Raamattu on Jumalan omasivu

Raamattu kansalle

Hesekiel (33:7-9) kirjoitti:
Sinut, ihmislapsi,
minä olen asettanut vartiomieheksi Israelin heimolle.
Kun kuulet sanan minun suustani,
sinun on varoitettava heitä minun puolestani.

Jos minä sanon jumalattomalle:
`Jumalaton, sinun on kuoltava`,
mutta sinä et puhu ja varoita häntä hänen tiestään,
tuo jumalaton kuolee synnissään,
mutta minä vaadin sinut vastuuseen hänen verestään.

Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestään
ja kehotat häntä kääntymään siitä pois,
mutta hän ei käänny,
hän kuolee synnissään,
mutta sinä olet pelastanut sielusi.

Miten tuo kaikki tulee ymmärtää käytäntöön sovellettuna:
Koskeeko tuo sana kaikkia uskovia vai ainoastaan erityisen
kutsun profeetan virkaan saaneita?

Jos se koskee kaikkia uskovia, niin sitten ei ilmeisesti
riitä se, että vain rukoilee niiden puolesta, joiden
tietää elävän synnissä, vaan tulisi myös varoittaa.

Omin voimin ei silloinkaan kai tule toimia, ettei
taitamattomuuttaan varoittaessaan lausuisi kadotus-
tuomiota.

Jatkoa edelliseen: Onko tuon vaatimuksen seuraaminen
kuitenkin lakihenkisyyttä, vaikka se perustuisi huoleen
lähimmäisestä?

Raamattu puhuu
veren ottamisesta jonkun kädestä
ensimmäisen kerran jo
ensimmäisten ihmisjälkeläisten kohdalla.

Mooses (Gen 4:11) kirjoitti:
Ja nyt ole kirottu ja karkoitettu
pois tältä vainiolta,
joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren
sinun kädestäsi.

Siis Kain tappoi Aabelin
ja näin vuodatti Aabelin veren.
Ja tästä seurasi se,
että Kain karkotettiin pois maastansa.

Aikanaan Daavidille tuodaan viesti,
että Saulin poika on surmattu.
Daavid ei mielisty ollenkaan sanomasta,
niinkuin viestin tuojat ehkä luulivat.
Daavid sanoo heille:

Samuel (2 Sam 4:11) kirjoitti:
eikö minun paljoa enemmän nyt,
kun jumalattomat miehet
ovat murhanneet
syyttömän miehen hänen omassa kodissaan,
hänen vuoteeseensa,
ole vaadittava
hänen verensä teidän kädestänne
ja hävitettävä teidät maan päältä?

Hesekielin kirja,
jota avauksessa lainataan,
puhuu Israelin kansasta.
Siis Jumalan omaisuuskansasta.
Ja senkin keskellä on jumalattomia,
kuten käy ilmi
jo tuon pitkän kirjan alkumetreillä.

Hesekiel (3:18) kirjoitti:
Jos minä sanon jumalattomalle:
sinun on kuolemalla kuoltava,
mutta sinä et häntä varoita
etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta
hänen jumalattomasta tiestänsä,
että pelastaisit hänen henkensä,
niin jumalaton kuolee synnissänsä,
mutta hänen verensä
minä vaadin sinun kädestäsi.

Tuokin kohta puhuu
nimenomaan Israelin kansasta.
Siis Jumalan omaisuuskansasta.

Kaikki mitä Israelista on kirjoitettu
Vanhan testamentin puolella
on sovellettavissa
Uuden liiton seurakuntaan.

On syntiä,
joka on kuolemaksi.

Ananias ja Safiira
kuolivat siihen paikkaan,
kun yrittivät pettää Pyhää Henkeä.

Kain pääsi paljon vähemmällä.
Sen sijaan Saulin pojan
surmanneet eivät päässeet.
Ei myöskään mies,
joka ilmoitti ilosanomana
Saulin kuoleman Daavidille.

Me olemme
Jumalan kansaa ja perheväkeä.
Olemme Kristuksen ruumiin jäseniä.

Me olemme
Jeesuksen veren tähden vanhurskaita.

Mutta meitäkin täytyy varoittaa.
Hesekiel saa käskyn varoittaa
yhtä lailla niitäkin,
jotka ovat vanhurskaita.
Aloittamani lainaus kokonaisuudessaan:

Hesekiel (3:18-21) kirjoitti:
Jos minä sanon jumalattomalle:
sinun on kuolemalla kuoltava,
mutta sinä et häntä varoita
etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta
hänen jumalattomasta tiestänsä,
että pelastaisit hänen henkensä,
niin jumalaton kuolee synnissänsä,
mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

Mutta jos sinä varoitat jumalatonta
ja hän ei käänny jumalattomuudestansa
eikä jumalattomalta tieltänsä,
niin hän kuolee synnissänsä,
mutta sinä olet sielusi pelastanut.

Ja jos vanhurskas kääntyy
pois vanhurskaudestansa
ja tekee vääryyttä
ja minä panen kompastuksen hänen eteensä,
niin hän kuolee
- kun et sinä häntä varoittanut,
niin hän synnissänsä kuolee,
ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut,
ei muisteta
- mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat,
ettei vanhurskas tekisi syntiä,
ja hän ei tee syntiä,
niin hän totisesti saa elää,
koska otti varoituksesta vaarin,
ja sinä olet sielusi pelastanut.

Jos emme varoita
Jumalan kansan keskellä eläviä
olivat he sitten jumalattomia
eli pelastumattomia
tai pelastettuja,
niin me teemme väärin,
ja sillä on seurauksensa meille
viimeistään palkanmaksun yhteydessä,
kun seisomme
Kristuksen palkintuomioistuimen edessä.