Ensin Johannes Kastaja saarnasi päivinänsä,
että Taivasten Valtakunta on tullut lähelle.
Matteus (3:2) kirjoitti:Tehkää parannus,
sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle
Tuo julistus Aabrahamin lapsille
päättyy koviin sanoihin:
Matteus (3:10) kirjoitti:Jo on kirves pantu puitten juurelle;
jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää,
siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
Tienraivaajan tehtävä päätyi vankilaan
ja pään menetykseen.
Sitten Jeesus astui esiin ja julisti:
Matteus (4:17) kirjoitti:Tehkää parannus,
sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle
Kolme vuotta Jeesus julisti.
Ja kirves odotti Viikunapuun juurella.
Eikä Israel kääntynyt.
Hän oli tullut omiensa tykö,
mutta Israel ei ottanut Häntä vastaan.
Johannes (1:11) kirjoitti:Hän tuli omiensa tykö,
ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Ja nyt kirveellä oli töitä.
Viikunapuu hakattaisiin juuresta poikki.
Matteus (23:37-39) kirjoitti:
Jerusalem, Jerusalem,
sinä, joka tapat profeetat
ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi,
niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!
Mutta te ette ole tahtoneet.
Katso,
'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'.
Sillä minä sanon teille:
tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte:
'Siunattu olkoon hän,
joka tulee Herran nimeen'.
Opetuslapset olivat innoissaan Messiaasta.
Kaikki oli valmiina. Temppelikin.
Mutta Jeesus romahduttaa kerralla kaiken.
Matteus (24:2) kirjoitti:Totisesti minä sanon teille:
tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle,
maahan jaottamatta.
Nyt opetuslapset ymmärsivät,
että ihan heti ei toteudukaan se,
mihin Jeesuksen keskustelu
kirjanoppineiden ja fariseusten kanssa päättyi.
Tulee kulumaan aikaa siihen,
kun he toivottavat Jeesuksen
Hoosianna-huudoin tervetulleeksi.
Jeesus viedään Golgatalle.
Mutta Jeesus sanoo:
Luukas (23:28-31) kirjoitti:
Jerusalemin tyttäret,
älkää minua itkekö,
vaan itkekää itseänne ja lapsianne.
Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan:
'Autuaita ovat hedelmättömät
ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet,
ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet'.
Silloin ruvetaan sanomaan vuorille:
'Langetkaa meidän päällemme',
ja kukkuloille:
'Peittäkää meidät'.
Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle,
mitä sitten kuivalle tapahtuu?
Kuivettuneen Viikunapuun kohtalo
oli sinetöity.
Ja aivan kirjaimellisesti tapahtui niin,
kuin Jeesus tuossa sanoo.
Jerusalemin tyttäret joutuivat itkemään
itseään ja omia lapsiaan,
kun tuon sukupolven aikana
juutalaisia ristiinnaulittiin pilvin pimein,
kun Viikunapuun kaadettiin ja heitettiin tuleen.
Jumalan Valtakunta oli lähellä.
Kuningas oli saapunut.
Mutta kansa ei ottanut Messiastaan vastaan.
Revanssi oli tuon sukupolven aikana
noin 40 vuoden kuluttua,
mutta vieläkään kansa ei kääntynyt.
Jeesus ei voinut tulla takaisin tuon
Jaakobin ahdistuksen aikana.
Israelin kello oli pysähtynyt.
Ja miten asiat nyt menisivät.
Israeliin kohdistuvan vainon
toisen aallon aikana
Jeesus ilmestyy Johannekselle
Patmos-saarella ja kertoo,
miten asiat nyt tulevat menemään.
Ensin Jeesus antaa
seurakuntakohtaisen viestin
seitsemälle seurakunnalle saatesanoin,
joihin otsikossa viitataan,
ja joita avauksessa lainataan.
Johannes (Ilm 1:3-4) kirjoitti:
Autuas se, joka lukee,
ja autuaat ne, jotka kuulevat
tämän profetian sanat
ja ottavat vaarin siitä,
mitä siihen kirjoitettu on;
sillä aika on lähellä!
Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle ...
Ja kaikki nuo tilannekuvaukset,
mitä noista kirjeistä
on luettavissa,
oli totisinta totta jo tuolloin.