hiukan hukassa tämän foorumin kanssa,
tietenkin huolestuttaa minua.
Ymmärrän, että puhut teknisistä ongelmista.
Laitapa tuonne Pysähdy-osioon viestiä näistä ongelmista,
niin ohjeistetaan lisää. Varmaan muillakin on vastaavia ongelmia.

PPS
Kannattaa käydä vähän väliä katsomassa tällä foorumilla
ja klikata etusivulta kohtaa Näytä aktiiviset viestiketjut
Sillä jos nyt esimerkiksi tämän viestini jälkeen vaikkapa Natanael
kirjoittaa jotakin, niin Sinä et saa uutta ilmoitusta sähköpostiisi vastauksesta,
ellet ole ensin vastannut tämän minun viestini jälkeen tähän ketjuun.
Ks ohje täältä