Jeesuksen matka kohti Jerusalemia (Luuk 9-)

[kalamos]

Luukkaan kertoma ilosanoma Jeesuksesta
on tarkoin selvittänyt
Jeesuksen ihmeellisen syntymän.

Samoin sen,
mitä Jeesus oli opettanut,
kuinka Jeesus oli julistanut evankeliumia,
parantanut sairaita,
ja niin edelleen.

Toiminta Israelissa
tuli uuteen vaiheeseen,
kun Hän lähetti
opetuslapsensa työharjoitteluun
Israelin kaupunkeihin ja kyliin.

Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista
ja antoi heille voiman ja vallan
kaikkia riivaajia vastaan
ja voiman parantaa tauteja.

Ja hän lähetti heidät
julistamaan Jumalan valtakuntaa
ja parantamaan sairaita.

Herodes kiinnostuu Jeesuksesta.
Opetuslapset palaavat.
Jeesus ruokkii kansan.
Pietari tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi.

Kesken kaiken mahtavan uutisoinnin
Jeesus alkaa puhua kuolemastaan.
Ja samantien seuraajiensa osasta.

Kahdeksan päivää huonojen
uutisten jälkeen
on Kirkastuvuoren aika.
Taivaan Isä, Poika,
Mooses ja Elia
sekä
Pietari, Jaakob ja Johannes
kohtaavat salaisessa pikapalaverissa
vuoren laella.

Paluu muiden opetuslasten
ja kansan luo on masentava.
Opetuslapset eivät olleet
kyenneet parantamaan riivattua poikaa.
Jeesus tekee sen.
Ja selvittää,
miksi opetuslapset eivät kyenneet.
Paasto ja rukous oli jäänyt.

Jeesus puhuu jälleen kuolemastaan.
Opetuslapset eivät oikein tajua.
Heitä kiinnostaa se,
kuka heistä on suurin.
Ja he kiusaantuvat miehestä,
joka ajoi ulos riivaajia Jeesuksen nimessä,
vaikka ei ollut yksi heistä.

Mutta maailmankaikkeuden
suurin tapahtuma oli lähestymässä.

Kun Jeesuksen ylösottamisen aika
oli täyttymässä,
hän kääntyi Jerusalemia kohti mennäkseen sinne.

Matka oli tyssätä heti alkuunsa,
kun samarialaiset eivät antaneet
heille majapaikkaa,
koska olivat menossa Jerusalemiin.
Opetuslapset kihahtivat taas.
Ja Jeesus nuhteli kovapäisiä opetuslapsia.
Seuraavassa Raamattulainauksessa
on tekstiä,
joka puuttuu joistakin käännöksistä:

STLK

Hän lähetti edellään sanansaattajia.
He lähtivät matkaan
ja menivät erääseen samarialaisten kylään
tekemään valmisteluja häntä varten.

Mutta siellä ei otettu häntä vastaan,
koska hän oli vaeltamassa kohti Jerusalemia.

Kun hänen opetuslapsensa
Jaakob ja Johannes sen näkivät,
he sanoivat:
"Herra, tahdotko, niin sanomme,
että tuli taivaasta tulkoon alas
ja hävittäköön heidät,
kuten Eliakin teki?"

Mutta hän kääntyi,
nuhteli heitä ja sanoi:
"Ettekö tiedä,
millaisen Hengen omia te olette?
Sillä Ihmisen Poika ei ole tullut
kadottamaan ihmissieluja,
vaan pelastamaan."

Ja he vaelsivat toiseen kylään.

Olemme aloittaneet taipaleen
Luukkaan johdattamana
Jeesuksen seurassa kohti Jerusalemia,
jossa Jeesus ristiinnaulittiin
ja näin täytti tehtävänsä
pelastaa ihmissieluja.

[kalamos]

Jeesus oli julistanut evankeliumia,
parantanut sairaita,
opettanut opetuslapsensa,
jotka myös olivat kaksittain
kiertäneet Israelin maata
parantaen sairaat
ja julistamalla Valtakunnan evankeliumia.

Jumalan Valtakunnan Kuningas
oli maan päällä sen kansan keskellä,
joka kantaa nimeä
Israel (Jumalan Ruhtinas).

Jumalan Valtakunta oli tullut
Israelia todella lähelle.
Se oli sen keskellä.

Ei ihme,
että moni pyysi saada tulla
Jeesuksen seuraajaksi
nähdessään tuon kaiken ihmeellisen.

Mutta he eivät tienneet,
mitä se merkitsisi.
Se merkitsisi ristin kantamista.
Ja niin Jeesus joutui
kertomaan heille tosiasiat.
Jumalan Valtakunnan Kuninkaalla
ei ollut mihin päänsä kallistaisi,
vaikka linnuilla on pesät ja ketuilla luolat.

Jeesus tiesi ihmisten sisimmän
ja niin Hän itse valitsi ne,
jotka halusi erityiseen palvelukseensa.
Hän oli alussa valinnut tusinan verran
miehiä opetuslapsikseen.
Nyt Hän valitsi vielä
kuusi tusinaa lisää
määrättyä tehtävää varten.

Raamattu kansalle

Sen jälkeen Herra valitsi
seitsemänkymmentäkaksi muuta
ja lähetti heidät kaksittain edellään
jokaiseen kaupunkiin ja kylään,
johon hän itse aikoi mennä.
Hän sanoi heille:

"Eloa on paljon mutta työmiehiä vähän.
Rukoilkaa siis elon Herraa,
että hän lähettäisi työmiehiä sadonkorjuuseensa.
Menkää!
Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.

Jeesus oli julistanut Jumalan Valtakuntaa.
Ja nyt yhteensä jo 7 tusinaa miehiä
oli vaeltanut kaksittain läpi Israelin
kaupunkeja ja kyliä.
Mutta kaikkialla Jumalan Valtakuntaa
ei oteta vastaan.

Minä sanon teille:
Sodoman on oleva
sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.

Voi sinua, Korasin!
Voi sinua, Beetsaida!
Sillä jos ne voimalliset teot,
jotka teissä ovat tapahtuneet,
olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa,
niin nämä jo aikaa sitten olisivat
säkissä ja tuhassa istuen
tehneet parannuksen.

Suurin tuska Jeesuksella
oli itse Jerusalemista.
Mutta siitä myöhemmin.

Ne seitsemänkymmentäkaksi
palasivat iloiten.
Joskin iloitsivat hiukan väärästä syystä.

Herra,
riivaajatkin ovat meille alamaiset
sinun nimesi tähden

Todellinen ja ikuinen ilon aihe
on kuitenkin se,
että meidän nimemme
ovat kirjoitettuna taivaissa.

Ja tämä todellinen ilo
on tarjolla jokaiselle.
Jeesus puhkesi ylistämään Isää:

Sillä hetkellä hän riemuitsi
Pyhässä Hengessä ja sanoi:

"Minä ylistän sinua, Isä,
taivaan ja maan Herra,
että olet salannut nämä
viisailta ja ymmärtäväisiltä
ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

Yksi tällainen viisas
tai tarkkaan ottaen
Jumalan lakia opiskellut lainoppinut
lähestyi Jeesusta kiusaamistarkoituksessa.

Ja katso,
eräs lainoppinut nousi
ja kysyi kiusaten häntä:

"Opettaja,
mitä minun pitää tekemän,
että minä iankaikkisen elämän perisin?"

Jeesus käski miestä rakastamaan
lähimmäistään.

Tuo lainoppinut kiusoittelija
halusi osoittaa Jeesukselle
olevansa vanhurskas.
Tosiasiassa miestä kiinnosti
vain lain kirjain.
Ja niin hän kysyy Jeesukselta,
että kuka sitten on minun lähimmäiseni.

Jeesus kertoo vertauksen
laupiaasta samarialaisesta.
Tuo vertaus on niin ihmeellinen,
että siitä on ihan oma keskustelu.
Laupias Samarialainen (Luuk 10:30-35)

Tuossa vertauksessa mainitaan
useampikin henkilö,
jotka ovat lähteneet liikkeelle
Jerusalemista.

Mutta nyt olemme matkalla,
jossa Jeesuksen määränpää
oli Jerusalem.

Ja siellä Hän oli kokeva
saman kohtalon ja pahemmankin
kuin vertauksen mies,
joka kulki Jerusalemista Jerikoon päin.

Vertauksen laupias samarialainen
on hänkin esikuva Jeesuksesta.

Mutta Jeesus tuli niin runnelluksi
Jerusalemissa,
että ihmiset peittivät kasvonsa,
kun eivät voineet katsella Häntä.

Matka tuohon eteni niin,
että Jeesus tuli
Marian ja Martan kotiin.

Sielläkin toinen sisaruksista
halusi jotenkin
lainoppineen tapaan
suorittaa palvelustehtävää velvollisuudesta.

Martta puuhasi monissa palvelustoimissa;
ja hän tuli ja sanoi:

"Herra,
etkö sinä välitä mitään siitä,
että sisareni
on jättänyt minut yksinäni palvelemaan?

Maria oli jäänyt kuuntelemaan
Jeesuksen opetusta opetuslapsille.

Martta oli järjestämässä ateriaa vieraille.
Mutta Jeesus tarjosi kuulijoilleen
elämän leipää.

Tämä leipä eli Jumalan Sana
on kaikkein tärkeintä.
Ja niin Jeesus vastasi Martalle:

Martta, Martta,
moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa.

Maria on valinnut hyvän osan,
jota ei häneltä oteta pois.

[kalamos]

Maria oli halunnut
saada kuulla Jumalan Sanan opetusta.

Seuraavassa vaiheessa
opetuslapset pyytävät Jeesusta
opettamaan heitä rukoilemaan.

Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi;
tulkoon sinun valtakuntasi;

anna meille joka päivä
meidän jokapäiväinen leipämme;

ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme

äläkä saata meitä kiusaukseen

Yhtä tärkeää kuin ruumiillinen ravinto,
on jokapäiväinen Sanan leipä.
Ja vieläpä niin,
että meidän pitäisi murtaa sitä muille.
Ja sitä varten meidän tarvitsee
pyytää leipää jaettavaksi.

Jeesus jatkaa tuon rukouksen
jälkeen vertauksella

Raamattu kansalle

Vielä hän sanoi heille:
"Ajatelkaapa,
että joku teistä menee keskellä yötä
ystävänsä luo ja sanoo hänelle:
'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää.
Eräs ystäväni on matkallaan poikennut luokseni,
eikä minulla ole mitään,
mitä tarjoaisin hänelle.'

Martta oli huolehtinut
ruumiin ravinnosta.
Maria oli halunnut saada Sanan leipää
varastoonsa.

Tämä vertailu
leivän ja Leivän välillä
huipentuu seuraavasti:

Ja kuka teistä on se isä,
joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa
antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,
taikka joka hänen pyytäessään munaa
antaa hänelle skorpionin?

Jos siis te,
jotka olette pahoja,
osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja,
kuinka paljoa ennemmin
taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille,
jotka sitä häneltä anovat!

Jos meillä ei ole Elämän leipää,
ei meillä ole mitään muutakaan,
mitä elämiseen tarvitaan.
Emme silloin voi tuoda tarjolle
Elämän leivän antamaa
elinvoimaa ja terveyttä.

Seuraava otos on taas
suora jatko edelliselle,
joka huipentui Pyhän Hengen lahjaan.

Jeesus ajoi ulos riivaajan,
ja mykkä alkoi puhua.

Ja nyt alettiin epäillä,
mistä tämä Leipä oikein tulee.
Antoiko Jeesus Leivän sijasta käärmeen.

Kumpaa Valtakuntaa
Jeesus sanoillaan ja teoillaan julistaa.
Niin sokeita he olivat.
Jeesus vastaa:

jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia,
niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.

Israelin uskonnollinen johto oli
Jeesusta vastaan
hajottamassa Jumalan Valtakuntaa.
Mutta kansan joukosta kuului naisen huuto:

Autuas on se kohtu,
joka on kantanut sinut,
ja ne rinnat, joita olet imenyt

Luukas oli ilosanomansa alussa
tallentanut Jeesuksen äidin
kiitosvirren tilanteessa,
jossa Pyhä Henki,
Maria, Elisabet,
sekä vielä äitiensä kohdussa
oevat Johannes Kastaja ja Jeesus
kohtasivat.

Ja Maria sanoi:

"Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
ja minun henkeni riemuitsee
Jumalasta, vapahtajastani;
sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen.
Katso,
tästedes kaikki sukupolvet
ylistävät minua autuaaksi.

Nyt Jeesus vastaa
kansan joukosta kuuluvaan huutoon näin:

autuaat ovat ne,
jotka kuulevat Jumalan sanan
ja sitä noudattavat

Sana oli tullut lihaksi
ja asui nyt heidän keskellään.
Tämän ihmeen Jumala teki niin,
että rakensi Pojalleen ruumiin
neitsyen kohtuun.
Ja siihen Jumalan Poika
Isän rinnalta tuli.

Mutta nyt tuo Jeesuksen Ruumis
oli pian joutuva murrettavaksi.
Jeesus tulee kuolemaan ristillä.
Mutta Hänen ruumiinsa nousee
kuolleista kolmen päivän
ja yön jälkeen,
aivan samoin kuin Joonalle oli käynyt.

Sillä niinkuin Joonas
tuli niiniveläisille merkiksi,
niin Ihmisen Poikakin
on oleva merkkinä tälle sukupolvelle.

Todellinen Valkeus Isän luota
oli tullut maailmaan siten,
että Jumala oli vuokrannut
neitsyen kohdun antaakseen
Poikansa maailmaan Valoksi ja Suolaksi.

Tämä Daavidin Poika oli paljon
enemmän kuin Salomo viisaudessaan.

Kaikki nämä Jeesuksen puheet
vaikuttivat sen,
että eräs fariseus kutsui
Jeesuksen ateriayhteyteen.

Olemme siis taas ateriayhteydessä
Jeesuksen kanssa.

Fariseus kuitenkin hämmentyy,
kun Jeesus ei pessyt käsiään
asettuessaan aterialle.

Tämä johti siihen,
että Jeesus lausui
totuuden niin fariseuksista
kuin lainoppineistakin.

Tämä ateriayhteys
johti ihan toisiin seuraamuksiin
kuin aiempi ateriayhteys
Marian ja Martan luona.

Alkoi Jeesuksen väijyminen.
Kirjanoppineita ja fariseuksia
kiinnosti vain kirjain.
Ei itse sanoma.
Jeesus oli heille häirikkö,
joka pitäisi raivata tieltä.
He halusivat saada Jeesuksen ansaan.

Ja hänen sieltä lähtiessään
kirjanoppineet ja fariseukset
rupesivat kovasti ahdistamaan häntä
ja urkkimaan häneltä moninaisia,
väijyen, miten saisivat hänet hänen sanoistaan ansaan.

Mutta Israelin kansa sen sijaan
kokoontui tuhatmäärin
Jeesuksen ympärille
saadakseen Marian lailla
kuulle Jeesuksen opetusta
opetuslapsilleen.

Kun sillä välin kansaa
oli kokoontunut tuhatmäärin,
niin että he polkivat toisiaan,
rupesi hän puhumaan opetuslapsillensa:

"Ennen kaikkea
kavahtakaa fariseusten hapatusta,
se on: ulkokultaisuutta.

Mutta tästä seuraavalla kerralla.

[kalamos]

Fariseukset miettivät,
miten pääsisivät voitolle Jeesuksesta.
Miten saisivat Hänet ansaan.

Mutta kansa kokoontui
tuhatmäärin Jeesuksen ympärille
kuulemaan,
kun Hän opetti opetuslapsiansa.

Ennen kaikkea kavahtakaa
fariseusten hapatusta,
se on: ulkokultaisuutta.

Fariseukset olivat tosiasiassa
jo miettimässä Jeesuksen raivaamista tieltä.
Ja Jeesus sanoo myös seuraajilleen näin:

Mutta minä sanon teille,
ystävilleni:
älkää peljätkö niitä,
jotka tappavat ruumiin,
eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.

Myöhemmin niin rohkea ja uhmakas Pietari
kielsi kiroten Jeesuksen,
jota vietiin ristiinnaulittavaksi.

Mutta sitten myöhemmin Pietari sai muiden
uskovien kanssa Pyhän Hengen voiman korkeudesta.
Ja hän puhui rohkeasti Israelilaisille
Jeesuksesta, joka oli ristiinnaulittu.
Ja lopulta Pietarikin ristiinnaulittiin.

Meillä ei ole täällä maan päällä
aarretta, jonka saisimme pitää.
Meidät voidaan ryöstää
sanan varsinaisessa merkityksessä
tai vaikkapa perinnönjaossa.

Kaikesta tästä Jeesus puhuu
ja jatkaa kertoen Jumalan huolenpidosta.
Samoin kuin Jumala ruokkii linnut,
Hän ruokkii meidätkin.

Meilläkin on etuoikeus
Jumalan palvelijoina
pitää huolta muista.

Toisia palveleva joutui
vyöttämään kupeensa
eli nostamaan leveät
liikkumista estävät viittansa
ylemmäs,
jotta askel joutuisi.
Jeesus kehotti meitä tekemään näin
eli asettumaan palvelijoiksi muille.

Olkoot teidän kupeenne vyötetyt
ja lamppunne palamassa

Meillä on Sanan lamppu.
Ja me voimme jakaa Sanaa
eli ruokkia Sanalla muita.

Kuka siis on se
uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija,
jonka hänen herransa asettaa
pitämään huolta hänen palvelusväestään,
antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?

Israelin kansan kautta
meille on tullut Jumalan Sana.

Ja tuossa tilanteessa
Jeesus, joka on Jumalan Sana,
opettaa opetuslapsiaan,
ja kansa kuuntelee.
Mutta uskonnollinen johto
juonii omiaan.

Ja tosiasia onkin,
että Jeesuksen tuleminen
maan päälle ensimmäisen kerran
ei tuonut rauhaa maan päälle,
vaan riitaa.

Ja vieläpä Hänet itsensä
tultaisiin kastamaan kärsimyksen tulella.

Tulta minä olen tullut heittämään
maan päälle;
ja kuinka minä tahtoisinkaan,
että se jo olisi syttynyt!

Mutta minä olen kasteella kastettava,
ja kuinka minä olenkaan ahdistettu,
kunnes se on täytetty!

Luuletteko,
että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa?
Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.

Sillä tästedes
riitautuu viisi samassa talossa keskenään,
kolme joutuu riitaan kahta vastaan
ja kaksi kolmea vastaan,
isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan,
äiti tytärtänsä vastaan
ja tytär äitiänsä vastaan,
anoppi miniäänsä vastaan
ja miniä anoppiansa vastaan.

Israel oli vakavan paikan edessä.
Messias oli tullut.
Mutta Jumalan Valtakunta ja Rauha
tuli vain joidenkin sydämeen.

Israel oli itseasiassa Viikunapuu,
jonka juurelle oli asetettu kirves.
Jos se ei tekisi parannusta,
se hakattaisiin irti ja heitettäisiin tuleen.

Ja hän sanoi myöskin kansalle:
"Kun näette pilven nousevan lännestä,
sanotte kohta:
'Tulee sade';
ja niin tuleekin.

Ja kun näette etelätuulen puhaltavan,
sanotte:
'Tulee helle';
ja niin tuleekin.

Te ulkokullatut,
maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida;
mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa?
Miksi ette jo itsestänne päätä,
mikä oikeata on?

Helle oli kohtaava Israelia,
jos se ei tekisi parannusta.
Mutta myös sade oli tarjolla.

Vanhurskas Tuomari oli heidän keskellään.
Sovinto oli tarjolla.

Kun kuljet riitapuolesi kanssa
hallitusmiehen eteen,
niin tee matkalla voitavasi
päästäksesi hänestä sovussa eroon,
ettei hän raastaisi sinua tuomarin eteen
ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle,
ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankeuteen.
Minä sanon sinulle:
sieltä et pääse,
ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.

Luukkaan tallennus Jeesuksen matkasta
kohti Jerusalemia
on täysin yhtenäinen saumaton kertomus.
Lukujakoa siinä ei ollut.

Ja tämäkään nyt läpikäyty katkelma
luvusta 12 ei suinkaan pääty tähän
vaan asian ydin aukeaa vasta
luvun 13 puolella.

Israel oli parannuksen paikalla.
Kirves puun juurella.
Israelin ongelma ei ollut miehittäjä.
Sen Jumala hoitaisi helposti.
Mutta kansan ja ihmisen sydäntä
ei käännä kukaan muua kuin ihminen itse.

Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia,
jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista,
joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.
Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille:

"Luuletteko,
että nämä galilealaiset olivat syntisemmät
kuin kaikki muut galilealaiset,
koska he saivat kärsiä tämän?

Eivät olleet, sanon minä teille,
mutta ellette tee parannusta,
niin samoin te kaikki hukutte.

Taikka ne kahdeksantoista,
jotka saivat surmansa,
kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä,
luuletteko,
että he olivat syyllisemmät
kuin kaikki muut ihmiset,
jotka Jerusalemissa asuvat?

Eivät olleet, sanon minä teille,
mutta ellette tee parannusta,
niin samoin te kaikki hukutte."

Ja hän puhui tämän vertauksen:

"Eräällä miehellä oli viikunapuu
istutettuna viinitarhassaan;
ja hän tuli etsimään hedelmää siitä,
mutta ei löytänyt.

Mutta tästä seuraavalla kerralla.