Raamattu on Jumalan omasivu

Nuorempana minä olin aina jonkun pitkän autojonon viimeisenä.
Nyt kokeneempana minä olen jatkuvasti jonon ensimmäisenä.

Meillä oli vuosia sitten kaverilta lainassa auto, jolla me toimitettiin jotakin. Ajettiin Mannerheimintietä, ja joku ajoi kaiken aikaa lähes kiinni perävaloissa, kilometrikaupalla. Edes punaiset valot eivät erottaneet meitä.

Käännyin muistaakseni Töölöntullinkadulle. Sinnekin se tuli perässä. Täysin kiusaantuneena pysähdyin parkkiruutuun. Seuraaja pysähtyi taaksemme seuraavaan ruutuun. Jäimme uteliaina katsomaan, miten tämä etenee.

Hetken äimisteltyään ukko peruutti ja jatkoi matkaansa nolon näköisenä.

Vieläkin kun muistan tän, mieleen kuohahtaa se tuttu liikenneraivo.

Ethän Sie Kalamos ole vain käynyt hiukan kärsimättömäksi? =D

Mulla tuo on mennyt toisinpäin ja joudunkin tunnustamaan, että kyllä sitä käytiin ennen muinoin muutaman kerran penkallakin, kun oli niin mahoton kiire.

Ja iskeehän se vieläkin joskus tuo tarve, että nyt en jaksa enää tätä sitkuttamista, mutta monessa kohden täällä maaseudulla jo teiden kunto estää päästämästä "räikköstä" valloilleen. :)

Nyt mää vasta huomasin, että tuo Kalamoksen viesti pitää sisällään enempi, kuin ensinäkemältä näyttäisikään. =D

Noohhh.... tuo kai kertonee jottain omasta hättäisestä luonteestani, et ussein toimin ensiksi ja ajattelen sitten vasta.

Olisko se sitä pietarillisuutta, joka tarvitsi kovat Jumalan koulut, ennenkuin oppi olemahan? :)

Luulen hänen tarkoittavan (itseironisesti), että kun tulee ikää, niin ajaa liian hitaasti ja on siten liikenteen tukkona.

Otsikon perusteella aloituksenkin pitäisi
kertoa hyvästa ajajasta ja huonosta ajajasta.
Mutta ehkä minä ikääntyvänä
panin ne avausviestissä eri järjestykseen kuin otsikossa.

Vaikka autoni onkin jo hiukan vanhentunut niinkuin minäkin
(joskaan autoni ei ole 50-luvun tuote,
mutta senkin ikä ilmoitetaan kaksinumeroisella luvulla)
niin siinä on vakionopeussäädin.

Ajan siis aina juuri sallittua nopeutta.
Mutta nuorena en ajanut,
ja niin minä olin maantiellä aina jonkun pitkän autojonon viimeisenä.

Kerran ohitin vihreän Volvon, jonka takaikkunassa oli sälekaihtimet.
Se teki vähän samoin kuin Magda-siskon kertomuksessa.
Tosin vain hitaasti kiihdytti perääni ja ohitti minut. Ja sitten pysäytti.

Kuskin puoleiselta penkiltä tuli ulos nuorehko mies,
joka vaati minua tulemaan Volvon takapenkille.

Minä taisin hermostua tuosta perässä ajavasta Volvosta niin,
että en huomannut hyvin lyhyttä 60 km/h nopeusrajoitusta,
ja niin ajoin sen läpi tuon liikkuvan poliisin kertoman mukaan
- jos oikein muistan - 90 km/h. Sain 28 päiväsakkoa.

Tuo on toistaiseksi ainoa kerta elämässäni,
kun olen saanut sakkorangaistuksen.

Magda-sisko kirjoitti:Luulen hänen tarkoittavan (itseironisesti), että kun tulee ikää, niin ajaa liian hitaasti ja on siten liikenteen tukkona.

Niinpä ja minä ajattelin sen vain niin, että Kalamos on alkanut ajelemaan reippaammin, kun on vahvistunut osaamisessaan ja näinollen näyttelee muille vain takavalojaan ja sitten vasta tajusin, että eihän se niin päin mene, jos jonoja kerta pääsee syntymään takapuskurin puolelle. =D

En minä liian hitaasti aja,
paitsi jos edellä ajava ajaa alle sallitun.
Toisin kuin ennen,
minulla ei enää ole mitään haluja ohittaa edellä ajavaa.
Mutta jätän silti pitkän turvavälin edelläni ajavaan,
jotta minut voisi ohittaa, jos joku niin haluaa tehdä.
Loppujen lopuksi aika harvoin nykyään näin kuitenkaan tapahtuu.
Ajokulttuuri on muuttunut.

Mitä kaupunkiajoon tulee,
niin ennenvanhaan kaistanvaihto perustui yllätykseen.
Jos laitti vilkun päälle ennen kaistanvaihtoa, niin yllätys meni piloille,
eikä toimenpide onnistunut.

Nykyään on toisin.
Kun laittaa vilkun päälle, niin viereiseen kaistaan tulee tilaa.