...Ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä

[Annu]

Ote C.O. Roseniuksen kirjasta Tie Rauhaan

...JA PUHDISTAA MEIDÄT KAIKESTA VÄÄRYYDESTÄ

Jos ihminen tahtoo tulla autuaaksi vain armosta Kristuksessa,
niin hän on jo autuas, uskokoon tai ei. On vain pysyttävä
Kristuksessa ja otettava vastaan armo. Ja Herra tahtoo antaa
kaiken armosta - ilman maksua.

Syntien anteeksisaaminen on täydellinen. Se käsittää sekä
sen synnin, jonka olemme perineet, että sen synnin, jonka
olemme tehneet. Se on voimassa sekä ajassa että iäisyydessä.
Ja Kristuksen vanhurskaus ja armo ovat aivan täydellisinä,
ne kestävät iankaikkisesti. Sillä meillä on iankaikkinen
ylipappi, joka voi tehdä autuaiksi kaikki ne, jotka hänen
kauttaan tulevat Jumalan tykö, ja joka elää aina rukoillakseen
puolestamme.
---
Kaikki synnit hän antaa anteeksi. "Hän antaa anteeksi kaikki
syntini", sanotaan psalmissa 103. Synti heitetään meren
syvyyteen ja pyyhitään pois niin kuin pilvi ja pilviverho
(Miika 7:19, Jes 44:22). Se siirretään meistä niin
kauas kuin itä on lännestä (Ps 103:12). Tässä täydellisessä
anteeksiannossa uskova elää. Jos hän horjuu epäuskossaan,
niin se johtuu heikosta uskosta tai epäuskosta; siitä, ettei hän
katsele aina Kristusta vaan tahtoo löytää itsestään jotakin,
josta voi saada lohdutusta.

Francke ajattelee tätä sanoessaan nämä ihanat sanat:
"Niin kauan kuin ihminen ei löydä mitään hyvää itsestään
vaan kaiken Kristuksesta, niin kauan sydän leijailee
taivaallisessa ilossa ja Jumala rohkaisee ja vahvistaa sitä. Mutta
heti kun sydän ylpeilee eikä etsi pelastustaan kokonaan syntien
anteeksiannosta, silloin joudutaan tielle, joka on täynnä
levottomuutta."

On sen tähden välttämätöntä pitää itseään aina jumalattomana,
kadotettuna ja tuomittuna ja tunnustaa parhaine tekoineenkin
olevansa syntinen, joka joutuisi kadotukseen, jos Jumala
tahtoisi käydä oikeutta hänen kanssaan.

Meidän täytyy aina liittyä Kristukseen ja hänen vanhurskauteensa.
Silloin on ainoa lohdutuksemme ja ilomme, että Jumala näkee
meidät Kristuksessa. Kuten Luther sanoo: "Meidän tulee ajatella
Kristuksen valtakuntaa, ikään kuin se olisi suuri, kaunis holvi
yllämme. Se on kuin suuri, laaja taivas, jossa vain armo ja
anteeksianto loistavat ja täyttävät koko maailman,
niin että kaikki synnit ovat kuin pisara meressä. Meidän ilomme
on siinä, ettei synti voi vahingoittaa eikä tuomita, vaikka se
painaakin. Sen sijaan sen täytyy sulaa pois ja hävitä armon tieltä."

Äsken kääntyneet etsivät mielellään lohdutusta mielenmuutoksestaan
ja saamistaan armolahjoista. Mutta jos he etsivät rauhaansa enemmän
siitä, mitä armo on vaikuttanut, kuin Kristuksesta itsestään ja tahtovat
hakea enemmän lohtua pyhityksestään kuin syntien anteeksiannosta,
tulee heistä pian kuivia ja voimattomia. Heistä tulee rauhattomia, ja
he menettävät varmuuden nähdessään, että kaikki heissä on
epätäydellistä. Niin, jos heistä tulee hengessä oikein köyhiä, heistä
tuntuu kuin he eivät olisi koskaan alkaneetkaan uskon tiellä.

Silloin heidän täytyy taas uudelleen - tai ehkä ensimmäisen
kerran - etsiä rauhaansa Jeesuksen haavoista ja panna kaikki
toivonsa armoon. Jos en pysy Kristuksen vanhurskaudessa
enkä usko joka hetki syntien anteeksiantoon, voi
laki pian tunkeutua väliin ja tehdä minut pelokkaaksi ja rauhattomaksi.
Siten koko uskonelämäni heikkenee, eikä pyhityksestäkään tule
mitään.

Meidän on nimittäin muistettava, että anteeksianto on
ensimmäinen asia ja että kaikki muu seuraa siitä, kuten
Jeesus itse sanoo: "Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei
se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy
minussa" (Joh 15:4).

"Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa
ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua
te ette saa aikaan mitään." (Joh 15:5).

Rukouksemme on, että uskon alkaja ja täyttäjä auttaa
meidät todelliseen uskoon ja auttaa myös pysymään siinä
loppuun saakka!