Raamattu on Jumalan omasivu

KR 1933/-38
Luuk. 23:34 Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät". Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.

Ymmärrän, että tähän ei taida olla valmista, varmaa tai selkeää vastausta. Voinee keskustella vain yleisellä tasolla anteeksiantamisesta ja anteeksipyytämisestä.

Tuo Luuk. 23:34 on toki todella erikoistapaus, kun tietää, mitä siinä on kaiken kaikkiaan tapahtumassa.

Yritän tähän selkeyttää, mitä tarkoitan ja mitä haluan kysyä. Yleisellä tasolla tämä. Saako sitä tuosta vaan eli pyytämättä anteeksi sellaisen tekemänsä teon, jota ei itse ymmärrä ollenkaan väärin tekemiseksi, vaan päinvastoin. Siis pitää oikeana sellaista tekoa, joka on selkeästi kuitenkin väärin.

Juuri tuo kohta
näyttäisi kohdistuvan niihin,
jotka konkreettisesti
olivat läsnä tuossa tilanteessa.

Luukas (23:33-38) kirjoitti:
Ja kun saavuttiin paikalle,
jota sanotaan Pääkallonpaikaksi,
niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet
sekä pahantekijät,
toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.

Mutta Jeesus sanoi:
"Isä, anna heille anteeksi,
sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät".
Ja he jakoivat keskenään
hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.

Ja kansa seisoi ja katseli.

Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä
ja sanoivat:
"Muita hän on auttanut;
auttakoon itseänsä,
jos hän on Jumalan Kristus, se valittu".

Myös sotamiehet pilkkasivat häntä,
menivät hänen luoksensa
ja tarjosivat hänelle hapanviiniä
ja sanoivat:
"Jos sinä olet juutalaisten kuningas,
niin auta itseäsi".

Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus:
"Tämä on juutalaisten kuningas".

Tarkemmin tuota lukien huomaan kuitenkin,
että itse asiassa ainakin
kaikki lukutaitoiset läsnäolijat tiesivät,
mitä on tapahtumassa.

Osa näyttää olevan hyvinkin perillä
Raamatun kirjoitukista,
jotka toteutuivat tuossa hetkessä.

Siis mitä Jeesus tarkoitti.
Ketkä eivät tienneet.

Olisiko sittenkin kysymyksessä
loppujen lopuksi koko ihmiskunta,
joka ei ymmärrä tekojensa seurausta.

Jo ensimmäisen ihmisen Aadamin
epäuskon teko johti välittömästi
samana päivänä viattoman eläimen
kuolemaan, jotta Aadamin suku
saisi jatkää elämää tämän maan päällä.

Viimeistään tässä vaiheessa
Aadamin on jotain täytynyt ymmärtää
väärintekonsa merkitys ja vaikutus
koko ihmiskuntaan ja sen haltuun
annettuun luomakuntaan.

Minä olen yksi monista,
jotka teoillansa ovat saaneet
aikaan sen,
että Jumalan Karitsa teurastettiin.

Ja kuitenkin juuri tuo
Jumalan Karitsan uskollisuus Isän tahdolle,
pelasti minutkin siltä iankaikkiselta tuomiolta,
joka minulle kuuluisi.

Siis anteeksianto on minulle valmistettu.
Mutta jos en ota sitä vastaan,
jos minussa ei tapahdu mielenmuutosta,
niin en minä siitä sitten sen
hurskaammaksi tule.

Jesaja (6:9-10) kirjoitti:
Niin hän sanoi:

"Mene ja sano tälle kansalle:

'Kuulemalla kuulkaa,
älkääkä ymmärtäkö,

näkemällä nähkää,
älkääkä käsittäkö'.

Paaduta tämän kansan sydän,
koveta sen korvat,
sokaise sen silmät,
ettei se näkisi silmillään,
ei kuulisi korvillaan,
ei ymmärtäisi sydämellään

eikä kääntyisi
ja parannetuksi tulisi."

Eli vaikka Jeesus on
maksanut kaikkien syntivelan,
niin se tieto ei yksin pelasta
eikä vapauta.

Meidän tulee kääntyä.
Ja jotta voimme kääntyä,
niin meidän tulee jotenkin sisäistää
syyllisyytemme suuruus.

Ja niin jos
kuittaan kovin kevyesti
tai en kuittaa ollenkaan
lähimmäiseni tekemää vääryyttä,
niin teen karhunpalveluksen tuolle
lähimmäiselleni.

Jeesus antoi anteeksi,
mutta ilmaisi samalla sen,
että ihmiset ovat syyllistyneet
johonkin aivan käsittömättömään
hirmutekoon.
Ristiinnaulinneet Jumalan Pojan.

Mutta ilman tuota tekoa
ei olisi avointa lähdettä
ja sovituksen virtaa
meille kuoleman ansainneille,
joiden edestä Jeesus kuoli.