Raamattu on Jumalan omasivu

Suomen kielen sana joulu periytyy mitä todennäköisemmin lainasanasta yule, mikä merkitsee muinaisten germaanien ja skandinaavien talvijuhlaa. Englannin kielestä tuo sana löytyy vielä tänäänkin ja suomeksi käännettynä se merkitsee joulu. Ennen kristinuskon tuloa sitä vietettiin vaihtelevina ajankohtina joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon tultua pakanallisen juhlan sisältö korvattiin kristillisellä aiheella. Sanan yule muodot jäivät kuitenkin käyttöön esim. ruotsiksi jul, suomeksi joulu, Nykyään yule juhlaa viettävät uuspakanat ja wiccalaiset.

Kun mennään Pohjoismaiden ulkopuolelle esim. Englantiin, niin siellä käytössä oleva sana joulu on paljon kristillisempi christmas =Kristus messu. Sanaa yule ei käytetä joulun toivotuksiin lainkaan. Jos mennään Saksaan, niin siellä puhutaan pyhästä yöstä =weichnachten. Latinalainen nimitys joululle on Dies Natalis Domini, mikä tarkoittaa Herran syntymäpäivää.

Vastaavasti meille on jäänyt kyseenalaiset viikonpäivänimitykset.
Kun sen sijaan esimerkiksi venäjänkielessä
lauantaipäivän kohdalla oleva viikonpäivä julistaa sapattia
ja sunnuntaipäivän eli viikon ensimmäisen päivän kohdalla
oleva viikonpäivä julistaa ylösnousemusta.

Kristukseen uskovalla on yhteys Kristukseen uskon kautta joka hetki. Tuohon yhteyteen ei vaikuta yhtään se asia, milloin joulua vietetään vai vietetäänkö sitä joulua ollenkaan. On vain historiallinen sopimusasia, että kokoonnutaan kirkkoihin ja rukoushuoneiseen heti muinaisesta roomalaisesta kalenterista löytyvän roomalaisen maanviljelyksen jumalan, saturnuksen saturnalia-juhlan (17-23.12.) jälkeen.

Entä sitten ruokailut, vierailut ja lahjojen antamiset perheen ja ystävien kesken. Sellaistahan tapahtuu ympäri vuoden. Lapsia on aina narrattu joulupukilla ja mielelläänhän lapset ainakin näyttelevät uskovansa joulupukkiin, kun ne lahjat ovat kovin tärkeitä pienille ihmisille.

Kristuksen syntymäpäivän muistaminen ei ole pakanallinen asia. Lahjat, ruokailut yms. ovat perinteitä eikä niissäkään sinänsä mitään pahaa ole. Harva tulee ajatelleeksi, että joulun viettäminen on kaksitahoinen asia: ensimmäisenä on Kristuksen syntymän muistelu ja toisena on perinne eli hyvän ajan viettäminen perheen ja ystävien kanssa.

Mutta Kristus lapsi on kasvanut aikuiseksi ja suorittanyt tehtävänsä täällä maan päällä jokaisen meidän hyväksemme - muistetaan sitä joka hetki ja vietetään hyviä hetkiä läheistemme kanssa - ihan milloin tahansa sitomatta mielessämme niitä hetkiä tapahtumiin ennen kristinuskon tuloa.