Ystävyys

[Annora]

Kalamos, tämä on sinun edelliseen viestiisi ajatus minulta.

Kyllä, tuo nainen yritti auttaa sinua ehdottamalla, että mene isäsi luokse.

Mutta, kun sinut oli samoin kuin minut opetettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä tekivätpä ne mitä tahansa, niin sinä ajattelit isäsi käskyä ja pysyit taka-alalla.

En tiedä, onko tuo lasten vanhempien kunnioittaminen tilanteessa kuin tilanteessa kasvatustapana vielä yleinen tänä päivänä - mutta toivottavasti olisi siten, että vanhemmat opastaisivat lasta myös sen varalle, että jotain yllättävää tapahtuu.

Juontaahan tuo raamattuun. Neljäs käsky kertoo, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Mutta harva tietää, mitä se käsky oikeasti tarkoitti. Minäpä kerron. Tuohon aikaan ei ollut mitään sosiaaliturvaa, joten lasten piti huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan taloudellisesti.

[καλαμος]

Joo. Tuo täti oli ystävä.
Mutta ei hän kuitenkaan
tuossa tilanteessa osannut auttaa minua.

Minä en ollenkaan ymmärtänyt,
miksi hän sanoi,
että minun pitäisi ehkä mennä isän luo.
Enkä ymmärtänyt edes sitä,
miksi tuo täti katsoi tuota takanani ollutta miestä
ja kysyi, onko tuo mies minun isäni.

Jos tuo täti olisi ollut oikein oikein hyvä ystävä,
niin hän olisi vaihtanut paikkaa minun kanssani
tai vaikka käskenyt minua seisomaan eteensä.


Jos olisin yhtään ymmärtänyt, mistä on kysymys,
niin olisin ilman muuta mennyt isän luo.
Ja sen jälkeen tuon tönivän miehen olisi käynyt huonosti.


Muuten ...
minulle on aina aivan pienestä asti
ollut itsestään selvyys,
että teen niinkuin äiti tai isä sanoo.

Ei sitä kukaan ollut minulle mitenkään opettanut.
Se oli aivan luonnollista.
Nykyään ei enää taida olla ihan näin.
Taidamme elää niitä aikoja,
josta kerrotaan Raamatussa:

viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
Sillä ihmiset ovat silloin
itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita,
ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia,
kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia,
epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä,
raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita,
väkivaltaisia, pöyhkeitä,
hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia

[Annora]

Mitä ajattelet siitä Kalamos, pitääkö vanhempiaan totella, jos siitä seuraa vaikea tilanne lapselle?

[kalamos]

Vanhemmat rakastavat lapsiaan.
Ja lapset kunnioittavat vanhempiaan.

Samoin on miehen ja naisen välisessä suhteessa.
Miehen tulee rakastaa vaimoaan,
ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.

Jos tuo rakkaus puuttuu,
niin silloin tilanne on todella surullinen,
ja tietenkään silloin ei mikään toimi.

Vanhempien ja lasten välillä
samoinkuin miehen ja vaimon välillä
kuuluu olla paljon enemmän kuin ystävyys (filia).
Tuon suhteen kuuluu olla suhde,
jolloin kysymyksessä on rakkaus,
joka on pyyteetön, kunnioittava ja arvostava
rakastaminen (agapao).

Sama koskee meidän suhdettamme Jeesukseen.
Kun Pietari oli kieltänyt Jeesuksen,
kysyi Jeesus Pietarilta ensin,
"rakastatko (agapao) sinä minua enemmän kuin nämä".

Pietari ei kyennyt vastaamaan myöntävästi,
vaan väisti kysymyksen ja valitsi verbin (fileo)
eli vastasi, että kyllä hän pitää Jeesuksesta.
Mutta tuota pyyteetöntä ja uhrautuvaa rakkautta
kuvaavaa sanaa Pietari ei suostunut käyttämään.
Jeesus kysyy uudelleen ja sama toistuu.

Kolmannella kerralla Jeesus ottaa käyttöön
tuon ystävyyttä kuvaavan verbin (fileo)
ja kysyy nyt vain sitä, että onko
Pietari oikeasti edes ystävä Jeesukselle.

On selvää, että Jeesus rakasti (agapao) Pietaria,
vaikka tämä oli kieltänyt Jeesuksen.

Samoin vanhempien tulee rakastaa lastaan
pyyteettömästi ja uhrautuvasti,
vaikka lapsi ei aina kunnioittaisi vanhempiaan
tai olisi tottelematon.

Mutta jos vanhemmat eivät rakasta lapsiaan,
niin silloin perustus on romahtanut
ja kaikki on hajalla.

[Jumalanlintunen]

En ole koskaan pelännyt haavoittuvani. Minua on kiusattu ala-asteelta lähtien erilaisuuteni vuoksi, koska olen aina jollain tavalla erottuva joukosta ihan erilaisena kuin muut ja sitä erilaisuutta eivät hyväksy. En ole ulkonäöllisesti erilainen kuin ehkä punainen parta, mutta sen punaisen parran takia minua ei ole koskaan kiusattu. Kiusaaminen on jatkunut seläntakana puhumisena ja yksin jättämisenä työelämässä. Armeijassakin syrjittiin vahvojen mielipiteideni takia ja kuulusteltiin pimrässä tuvassa. Kerran purkivat rautaisen petini osiksi tuvassa ja katsoivat reaktiotani ivallisesti. Eräs uhkasi tappaakin minut armeijassa. Eräs kerran siviilissä n.20v. myöhemmin.

Anteeksi. En tiedä miksi en tätä aiemmin huomannut viesteissä.

Minuakin on kiusattu. Pahin ehkä yksittäinen kiusaamisasia aiheena liittyi silmiin, että niille naurettiin ja pilkattiin...uskoin että niin on asia... se tuotti vaikeuksia katsoa ihmisiä silmiin,...mutta on minua joskus pelottanut mennä kouluun nuorempanakin, en muista silloin minkään tarkan aiheen, olleen niin paljoa itsetuntoa heikentävä... tai en tiedä tunteeko pelkoa kun, se on vain kivi ja jokin on turra, sille kun ei voi antaa valtaa, niin sen turruttaa... ei halua tuntea sitä jotain... ja elää kuin kone, joka suorittaa tehtäviä päivästä toiseen...

No, ne on menneitä.

Tosin.
Tunnen tällä hetkellä suurta voimattomuutta.. minulla on ristiriita... jos näen, että on ihmisiä, jotka kohtelevat toisia epäoikeudenmukaisesti, välinpitämättömästi ja suorastaan törkeästi... ja en voi ymmärtää vieläkään miten se voi olla mahdollista... tottakai se mahdollisuus voi löytyä kaikista ihmisistä, mutta on tilanteita, jotka sotivat kaikkia hyvän maun mukaisia periaatteita vastaan... ja sitten miettii... mitä ihmettä, miksi ihmiset käyttäytyvät niin?

Kiusaaminen varmasti on jotain sellaista, että mennään niin syvälle toisen ihmisen henkisen ja fyysisen rajojen rikkomiseen... että se on täysin päinvastaista kuin opetus, kohtele niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan... tai rakasta lähimmäistä kuin itseäsi.... kaikenlainen pahan puhuminen on tietenkin väärin, sitä tosin paljon tapahtuu ihmiselämässä ja lähes "huomaamattakin" tai niin että huomaa ja miettii rajoja, mikä on pahan puhumista ja mikä on mitäkin... mutta joskus joku asia tehdään niin peittelemättömän hävyttömästi... ja ilman minkäänlaista sellaista edes ns. lieventävästi vaikuttavaa tekijää, sille ei löydy mitään muuta syytä kuin se, että ihminen haluaa vain olla ilkeä ihan vain ollakseen ilkeä, ja sehän on henkistä kiusaamista... ja silti ihmiset eivät näe sitä, tai on sitten ihmisiä, jotka katsovat suu auki, miten voi niin hävyttömän karkeasti toimia... ja silti ihminen ei sitä itse näe...

[kalamos]

Tällä foorumilla kaikki ovat toisiaan kohtaan ystävällisiä.
Täällä ei saa edes olla epäystävällinen.

Tuossa etusivun alussa käsketään ensimmäiseksi pysähtyä.
Ja sitten sanotaan,
että tämä foorumi on pyhitetty
Rakkauden ilmapiirissä käytävälle
Jumalaa ja lähimmäistä kunnioittavalle keskustelulle.

Täällä ei saa olla ilkeä.
Ei saa kiusata ketään.

Jokaisen tulee täällä saada kokea olevansa
ystävien keskellä.

[καλαμος]

Hyvää Ystävän päivää!

[Annu]

Kiitos samoin! Täältäkin ihan kaikille hyvää
Ystävänpäivää!

[Annora]

Onko tänään semmoinen päivä, jota ystävänpäiväksi kutsutaan. Tällaista kalenteripäivää en muistanutkaan.

Mitäs ystävänpäivänä kuuluu sanoa: onnitellaanko vai toivotetaanko hyvää jatkoa tai jotain muuta asiayhteyteen sopivaa?

No, lunta ainakin sataa ja tosi paljon....

Hyvää ystävänpäivää, toivottavasti tämä päivä on hyvä päivä ihan jokaiselle!

[Vieraslaji]

Ystävänpäivänä voi pohtia myös ystävättömyyttä. Keräsin hiukan omia ajatuksiani. Nämä eivät ole mitenkään virallisia:

OMAVALINTAISEN YKSINÄISYYDEN SYITÄ
1. viihtyy luonnostaan omassa seurassaan
2. laiskuus, ystävyyden ylläpito rasittaa ja ylittää mukavuusrajan
3. sosiaalinen rajoittuneisuus/itseriittoisuus, ärtyisyys
4. kielteiset ihmissuhdekokemukset
5. yleinen ihmispelko
6. syvä alemmuuden- tai ylemmyydentunne
7. oman elämän kontrollin/rutiinin menettämisen pelko

TOISTEN VALITSEMAN YKSINÄISYYDEN SYITÄ
1. erilaisuus, outous
2. ulkonäkö, vammaisuus
3. mielipide-erot
4. sosioekonominen/mentaalinen sidosryhmä (köyhä-rikas, älykäs-tyhmä)
5. sosiaalinen rajoittuneisuus (esim. ei osaa puolustautua)

Keksi sinä lisää