Sitä meidän uusi elämämme pitäisi olla.
Siis sen Jumalan valtakunnan, joka on sisäisesti meissä,
pitäisi ilmetä vanhuskautena, rauhana ja ilona Pyhässä Hengessä.
Paavali (Room 14:17) kirjoitti:ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista,
vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Tuossa käy jo ilmi, mikä voi rikkoa tuota rauhaa ja iloa. Kinastelu.
Vaikkapa siitä, mitä me saamme syödä ja juoda.
Rauha on mennyttä, jos toimimme väärin.
Paavali (Room 14:19) kirjoitti:Niin tavoitelkaamme siis sitä,
mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.
Minulla ja vaimollani on tapana kuunnella kaksikin Jumalanpalvelusta
sunnuntaisin peräkkäin, joskin eri kanavilta.
Ja niin tapahtui, että toinen niistä oli sillä kertaa erityisen koskettava.
Se oli kertakaikkisen hyvä ja asiallinen opetus. Vaimoni iloitsi siitä.
Minäkin yritin, mutta rauhattomuus täytti minut väkisin.
Ja lopulta suuni puhui ... sydämen kyllyydestä.
On se vaan kumma, että Jeesukseen uskovassa ihmisessä ei voi olla riivaajaa,
mutta pienen pienessä vauvassa on muka perkeleitä, jos ei ole kastettu
Minä annoin tuon yhden asian pilata kaiken sen hyvän, minkä sain kuulla.
Paavali (Room 14:22) kirjoitti:Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on.
Minä olin vähällä pilata vaimonikin ilon ja rauhan
mahtavan Jumalan Sanan jälkeen yhden detaljin tähden.
Paavali (Room 14:20) kirjoitti:Älä ruoan vuoksi turmele Jumalan työtä.
Palaan vielä Magda-siskon esiin ottamaan Paavalin tekstiin.
Joka sinetöiköön tuon edellisen:
Paavali (Fil 4) kirjoitti:Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon.
Jos nyt menisin kyselemään tutuilta,
kuinka lempeänä minut tunnetaan ...
Vaihdetaan aihetta.
Tuossa Magda-siskon lainaamassa katkelmassa on kaksi pääkohtaa:
Iloitkaa aina ...
Älkää mistään murehtiko ...
Mitähän tuo oikein tarkoittaa?
Minä en ole ollenkaan aina iloinen.
ja minä murehdin paljon enemmän kuin Martta.