Raamattu on Jumalan omasivu

Apostoli Paavali 2. kirjeessään Timoteukselle tuo ilmi millaista tulee olemaan
"viimeisinä päivinä".

Paavali kirjoittaa silloisista ihmisistä, joilla on "jumalisuuden ulkokuori" ja listaa
ominaisuuksia, mitä tuo jumalisuuden ulkokuori pitää sisällään.

Paavali (2 Tim 3:1-5) kirjoitti:
Mutta tiedä se,
että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

Sillä ihmiset ovat silloin

itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä,
herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä,
epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja,
hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä,
hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;

heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.
Senkaltaisia karta.

"Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman".

Tuo kuvaus kyseisen ajan ihmisistä ei ole kovin mairitteleva.

Minkälaisia ajatuksia tekstikohta herättää?

Aivan päivittäin saamme kuulla jopa kotosuomesta
aivan käsittämättömiä uutisia mitä hirvittävimmästä
täysin mieltä vailla olevasta raakuudesta ja väkivallasta,
jonka kohteeksi ihminen voi joutua aivan yllättäin
keskellä kirkasta päivää missä vain.

Ennenvanhaan ulko-ovi pidettiin auki,
jos vaikka joku tarvitsisi yösijaa matkallaan.
Nyt ulko-ovea ei enää uskalla avata päivälläkään,
varmistumatta ovikellon soittajan aikeista.

Ennenvanhaan puhelinta ei ollut keksittykään.
Nyt siihen ei enää uskalla vastata, jos ei voi varmistua siitä,
että soittaja ei ole huijari, joka vieraalla kielellä pettää sinut.

Tuota Paavalin tekstiä lukiessa tulee mieleeni ensimmäiseksi se,
että me elämme nyt viimeisiä päiviä. Ajat ovat todella vaikeat.
Ja päivä päivältä vaikeammaksi tulee menemään.
Nämä ovat vielä synnytystuskien aivan alkuhetkiä.
Jumalan Sana on toteutunut ja toteutuu
silmäimme nähden ja korviemme kuullen
aivan uskomattoman kirjaimellisesti.
Paavali jatkaa toteamalla, mitä tästä kaikesta seuraa:

Paavali (2 Tim 3:12) kirjoitti:
Ja kaikki, jotka tahtovat elää
jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa,
joutuvat vainottaviksi.

Siis ... kaikki. Ja miksi näin tapahtuu.
Kysymys on loppujen lopuksi kahdesta vastakkaisesta kansasta ja valtakunnasta.

Luukas (21:10) kirjoitti:
Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan

Toiset tahtovat elää jumalisesti Jeesuksessa Kristuksessa.
Toiset taas eivät, vaan pahuus valtaa ihmismielen.
Paavali jatkaa tuota aloituksessa mainittua teemaa:

Paavali (2 Tim 3:13) kirjoitti:
Mutta pahat ihmiset ja petturit
menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.

Jumalisuuden ulkokuori kantanee tänä päivänä nimeä suvaitsevaisuus.
Mistään ei saa syyllistää. Syntiä ei enää ole olemassakaan.
Puhe Jumalasta, joka vapauttaa syntikahleista, alkaa kohta olla vihapuhetta.

Toisaalta jumalisuuden ulkokuori koskee tietysti meitä uskovia.
Tuossa aloituksessa lainatussa Jumalan Sanan kohdassa
sen keskiosassa eli huippukohdassa on kaksi vakavaa sanaa,
jotka koskettavat erityisesti meitä,
jotka tahdomme elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa.
Jostain syystä juuri me uskovat lankeamme tuohon
epäsopuun ja panetteluun.

Toisten uskovien kanssa riitely
ja jopa aivan julkinen toisten uskovien panettelu
ja siinä samassa jopa Jumalan tekojen arvostelu,
ei ole niitä hyviä tekoja, joihin Paavali kehottaa meitä tuon katkelman lopussa:

Paavali (2 Tim 3:14-17) kirjoitti:
Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma,
koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset,
jotka voivat tehdä sinut viisaaksi,
niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta,
on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

Tästä luvusta on myös minun avaamani keskustelu
otsikolla Jumalisesti Jeesuksessa Kristuksessa elävä
Mutta nyt tarkastelemme erityisesti sitä,
mitä tarkoittaa Jumalisuuden ulkokuori.
Keskustelemme siis ihmisistä, jotka kieltävät Jumalan voiman.

Paavali todellakin kirjoittaa oman aikansa ihmisistä varottaen Timoteusta.
Mutta samalla Paavali viittaa tulevaan.
Lyhyesti viimeiset päivät viittaavat siis niihin kahteen päivään,
jotka jäävät Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen väliin.
Kolmantena päivänä Hän pääsee määränsä päähän.
Mutta toisaalta silloin elettiin tuon aikakauden viimeisiä päiviä.
Ja niitä päiviä olisi voinut seurata Jeesuksen toinen tuleminen.
Näin ei käynyt, ja niin tähän väliin tuli kahden päivän pituinen armotalouskausi.
Tästä asetelmasta on avattu muun muassa keskustelu Hoosean kaksi päivää

Mutta nytkin eletään siis viimeisten päivien aattohetkiä,
jotka päättyvät siihen Jaakobin ahdistukseen, joka jo silloin alkoi.
Ja niiden tunnusmerkistöön kuuluu yhden sukupolven/sukukunnan sisällä
tapahtuva tapahtumasarja, joka on tallennettu
muun muassa Matteuksen evankeliumin lukuun 24.
Ja tämä tapahtumasarja päättyy siihen, että Danielin kansan luopumus päättyy.

Erityisesti nyt tuon ahdistuksen ajan lähestyessä siis tapahtuu se,
että kansa nousee kansaa vastaan (ei kansat kansoja vastaan).
Silloin se kansa, joka kieltää Jumalan voiman,
nousee sitä kansaa vastaan,
joka haluaa elää jumalisesti Jeesuksessa Kristuksessa.
Kysymys on siis kahdesta eri valtakunnasta,
toista hallitsee Jumala - toista tämän maailman ruhtinas.

Toisen tunnusmerkistöön kuuluu jumalisuuden ulkokuori,
toisen tunnusmerkistöön kuuluu Kristuksen sisäinen tunteminen.

Ja ensimmäinen siis vastustaa toista.
Kysymäsi Jannes ja Jambres olivat myös
Jumalan Valtakunnan vastustajia.
Siis egyptiläisiä edustaen maailmaa.
Novumin kommentaarin mukaan:

"Jannes ja Jambres" olivat perimätiedon mukaan ne egyptiläiset velhot, jotka vastustivat Moosesta, 2 Moos 7:11.

Nuo Paavalin mainitsemat kaksi egyptiläistä velhoa
sijoittuvat ajallisesti juuri viimeisiin päiviin
ennen Israelin vapautumista Egyptin faaraon orjuudesta.

Mooses (Ex 7:98-13) kirjoitti:
Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille ja sanoi:
"Kun farao puhuu teille ja sanoo: 'Tehkää jokin ihmetyö',
niin sano sinä Aaronille: 'Ota sauvasi ja heitä se faraon eteen, niin se muuttuu käärmeeksi'".
Niin Mooses ja Aaron menivät faraon tykö ja tekivät, niinkuin Herra oli käskenyt.
Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen palvelijainsa eteen, ja se muuttui käärmeeksi.

Ja faraokin kutsui maansa viisaat ja velhot;
ja nämä Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa:
he heittivät kukin sauvansa maahan, ja ne muuttuivat käärmeiksi.
Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.

Ja faraon sydän paatui,
eikä hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin.

Samoin on siis käyvä nyt kun Israelin pysähtynyt kello
taas kahden päivän jälkeen on lähtemässä liikkeelle.
Silloin Jaakobin ahdistuksen aikana kahden pedon toimesta
tapahtuu aivan samalla tavalla suuria ihmeitä
niinkuin tapahtui Jannesin ja Jambresin toimesta Egyptin faaraon hovissa.

Johannes (Ilm 13:13-14) kirjoitti:
Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta,
ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet,
ja se puhui niinkuin lohikäärme.
Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden
ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa,
sitä, jonka kuolinhaava parani.
Ja se tekee suuria ihmeitä,
niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.
Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä,
joita sen sallittiin tehdä pedon nähden

Aaron teki siis ihmeen, mutta Jannes ja Jambres saivat omalla ihmeellään
faaraon uskomaan, että kysymyksessä ei ollut Kaikkivaltiaan Jumalan voima.

Samoin tulevina viimeisinä päivinä kielletään Jumalan voima tavalla ja toisella.
Seurakuntakauden viimeinen jakso pitää sisällään
paitsi Filadelfian (Veljesrakkaus) myös Laodikean (Kansanvalta).

Laodikean seurakunta muodostuu ihmisistä,
joilla on jumalisuuden ulkokuori.
Mutta tosiasiassa se saa kansanvallan nimissä ihmiset kääntymään
hirvittävään pahuuteen ja jumalattomuuteen.

He luulevat olevansa rikkaita, joilta ei mitään puutu.
Mutta tosiasiassa he ovat alastomia. Heitä ei ole puettu Kristukseen.
Heillä ei nonestikaan ole ollenkaan sisäistä ateriayhteyttä eli uskonsuhdetta Jeesukseen.
Jumala ei asu Henkensä kautta heissä.
Ja silloin heiltä puuttuu siis kaikki, mitä jumalisuuteen tarvitaan.

Paljon on kommenteissanne asiayhteyteen liittyyvää tullut esille.

Poimin tähän jotakin.

καλαμος kirjoitti: Jumalisuuden ulkokuori kantanee tänä päivänä nimeä suvaitsevaisuus.
Mistään ei saa syyllistää. Syntiä ei enää ole olemassakaan.
Puhe Jumalasta, joka vapauttaa syntikahleista, alkaa kohta olla vihapuhetta.

Minusta tuossa on hyvin kiteytetty "ajan henki" tai olisiko pikemminkin "täman maailmanajan henki",
mikä on kaikkien nähtävissä ja kuultavissa tässä hetkessä.

Jumalan Sanan arvovalta on murennettu uskonnollisuuden vuoksi pala palalta ja muokattu ikään kuin uuteen asuun, mikä on helpommin sovitettavissa ihmisen ylle.

Apostoli Paavali kirjeissään nuorelle Timoteukselle on jättämässä Evankeliumin julistamisen perinnön ja painottaa voimakkaasati pitäytymään Kristuksen Evankeliumin julistamisessa.

Paavali (1 Kor 6:3-10) kirjoitti:
Jos joku muuta oppia opettaa
eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään,
vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä,
joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,
alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken,
jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet
ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.
Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.
Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä;
mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.
Mutta ne, jotka rikastua tahtovat,
lankeavat kiusaukseen ja paulaan
ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin,
jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.
Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri;
sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta
ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.

Paavali valistaa nuorta Timoteusta oikeasta jumalisuudesta, mikä on nähtävistä Hengen tuottamasta hedelmästä uskovan vaelluksessa.

Paavali (2 Tim 3:10-11) kirjoitti:
Mutta sinä olet seurannut minun
opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,
vainoissa ja kärsimyksissä,
samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa.
Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

Jumalan lintunen kirjoitti: niin ilmeisesti ymmärsin vastauksestasi, että on kaksi maailmaa hengellisesti ja toisessa on mm. valhe, magia, raakuus ja rakkaudettomuus... ja toisessa Kristuksen sisällinen tunteminen ja Jumalan valtakunta.

Hyvä huomio.

Kommentistasi nousee esille rakkaudettomuus. Apostoli Paavali tuossa edellä olevassa tekstikohdassa viittaa nähtävissä olevaan rakkauteensa uudessa vaelluksessaan Kristuksen palvelijana.

Rakkaus on Jumalan lahja ja osoitus Jumalan voimasta, mikä on merkkinä aidosta jumalisuudesta.

Paavali (1 Kor 13:1) kirjoitti:
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Jumalan lintunen kirjoitti:Voiko olla myös niin, jos uskoo, että Jumala vapauttaa syntikahleista, se voisi kuulijoiden mielessä kääntyä niin, ihminen, joka sellaista kertoo kuvittelee itsessään olevansa synnitön, vaikka ihminen halusi uskoa Jumalan voimaan? Ja uskoa siihen, että Jeesuksen lupaama vapautus on totta.

Ja silloinhan juuri tällaisella kuvittelijalla olisikin vain jumalisuuden ulkokuori
eikä todellista vapautta synnin vallasta ja voimasta.

Mutta kysymys on siis siitä, että jos jokin asia nimetään synniksi,
niin silloin joudutaan tunnustamaan, että on hyvä ja on paha.
Ja tämä johtaa myös siihen, että on Jumala ja paholainen.
Jompi kumpi meitä hallitsee.

Synti on siis hallitsija, joka pakottaa meidät noudattamaan sen tahtoa.
Jeesus sanoi, että me olemme synnin orjia, jotka Poika voi vapauttaa.

Hallitsijan vaihto on siis mahdollinen.
Meidän ei ole pakko jäädä synnin orjiksi.

Johannes (1 Joh 3:9-10) kirjoitti:
Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä,
sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;
eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia.

Siis muutos alkaa uudestisyntymisestä.
Meistä tulee Jumalan lapsia.
Meidät siirretään valtakunnasta toiseen ...
pimeyden vallasta Jumalan rakkaan Pojan Valtakuntaan.

Silloin meissä ei enää ole vain jumalisuuden ulkokuori,
vaan Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä.
Silloin vaellamme Valkeudessa emmekä pimeydessä.
Jumalalla on hallintavalta meihin.

Mutta tietenkin sitten toisaalta nyt kun emme enää elä synnissä,
niin kuvioon tulee mukaan ihan uusi elementti eli lankeemukset.
Ihminen, joka ei vielä ole matkalla ollenkaan, ei kompuroi.
Mutta kun hän aloittaa matkanteon, niin nyt se riski on olemassa.
Tulee hetkiä, jolloin motiivina jollekin teollemme ei olekaan Rakkaus.
Voimme murehduttaa Jumalan Pyhää Henkeä.

Kun olemme Pelastuksen arkin sisäpuolella,
niin me kyllä kompuroimme. Voimme kaatua vaikka sontaläjään.
Mutta emme enää uiskentele maailman hukuttavissa tulvavesissä.
Me voimme langeta, nuo arkin ulkopuolella olevat eivät voi.

Jumalisuus Jeesuksessa Kristuksessa on siis jotakin ihan muuta
kuin jumalisuuden ulkokuori.

Emme voi enää elää synnissä, kun elämme Hänessä.
Jumalisuuden ulkokuori saa meidät lohduttamaan synnissä elävää,
että kyllä Jumala armahtaa. Niin armahtaakin.
Mutta ensin tulee kääntyminen. Ilman synnintuntoa ja kääntymystä
emme pääse koskaan tuntemaan Totuuutta.
Ei auta, että yritämme parhaamme, se on vain ulkokuorta.
Tarvitaan Messiaan, Pelastajan, Vapauttajan kohtaaminen.
Tähän emme voi ketään auttaa, jos emme itse Häntä tunne.

Paavali (2 Tim 3:6ä7) kirjoitti:
Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin
ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja,
jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.

PS
Pitäisiköhän yhdistää tämä ja aikaisempi ketju Jumalisuudesta

Minusta tämä aihe voisi säilyä oman otsikkonsa alla.

Jumalisuuden ulkokuori on kuitenkin näkyvissä tässä ajassa ehkäpä enemmän kuin koskaan aiemmin alkuseurakunnan muodostumisen jälkeen.

Yksi voimakas tekijä on tämän ajan tiedotus, median ja internetin kautta tiedon nimellä kulkeva pettävä valhetieto.

Paavali (1 Tim 6:20-21) kirjoitti:
Oi Timoteus, talleta se, mikä sinulle on uskottu,
ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä,
johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet.
Armo olkoon teidän kanssanne!

Valhetietoa on paljon tässä ajassa, eikä vähiten Jumalan Sanaan liittyen.
On paljon toisia evankeliumeja, joissa pohjana näyttää olevan evankeliumi, mutta ei se evankeliumi, mistä Paavali painokkaasti Timoteusta vannottaa.

Paavali (2 Tim 3:14-15) kirjoitti:
Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma,
koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset,
jotka voivat tehdä sinut viisaaksi,
niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Valhetiedon kylvöä tapahtuu paljon internetin välityksellä. Valheen isä näyttäisi viettelevän ihmisiä ihmisen viisauden kautta.

Tänä päivänä hyvin ajankohtaista ovat nämä Herran sanat:

Matteus (23:15) kirjoitti:
Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut,
kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen;
ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen,
kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!

Tuo näkyy tiedon keräämisenä internetin ( meret ja mantereet ) välityksellä omaan oppiin, johon kerätään sitä tukevaa materiaalia, kuitenkin oppi on ulkokullattu, siinä on valhetieto jumalisuuden ulkokuoressa, mutta siitä puuttuu aito evankeliumi, mikä on Jumalan voima.

talutettava kirjoitti:
Tänä päivänä hyvin ajankohtaista ovat nämä Herran sanat:

Matteus (23:15) kirjoitti:
Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut,
kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen;
ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen,
kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!

Tuossa on kaksi sanaa, joiden kohdalla on hyvä pysähtyä.
Mitä ne tarkoittavat.

Ensimmäinen on tuo käännynnäinen.
Tällä tarkoitetaan pakanuudesta juutalaisuuteen kääntyneitä
ja nimenomaan pakanoita, jotka sitten alkoivat noudattaa tiukasti Mooseksen lakia.

Oli myös pakanoita, jotka eivät alkaneet noudattaa seremonialakia
eivätkä ympärileikkauttaneet itseään.
Tämä ryhmä tunnettiin nimellä "jumalaapelkääväiset" (Ap.t 17:4).

Nyt Jeesus siis puhuu tuosta ensimmäisestä ryhmästä.
Nämä käännynnäiset olivat hyvin tiukkoja Mooseksen lain noudattajia.
Mutta eivät tosiasiassa olleet saaneet tervettä opetusta siitä, mikä on tärkeintä.
He eivät olleet siis jumalaapelkääväisiä.
Ja miten he olisivat voineet tuota opetusta saada,
kun heidän käännyttäjänsäkin olivat ulkokullattuja
- oikeammin kääntäen teeskentelijöitä. Siis Jeesus sanoo:

Voi teitä kirjanoppineet ja fariseukset,
teeskentelijät ...

Voisi sanoa, että nuo ulkokullatut tai teeskentelijät,
yrittivät tulla jumalankaltaisiksi omavanhurskauden eli tekojensa avulla.
Heidän käännyttämiään sanottiin vanhurskauden proselyyteiksi.
Mutta se tärkein eli lain täyttymys eli Rakkaus puuttui kokonaan.
Eli ulkoisesti kaikki näytti olevan kunnossa ympärileikkausta myöten,
mutta sisin ei ollut kääntynyt. Mutta kaikki alkaakin ja sen tulee alkaa sisimmästä.

Matteus (23:25-26) kirjoitti:Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut,
kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen,
mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!
Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus,
että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!

Timoteukselle Paavali kirjoitti siitä,
että Timoteus tunsi kirjoitukset, jotka voivat tehdä hänet viisaaksi.

Paavali (2 Tim 3:15) kirjoitti:koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset,
jotka voivat tehdä sinut viisaaksi,
niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa

Tätä viisautta meillä ei ole,
jos meillä on vain jumalisuuden ulkokuori
tai kirjaimellisesti kääntäen jumalisuuden ulkomuoto.

Tuosta sanasta 'käännynnäinen' tulee mieleeni eräs tositapahtuma. Toivoakseni en paljoa poikkea aiheesta.

Seurakunnastamme järjestettiin toritapahtumia, jonka yhteydessä kerrottiin seurakunnan tilaisuuksista. Juttelin erään rouvan kanssa, ja hän kiinnostui uskonasioista. Ja vuosien ajan hän kävi seurakunnassa säännöllisesti, mutta kysyttäessä hengellisistä asioista, hän vastasi, että on ne hyviä asioita, mutta ei hän nyt uskoon ala.

Sitten häntä ei näkynyt eikä kuulunut. Nyt keväällä kun kävin sairaalassa sisareni luona, näin hänet siellä. Tervehdin ja kyselin kuulumisia. Hän katsoi minua kuin vierasta ja käveli vuoteeseensa. Sisareni mainitsi ohimennen, että hän on pitänyt silmällä kyseistä potilasta, kun tämä on muistisairas ja lähtee välillä harhailemaan. Mielessäni kävi ajatus, mitä maaperälle on käynyt.

καλαμος kirjoitti:
Timoteukselle Paavali kirjoitti siitä,
että Timoteus tunsi kirjoitukset, jotka voivat tehdä hänet viisaaksi.

Paavali (2 Tim 3:15) kirjoitti:koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset,
jotka voivat tehdä sinut viisaaksi,
niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa

Tätä viisautta meillä ei ole,
jos meillä on vain jumalisuuden ulkokuori
tai kirjaimellisesti kääntäen jumalisuuden ulkomuoto.

Itse rakennettu, omavanhurskaus, jumalisuuden ulkokuori, siis lähtökohtaiseti kieltää sen uskon voiman, joka on yksi ja ainoa voiman sisältävä usko.

Paavali (Gal 2:20-21) kirjoitti: ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta,
silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

Paavali kirjoittaa elävänsä Jumalan Pojan uskossa. Jumalan Pojan, joka on Paavaliakin rakastanut, kuten kaikkia maailman ihmisiä, koko ihmiskuntaa ja antanut itsensä Paavalin ja kaikkien ihmisten edestä.

On siis suurempi viisaus, suurempi rakkaus, suurempi uhrautuminen, suurempi usko, suurempi armo ja suurempi voima, kuin mitä ihminen itse voi olla.

Mikä lahja! Mikä valtava lahja!

Mutta miksi kukaan voisi edes ajatella kieltävänsä tuon voiman?
Miksi joku ihminen voi sanoa: " on ne hyviä asioita, mutta ei hän nyt uskoon ala."?