Aapeli Saarisalo sanoo UT:n käännöksensä
alaviitteessä, että tuo
ruumiin poltettavaksi antaminen
viittaa marttyyrikuolemaan.
Joka tapauksessa
noiden alkujakeiden mukaan asia on niin,
että vaikka takana olisi elämä,
jossa ihmisellä on ollut kaikki armolahjat
alkaen kielillä puhumisesta ja profetoimisesta,
vaikka hänellä olisi ollut kaikki tieto ja viisaus,
vaikka olisi omannut uskon siirtää vuoria,
ja vaikka olisi antanut kaiken omaisuutensa köyhille,
ja kaiken päätteeksi joutunut roviolle,
niin mikään tästä ei ole miksikään hyödyksi
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä,
jos ihmisellä ei ole Rakkautta,
Jumalan vuodattamaa Agape-rakkautta.
Uskonto useinkin saa
ihmisen ruoskimaan itseään.
Pakanauskonnoissa ihan kirjaimellisestikin
ja verille asti.
Mutta ei tämä mitään hyödytä.
Ei myöskään se,
mitä kauhu-uutisissa joskus
näytetään ja kerrotaan,
kuinka joku ihminen polttaa itsensä elävältä
osoittaen mieltä jonkun asian puolesta.
Jotta ymmärtäisimme Paavalin sanoman,
niin on syytä unohtaa lukujako,
ja lukea edellisen luvun viimeinen jae:
Paavali (1 Kor 12:31) kirjoitti:Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista.
Ja vielä minä osoitan teille tien,
verrattoman tien.
Paavali on edellä luetellut armolahjoja (karisma).
Mutta sitten Paavali tekee tiettäväksi,
että armolahjat eivät ole itsetarkoitus.
Vaan ne ovat vain työkaluja johonkin,
jota Paavali nimittää verrattomaksi tieksi.
Siis armolahjat itsessään
eivät ole mitään,
eikä myöskään suorittaminen ole mitään.
Niistä ei palkita
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä.
Tuo verraton Tie on Rakkaus.
Ja heti tuon kysymäsi jakeen jälkeen
Paavali jatkaakin:
Paavali (1 Kor 13:4-8) kirjoitti:Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää,
kaikki se uskoo,
kaikki se toivoo,
kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä;
mutta profetoiminen, se katoaa,
ja kielillä puhuminen lakkaa,
ja tieto katoaa.
Siis kaikki muu katoaa paitsi Rakkaus.
Ja vain Rakkaudesta tehty
tulee kerran palkituksi
eli se lasketaan meille hyödyksi.
Mutta mikään omaehtoinen uhrautuminen
ei meitä millään tavoin hyödytä.
Samaa asiaa Paavali opettaa
Romalaiskirjeen osiossa,
joka alkaa luvusta 12.
Sitä ennen on ollut kolmen luvun (9-11) keskiö
koskien Israelia.
Ja nyt siis luvun 12 alusta alkaa
kirjeen loppuosa.
Ja se alkaa kehotuksella
oikeanlaiseen uhriin.
Paavali (Room 12:1-2) kirjoitti:
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Tuo "järjellinen" voitaisiin
yhtä hyvin kääntää
ja onkin käännetty myös
esimerkiksi sanalla hengellinen.
Ja monilla muillakin sanoilla
se on eri käännöksissä käännetty.
Esimerkiksi sanalla "toimellinen".
Tuosta luvun 12 alusta alkaen
siis Paavali johtaa meitä
ymmärtämään,
mikä on järjellistä/hengellistä/toimellista
Jumalanpalvelusta.
Esille ottamasi jae on yksi esimerkki siitä,
mikä ei sitä ole.
Tuo laatusana on logikos.
Ja se tulee sanasta Logos.
ja Logos eli Sana
tarkoittaa Jeesusta Kristusta.
Jeesus itse on se Rakkaus,
joka meissä asuu Henkensä kautta.
Ja oikea tapa palvella Jumalaa
on tehdä aina päivittäin ja hetkittäin se,
mitä Hän haluaa meidän juuri nyt tekevän
tai oikeammin,
mitä Hän haluaa tehdä meidän kauttamme.
Ja niin minäkin aina
niin köyhänä ja kurjana
aina kun tulen palveluspaikalle
vaikkapa tälle foorumille,
rukoilen sydämeni sisimmästä saakka,
että Hän antaisi Sanat,
mitä tämän ruttuisen ruo'on
eli kynän pitäisi kirjoittaa
- ei omiani
vaan viestiä Hänen sydämeltään.
Nytkin tekisi mieli vielä jatkaa,
mutta muste loppui eikä kynä kirjoita.
Joten lopetan tällä erää ja kysyn,
saitko vastauksen kysymykseesi.
Lähetetty: 07.08.2020 04:47
