Uskotko sinäkin itsestäsi liikoja?

[Kirjoittaja]

Toisilla ei ole paljon kehuttavaa minusta, joten on itse kehuttava. Muuten ei kukaan kehu ja mitä järkeä muutoin on edes elää. Eläminen olisi surkeana mielettömyyttä, jos vielä itsekkin uskoisi olevansa surkea ja kaikki muut itseä parempia. Ei Raamattu sellaista opeta.

Kuollut ei ole hyvä, muttei myöskään surkea.

[Emil]

Kuollut Kristuksessa, ei tarkoita itsetunnon ja omanarvontunnon kuolemaa.

[Kirjoittaja]

Kuollut Kristuksessa, ei tarkoita itsetunnon ja omanarvontunnon kuolemaa.

Ei niin, mutta tarkoittaa omien inhimillisten rakenteiden kaatamista ja uudenlaisen identiteetin ja omanarvontunnon ottamista Kristuksessa, jolloin osataan arvostaa itseä niinkuin Jumala meitä arvostaa.

[Emil]

Niin, Jumala rakastaa meitä juuri sellaisina kuin olemme, vikoinemme ja puutteinemme, kunhan vain antaudumme Hänen käyttöönsä ja muokattavakseen. Minä osaan kyllä jo arvostaa itseäni ihan tarpeeksi, ehkä vähän liikaakin.

[kalamos]

Avauksessa lainaamasi kohta
ei puhu mitään itsemme arvostamisesta.

[Emil]

Minulla on aihetta ajatella itsestäni "liikoja". Sekään ei riitä. Mikään ei riitä. Mutta mitä on tämä liikoja ajattelu itsestään? Enäähän en elä minä, vaan Kristus minussa ja toivottavasti myös sinussa.

[kalamos]

Mutta mitä on tämä liikoja ajattelu itsestään?

Alkutekstissä ei puhuta mitään liiasta.
Siinä puhutaan ylpeydestä.

Mitään jaetta ei koskaan saa irrottaa asiayhteydestään.
Eli lue ensimmäisestä jakeesta alkaen
tuota lukua pitkälle eteenpäin,
niin ymmärrät, mistä puhutaan.

Yritin asiaa valaista ensimmäisessä viestissäni.

Paavali kehottaa meitä antamaan itsemme
eläväksi, pyhäksi Jumalle otolliseksi uhriksi
eli palvelemaan Jumalaa siinä tehtävässä,
minkä Jumala itse kullekin on antanut.
sen uskonmäärän mukaan,
mikä meille on suotu. Esimerkiksi

jos jollakin on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan,
kuin hänellä uskoa on

Mutta luethan tuon koko viestini.

[Emil]

Jos näin on:,

eli palvelemaan Jumalaa siinä tehtävässä,
minkä Jumala itse kullekin on antanut.
sen uskonmäärän mukaan,
mikä meille on suotu.

Niin minulle on sitten annettu (anokaa, NIIN TEILLE ANNETAAN) kaikki mahdolliset tehtävät, koska uskon määräni on Herran armosta suotu niin suureksi, että voin sanoa vuorelle, että siirry Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, ja SE Vuori TODELLA SIIRTYY!!!!!!!

[kalamos]

Luultavasti et vaivautunut vieläkään lukemaan tuota lukua
etkä luultavasti edes ensimmäistä viestiäni,
jossa tuon luvun sanomaa avasin.

Sinä puhut koko ajan ihan muista asioista
kuin siitä, mistä tuossa luvussa puhutaan.

Siinä ei puhuta mitään siitä,
että meidän pitäisi tehdä jotain sellaista,
mistä tämän keskustelun otsikko puhuu.

Siis meidän ei tuon lainaamasi jakeen
mukaan kuulu uskoa itsestämme yhtään mitään
puhumattakaan liiasta.

Tuossa luvussa puhutaan uhrista.
Ei alttarille paloiteltu uhri enää mitään ajattele itsestään.
Kun me annamme itsemme uhriksi Jumalalle,
niin jos olemme tämän kokonaisvaltaisesti tehneet,
niin me emme ajattele itsestämme
emmekä luule itsestämme enää yhtään mitään.
Me olemme kuolleet.

Mutta tämä kuoleminen edellyttää
jatkuvaa mielenuudistusta,
josta tuossa katkelmassa puhutaan.
Jokaisen tehtävän edessä
minun on kuoltava täysin itselleni.
Ja sitten voin palvella Jumalaa pyhänä uhrina.

Ja silloin minä en hitustakaan ajattele itseäni ja olemistani.
Minä olen vain uhri Jumalan alttarilla.

Tuo lainaamasi jae ei siis kehota meitä
ajattelemaan itseämme
- ei sitten ollenkaan.

Paavali varottaa meitä
kirjaimelliseti kääntäen:
hyperajattelusta.

Ja Paavali kehottaa meitä sen sijaan
kirjaimellisesti kääntäen:
terveeseen ajatteluun

Siis meitä kehotetaan
järjelliseen (logiken) Jumalan palvelemiseen.

[Emil]

kukin sen uskon määrän mukaan,
jonka Jumala on hänelle antanut

.

Tämä kertoo sen, että on yksilöllisiä, erilaisia uskonmääriä. Näiden erilaisten uskonmäärien mukaan määräytyy se kuinka paljon tulee itsestä ajatella. Ei saa ajatella siis itsestä /omasta palvelustehtävästä enempää, kuin mitä uskonmäärä antaa myöten. Ei saa ajatella liian vähän, eikä vastaavasti yli sen uskon, mitä itsekullekkin on suotu.

Oma palvelustehtäväni on kaikkien palveleminen ja Herrasta todistaminen profeetallisesti ja profeetallisen Sanan selittäminen Pyhässä Hengessä. Sielunhoitoonkin minulla on Herran antamia lahjoja. Lähes kaikkeen seurakunnan ja seurakuntien palvelustyöhön minulla on jo armolahjoja. Pystyn muuttumaan ja tekeytymäänkin miksi vain kuvitella ikimaailmassa voimme. Tekeytymisvaihe on tärkeä, että Herra saa tekeyttää, eli tehdä valmiiksi siihen palvelusvirkaan itsekunkin, jonka Hän on suunnitellut. Tekeytyminen ilman Herraa on paholaisesta. Herran tekeyttäessä, eli muovatessa ja nostattaessa ja turvottaessa ja vaivatessa ja varustaessa taikinaa, tulee hyvä ja vahva sitkos, joka toimii ja tekee tehtävänsä.