Syöpä on sairautena vakava asia, joten pysähdyttävältä tuntuu lukea Magda-siskon Raamatusta nouseva ”hengellinen syöpä”; erityisesti, kun siinä yhteydessä todetaan syöpää levittävistä ihmisistä, että ”….he turmelevat useiden uskon..” Koska Timoteus mainitsee henkilöt aivan nimeltä, niin hän varmaan tunsi Hymeneuksen ja Filetuksen ja he mitä todennäköisimmin olivat seurakunnan jäseniä.
Tässä meillä on kehotus vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä. Uskovan käytöksen ja puheen pitäisi vetää ihmisiä Kristukselle, kiinnostumaan Hänestä ja siitä, miten Jeesus vaikuttaa ihmisten elämään rakkaudellaan ja armollaan. Uskosta osaton katsoo ja kuuntelee meitä uskovia. Joskus sanotaan, että ”älä katso minuun vaan Jeesukseen”, mutta se on uskosta osattomalle mahdotonta; hän ei voi katsoa Häneen, jonka olemassaoloonkaan hän ei vielä usko. Me olemme hänelle Kristuksen kirjeitä puheinemme ja tekoinemme.
Raamatun mukaan ”sydämen kyllyydestä suu puhuu”. Onko epäpyhät ja tyhjänpäiväiset puheet yksi merkki siitä, että meidän oma uskomme on vaarassa turmeltua ja elämämme voisi luisua jumalattomaksi? Ja toisaalta: jos jumalattomuus valtaa elämäämme, se näkyy myös meidän puheissamme. Timoteus huomauttaakin, että Hymeneus ja Filetus ovat jo eksyneet totuudesta.

Paavali (2 Tim 2:16,18) kirjoitti:Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista,
sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa……
jotka ovat totuudesta eksyneet.
Juuri ennen erillä pysymisen kehotusta Timoteus antaa uskovan puheesta aivan toisenlaisen kuvan;
sanat ovat totuudellisia ja sitä jaetaan oikein – oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Uskovan puhe on erilaista kuin ns. maailman ihmisten ja tämä voi pysäyttää etsivän:

Paavali (2 Tim 2:15) kirjoitti:Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää,
työntekijäksi, joka ei työtään häpeä,
joka oikein jakelee totuuden sanaa.
Olemme monin tavoin vajaita, eikä meidän puheemme ole aina niin rakkaudellista ja rakentavaa kuin mitä haluaisimme. Joskus saatamme puhua liikaa ja ohitamme kuin huomaamatta lähimmäisemme hädän ja mistä hän haluaisi avautua. Joskus olemme hiljaa, kun meidän tulisi rohkeasti tuoda esille totuus. Saatamme hairahtua puheissamme spontaanissa tilanteessa, jossa emme pysähdy harkitsemaan, mitä sanomme: esim. miehet saattavat langeta kaksimieliseen huulenheittoon tai ainakin naureskella sellaiselle huumorille. Emme ole täydellisiä:

Jaakob 3:2) kirjoitti:Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme.
Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies
ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
Saamme tunnustaa erheemme Herrallemme, ei Hän meitä jätä eikä hylkää. Hän kyllä tuntee omansa.

Paavali (2 Tim 2:19) kirjoitti:Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja:
"Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee."