Ystävyys

[Kirjoittaja]

hyvää ystävänpäivää!

[עֵד]

Ystävänpäivänä voi pohtia myös ystävättömyyttä. Keräsin hiukan omia ajatuksiani. Nämä eivät ole mitenkään virallisia:

OMAVALINTAISEN YKSINÄISYYDEN SYITÄ
1. viihtyy luonnostaan omassa seurassaan
2. laiskuus, ystävyyden ylläpito rasittaa ja ylittää mukavuusrajan
3. sosiaalinen rajoittuneisuus/itseriittoisuus, ärtyisyys
4. kielteiset ihmissuhdekokemukset
5. yleinen ihmispelko
6. syvä alemmuuden- tai ylemmyydentunne
7. oman elämän kontrollin/rutiinin menettämisen pelko

TOISTEN VALITSEMAN YKSINÄISYYDEN SYITÄ
1. erilaisuus, outous
2. ulkonäkö, vammaisuus
3. mielipide-erot
4. sosioekonominen/mentaalinen sidosryhmä (köyhä-rikas, älykäs-tyhmä)
5. sosiaalinen rajoittuneisuus (esim. ei osaa puolustautua)

Keksi sinä lisää

Oikein osuva jaottelu.

Nuoruudessani ei riittänyt ymmärrystä introvertille, vasta nyt myöhemmin on ollut lupa olla oma itsensä.

Nyt kun kaikki saavat luvan olla melkein mitä tahansa, puhutaankin ’rauhasta’ - ’kehorauha’ yms.

Mutta ei pelkkä määritelmä toki poista itse kokemusta - ei-omavalintainen yksinäisyys on kipeä asia. Ja kipeä on introvertinkin osa, kun elämä kapeutuu merkittävästi.

Siis eräänlaista ’väärää rauhaa’, kun yhteys puuttuu.

Ystävänpäivänä, siis eilen, huomasin, kuinka moni kertoi parhaan ystävänsä olevan oma lapsi tai lemmikki!

Itsellänikin paras ystäväni on puoliso, mutta uskallan sanoa ystäväkseni myös Jeesusta, varsinkin kun Hän itse kutsuu opetuslapsiaan/seuraajiaan niin (Joh. 15:14,15).