Jeesus sanelee seitsemän
seurakuntakirjettä
seitsemän seurakunnan enkelille.
Nuo seitsemän seurakuntaa ovat erilaisia.
Kahta samanlaista ei ole.
Ja niin ensimmäinen sana
on aina unikki.
Efeso
(kaunis/täydellinen/haluttava)
Smyrna
(mirha)
Pergamon
(toiselle avioitunut)
Tyatira
(uhri)
Sardee
(perkaus)
Filadelfia
(veljesrakkaus)
Laodikea
(kansanvalta/suosio)
Mutta kaksi seuraavaa sanaa
ovat kaikissa kirjeissä samat:
seurakunnan enkelille kirjoita
Se, mitä Jeesus kunkin seurakunnan
enkelille/sanansaattajalle/johtajalle
haluaa sanoa,
on tietenkin seurakuntakohtaista.
Ilmoitus alkaa kuitenkin
yhtenevällä ilmaisulla:
Ja sitten seuraa seurakuntakohtaisesti
aina erilainen otos Jeesuksesta.
Ja sitten aina erilainen otos
seurakunnan palvelijan toiminnasta
ja sen seurauksista.
Ja sitten tuleekin jo otoksia siitä,
mitä tämän seurakuntakauden jälkeen
tapahtuu pelastetuille.
Tämä ilmoitus alkaa aina
samalla saatesanalla:
Tuo voitaisiin myös kääntää yksinkertaisesti:
Ja sitten seuraa erilaisia asioita,
jotka tulevat
kaikkien pelastettujen osaksi ikuisuudessa.
Ja sitten tulee tuo
Kirjoittajan mainitsema lappulause.
Jolla on korva, se kuulkoon
mitä Henki seurakunnalle sanoo
Jostain syystä tämä loppulause
on kolmelle ensimmäiselle
seurakunnalle osoitetussa kirjeessä
ennen ilmoitusta siitä,
mitä Pelastetuille ikuisuudessa tapahtuu.
Eli vastaan:
Johannes (Ilm 2-3) kirjoitti:
... seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo ...
Pelastuvalle ...
Jolla on korva, se kuulkoon
mitä Henki seurakunnalle sanoo ...
Lähetetty: 16.12.2025 12:34