Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi

[kalamos]

Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen,
meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi:
Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle;
tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi

Joskus nuorena tai varhaisnuorena,
kun joka tapauksessa jo osasin lukea tavaamatta,
minä jouduin tuossa kohden aina tavaamaan:
Tehkää parannus ... ja ... uskokaa evankeliumi

En millään voinut käsittää tuon kehotuksen järjestystä.
Mielestäni sen olisi pitänyt olla toisin päin jotenkin niin,
että ensin tullaan tekemisiin uskon kanssa
ja sitten aletaan tehdä parannusta.

Mutta kyllä tuo minulle sitten aikanaan aukeni.
Kehotus on sittenkin ihan oikein päin:
Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi

Onhan?

[עֵד]

Tämä on sitä ydinsanomaa, jossa on mukana ripaus profetaalisuutta - mennyttä, nykyistä ja tulevaa - niinkuin Jeesuksen sanoissa aina.

Jeesus oli aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hänen tarvitsi saada kaste, ja aika täyttyi myös muissa asioissa Hänen kohdallaan Kirjoitusten mukaan niinkuin se on täyttyvä Hänen paluussakin.

Samaa 'ajan täyttymistä' tapahtuu myös meidän kohdallamme. Kun ensi kerran kuulimme hyvän sanoman, se ei välttämättä vielä ollut evankeliumia, vaan osuva pisto sydämeen. Parannuksen armon avatessa sydämemme saatoimme vasta nöyrtyä katumaan ja kääntymään Jumalan puoleen armahdettavaksi. Tämä pelastusoperaatio kuuluu jokaiselle.

Niin muodoin tämän ajan paineissa ja pyörteissä kerran uskoontulleelle kuuluu sanat (Ilm. 3:3), että kerran perille pääsisimme:

Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus.

[kalamos]

Tuossa tuli uusi ulottuvuus.
Aika. Aika oli täyttynyt.

Olihan Israelkin jo entuudestaan Jumalan kansa.
Ja nyt Jeesus tuli julistamaan sille, että aika on täyttynyt.
Jokin, mitä Israel oli odottanut, oli nyt taitekohdassaan.
Israelin kansan kanssa Jumala oli luvannut tehdä uuden ja paremman liiton.

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra,
jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
en sellaista liittoa kuin se,
jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin,
kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta,
ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.

Vaan tämä on se liitto,
jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra:
Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä;
ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen:
'Tuntekaa Herra'.
Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra;
sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.

Jumalan Valtakunta oli tullut niin lähelle Israelia,
että Jumalan Valtakunnan Kuningas asteli heidän keskuudessaan.
Mutta ...

No kyllähän sitten heti uuden liiton alkumetreillä
oikeastaan ensimmäisen herätyssaarnan seurauksena
yhdellä kertaa kolmetuhatta Israelilaista miestä sai piston sydämeensä.
Pyhä Henki oli paikalla ja vaikutti sen,
että heillä oli mahdollisuus tehdä parannus, mielenmuutos, kääntyä.
Ja sitten he tosiaan menivät kasteelle tämän ratkaisunsa myötä
ja saivat myös lupauksen samasta Hengellä täyttymisestä,
jota he olivat ihmetelleet ja kummastelleet.

Heillä oli ratkaisun paikka. Ottaa Sana vastaan tai olla ottamatta.
Ja kun ottaa Sanan vastaan, niin se vaikuttaa myös uskon.
Ne, jotka eivät vielä kääntyneet, eivät tulleet Jeesukseen uskoviksi
eivätkä osallisiksi siitä armosta, jossa me olemme pelastetut.

Kaikki uskovat eivät kuitenkaan kuulu Smyrnan tai Filadelfian seurakuntiin.
Kaikki uskovat eivät ole suloinen mirhan tuoksu tai veljesrakkauden perikuvia.

Jotkut ovat menettäneet ensimmäisen rakkautensa, toiset puhtautensa,
kolmannet ovat pensistyneet. Tällaisten seurakuntien käy huonosti.
Ne eivät voi olla maailman valkeus eivätkä Jumalan Sanan airueina,
jos eivät tee parannusta ja palaa ensirakkauteen, puhtauteen ja palavuuteen.

Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus.

Ja mikä pahinta. Seurakunnissa on myös ihmisiä,
jotka eivät ole koskaan kääntyneet,
eivät ole koskaan syntyneet Hengestä Jumalan lapsiksi.
He kantavat kristityn nimeä, mutta suhdetta Jeesukseen ei ole koskaan ollut.
Jeesus ei ole heitä koskaan tuntenut - joskin tietää heistä kaiken.

[Natanael]

Ketjun avauksessa siteerattu kohta on Jeesuksen julistuksesta, kun hän aloitti julkisen palveluyönsä. Kaikki käskyt ja kehotukset ovat aina meille lakia, kun taas evankeliumi lahjoittaa ja antaa meille ilman minkäänlaista vaatimusta. Armon evankeliumin ydin on siinä, että Jeesus Kristus on sovittanut meidän syntimme ristinpuulla ja me saamme uskoa ristin työn perusteella kaikki syntimme anteeksi. Merkittäväksi Jeesuksen ensimmäisen julistuksen tekee se, että siinä ovat mukana juuri nuo oikean saarnan elementit: laki ja evankeliumi.

Tässä on lakia:
tehkää parannus
ja tässä on evankeliumi:
uskokaa evankeliumi

Me tiedämme hyvin, ettemme voi omassa voimissamme tehdä Jumalan mielen mukaista parannusta, muuttaa elämänsuuntamme ja asenteitamme niin, että suuntaisimme uusina ihmisinä kohti Taivasta. Ei, Jumalan Pyhän Hengen on tehtävä aloite sydämissämme ja vaikutettava niin, että kaipaamme ja haluamme oppia tuntemaan Jumalan.

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Witness on erinomaisen hyvin tiedostanut uskoon tulemiseen liittyvät kaksi vaihetta, lain Sana herättää omantuntomme näkemään oman toivottoman syntisyytemme ja evankeliumin ihana sanoma avaa meille Taivaan portit. On muistettava, että lain ”osuva pisto sydämeemme" ei meitä pelasta, vaan meidät pelastaa suostuminen Jumalan armahdettavaksi ottaessamme vastaan evankeliumin pelastavan ilosanoman = uskokaa evankeliumi. Usko on aina Jumalan lahja, joka annetaan katuvalle sydämelle silkasta Jumalan hyvyydestä ja armosta.

Kun ensi kerran kuulimme hyvän sanoman, se ei välttämättä vielä ollut evankeliumia, vaan osuva pisto sydämeen. Parannuksen armon avatessa sydämemme saatoimme vasta nöyrtyä katumaan ja kääntymään Jumalan puoleen armahdettavaksi. Tämä pelastusoperaatio kuuluu jokaiselle.

Matkamme on vielä kesken, emme ole vielä perillä Taivaassa. Hyvin vaikuttava on Witnessin ilmestyskirjasta ottama pieni kohta. On huomattava, että tuo kehotuksen Sana osoitetaan seurakuntalaisille, jotka jo olivat kuulleet Sanan ja ottaneet sen sydämeensä. Jotain oli matkan aikana tapahtunut, rakkaus Jeesuksen oli kylmentynyt, oli aika tehdä parannus.

Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus.

Parannuksen kehotus kohdistuu niihin Sardeen kristittyihin, jotka olivat ”tahranneet vaatteensa”, eikä armosta saatu valkoinen vaate ollut heille enää kaikki kaikessa. Seurakunnassa oli myös niitä, jotka uskoivat ja turvasivat Jeesukseen - surullista kylläkin, vain harvoja.

Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.

Laodikeassa oli samankaltainen tilanne, sillä sielläkin oli uskovia, jotka olivat käyneet penseiksi, välinpitämättömiksi Kristuksen evankeliumia kohtaan. Usein seuraavaa jaetta käytetään evankelioivissa tilaisuuksissa, kun uskosta osattomia kutsutaan ottamaan Jeesus henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja liittymään seurakuntaan. Alun perin kehotus ei ollut tarkoitettu maailman ihmisille, vaan seurakuntalaisille. Seurakuntalaiset olivat tulleet itseriittoisiksi ja he kokivat, että he eivät tarvinneet mitään. Kun nöyryys puuttuu, niin pöyhkeys ja omakerskunta tulee seurakunnan keskelle. Kuinka paljon sokeutta on tämän päivän hurskastelevien kristittyjen keskuudessa?

Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

Sitten Laodikean seurakunta saa kehotuksen tehdä parannus. Jos kadutaan ja synneistä tehdään parannus, niin Jeesus on aina valmiina astumaan uskossaan kylmenneen kristityn sydämeen ja ottamaan se paikka, mikä Vapahtajallemme kuului ja kuuluu.

Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Parannus on välttämätön niin uskosta osattomille kuin niille kristityille, jotka ovat ylpistyneet ja menettäneet elävän yhteyden Vapahtajaansa. Laodikean kristityt ovat suuressa vaarassa menettää koko pelastuksen armon. Ennen jakeen 20 kehotusta tulevat äärimmäisen varoituksen sanat:

Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.

Ihaninta on, että parannus on aina mahdolinen ja Jeeus on aina valmis ottamaan meidät vastaan armahtaakseen, rakastaakseen ja viedäkseen meidät perille asti Taivaan kotiin. Kuinka vähän meidän aikanamme on oikeaa lain ja armon julistusta, joka meitä murtaa, kantaa ja pitää elämän tiellä.

[kalamos]

Tässä on lakia:
tehkää parannus
ja tässä on evankeliumi:
uskokaa evankeliumi

Tehkää parannus!

Kun tuollainen huuto kajahti
jo Johannes Kastajan suusta,
niin kyllä siinä tietenkin
oli sellainen tuntu
kuin lain pitkä käsi
olisi saavuttanut kuulijan.

Vaatimus
- suoranainen uhkavaatimus -
on esitetty.

Kirves on jo puun juurella.

Mutta sitten tuohon käskyyn
kuitenkin sisältyy aina maininta
Jumalan Valtakunnan läheisyydestä.

Ja vain tämän tähden
tuolla kääntymiskehotuksella
on katetta.

Vain sen tähden,
että Jeesus
Jumalan Valtakunnan Kuninkaana
on sydämemme ovella ja kolkuttaa,
meillä on mahdollisuus
avata sydämemme ovi Hänelle.

Ja niin loppujen lopuksi
tuo käsky lain vaatimuksena
muuttuukin Jumalan lahjaksi.

Siitä tuleekin armontarjous,
josta ei kannata kieltäytyä.

Heti kun avaamme oven,
astuu Jumalan Valtakunnan Kuningas sisään,
ja Jumalan Valtakunta on sisäisesti meissä.

Silloin meidät on siirretty
kuolemasta Elämään,
pimeydesta Valkeuteen,
paholaisen vallasta
Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.

Silloin on totta se,
että me olemme pelastetut,
emme lain kautta vaan armosta,
emme tekojen kautta,
vaan se on Jumalan lahja.

Sillä armosta
te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta,
ettei kukaan kerskaisi.

Kun kääntymyksessä
otimme vastaan Jumalan lahjan
ja meistä näin tuli uskovia,
me saimme vakuudeksi
Jumalan lapseudesta ja perinnöstä
Pyhän Hengen sinetin.

Hänessä on teihinkin,
sittenkuin olitte kuulleet
totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin,
uskoviksi tultuanne

pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen,
joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi
- hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Ja nyt me pelastettuina voimme palvella Häntä niissä tehtävissä,
jotka Hän on meille varannut.

Sillä me olemme hänen tekonsa,
luodut Kristuksessa Jeesuksessa
hyviä töitä varten,
jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut,
että me niissä vaeltaisimme.

Vain pelastettu voi näissä
hyvissä teoissa vaeltaa.
Siis hyvät teot seuraavat pelastusta.
Ei toisinpäin.

Jokainen pelastettu on kerran seisova
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä.

Me Kristuksen omat tulemme siis
palkintotuomioistuimen (bema) eteen.

Ja silloin meidät palkitaan ja kruunataan
- tai sitten ei.

Sitten on muita tuomioistuimia,
mutta me emme tule tuomiolle niiden eteen.

Totisesti, totisesti sanon teille:
joka kuulee sanani ja uskoo Häneen,
joka on Minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä
eikä hän tule tuomiolle,
vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.