Raamattu on Jumalan omasivu

Paavali on lopettelemassa
toista kirjettään Korinttolaisille.
Eikä mitenkään korulausein.

Paavali (2 Kor 13:2) kirjoitti:
Olen edeltäpäin sanonut
ja sanon edeltäpäin niille,
jotka ennen ovat syntiä tehneet,
ja kaikille muille
- niinkuin silloin sanoin,
kun olin toista kertaa tykönänne,
samoin nytkin, kun olen poissa -
etten, kun taas tulen,
ole teitä säästävä,

Korinttolaiset olivat mittailleet Paavalia.
Paavalin kirjeet olivat mahtavat ja pontevat,
mutta paikan päällä hän oli heikko.
Paavali kehottaa heitä tutkimaan itseään:

Paavali (2 Kor 13:5) kirjoitti:
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa;
tutkikaa itseänne.
Vai ettekö tunne itseänne,
että Jeesus Kristus on teissä?
Ellei,
niin ette kestä koetusta.

Jos korinttolaiset toteavat olevansa uskossa
ja Kristuksen asuvan heissä,
niin silloin he itse ovat todistus siitä,
että Paavali, joka heille on evankeliumin tuonut,
on myös uskossa ja Kristuksessa.

Paavali (2 Kor 13:6) kirjoitti:
Minä toivon teidän tulevan tuntemaan,
että me emme ole niitä,
jotka eivät koetusta kestä.

Jos Jeesus Kristus ei asu meissä,
niin me olemme koetusta kestämättömiä.

Mistä koetuksesta Paavali oikein puhuu?
Miten koettelemme ja tutkimme itseämme,
olemmeko uskossa?
Mistä tunnemme tai tiedämme sen,
että Jeesus asuu meissä?

Avaus on odottanut vastausta
jo reilut kolme ja puoli vuotta.

Paavali (2 Kor 13:5) kirjoitti:
Koetelkaa itseänne,
oletteko uskossa;
tutkikaa itseänne.
Vai ettekö tunne itseänne,
että Jeesus Kristus on teissä?
Ellei,
niin ette kestä koetusta.

Jos Jeesus Kristus ei asu meissä,
niin me olemme koetusta kestämättömiä.

Mistä koetuksesta Paavali oikein puhuu?
Miten koettelemme ja tutkimme itseämme,
olemmeko uskossa?
Mistä tunnemme tai tiedämme sen,
että Jeesus asuu meissä?

Paavali (Room 8:16) kirjoitti:
Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.

Kuitenkaan tässä ei nyt ole kyse pelastuksesta. Pelastuakseen ei tarvitse mitään kokemuksia, Herran avuksi huutaminen riittää. Jumalan läsnäolon tunteminen jollain tavalla vain auttaa kestämään elämää ja noudattamaan Herran tahtoa.

Luukas (Ap.t 2:21) kirjoitti:
Ja on tapahtuva,
että jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu.

Tuo Roomalaiskirje
on kuin evankeliumi
Paavalin mukaan.

Oikeastaan ainoa evankeliumi.
Matteus, Markus, Luukas
ja Johanneskin ovat
oikeastaan kirjoittaneet
elämäkerran Jeesuksesta.

Paavali sai armon evankeliumin
julistettavaksi
ja suoraan Jeesukselta.
Ja juuri tuossa esille ottamassasi
luvussa Paavali on tallentanut
tunnusmerkistön uskovasta ihmisestä.

Uskova ihminen
vaeltaa Hengen mukaan

Paavali (Room 8:1-4) kirjoitti:
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota
niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.

Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin
lihassa,

että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.

Uskovalla ihmisellä
on Hengen mieli.

Paavali (Room 8:6-9) kirjoitti:
Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on elämä ja rauha;

sentähden että lihan mieli on
vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.

Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.

Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa.

Uskovassa ihmisessä
asuu Kristuksen Henki.

Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut
synnin tähden,
mutta henki on elämä
vanhurskauden tähden.

Paavali (Room 8:10-11) kirjoitti:
Jos nyt hänen Henkensä,
hänen,
joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,

niin hän,
joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä myös
teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta,
joka teissä asuu.

Uskovaa ihmistä
kuljettaa Jumalan Henki.

Paavali (Room 8:12-14) kirjoitti:
Niin me siis, veljet,
olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.

Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä kuoletatte
ruumiin teot, niin saatte elää.

Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.

Uskovassa ihmisessä on
Lapseuden Henki.

Paavali (Room 8:15-16) kirjoitti:
Sillä te ette ole saaneet
orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
"Abba! Isä!"

Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.

Eli meissä on todistus itsessämme.
Henki itse todistaa
meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.

Me emme voi perustaa asiaa
kenenkään ulkopuolisen todistukseen.

Tuon todistuksen täytyy olla meissä.
Ja niin Paavali kehottaa
Korinttolaisiakin tutkistelemaan itseään.

Heidän asemaansa ei muuta se,
mitä he ajattelevat Paavalista.

Täysin riippumatta siitä,
mitä Paavali on,
he ovat Jumalan lapsia
tai sitten eivät ole.

Mutta jos he ovat,
niin he ovat silloin todistus siitä,
että Paavalikin on,
sillä Paavalin julistaman evankeliumin
kautta he ovat uskoon tulleet,
jos uskossa ovat.

Sama koskee meitäkin
tässä armon ajassa.
Meille on tarjolla vain yksi evankeliumi.
Kristuksen evankeliumi.
Sen me uskomme tai sitten emme.
Ja sen Paavali julistaa
meille Roomalaiskirjeessä.

Tarkastelun alla on tämä Raamatun kohta: 2.Korinttolaiskirje 13:5: Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Korintin seurakunnassa oli vakavia syntielämään liittyviä ongelmia, korinttolaiskirjeet osoittavat sen. Uskova seuraa Jeesusta eikä hän voi millään suosia syntiä - Paavali ikään kuin kysyy:
“Jos suositte syntiä, niin kuinka voitte lainkaan pitää itseänne uskovina?” Tuo on tärkeä kysymys myös meidän päiviemme kristityille näinä luopumuksen aikoina.
Paavalilla oli jatkuva huoli monista seurakunnista, joissa uudestisyntyminen Jumalan lapseuteen ei näkynyt selvänä muutoksena seurakuntalaisten elämässä. Jeesuksen veren hinnalla saatu armo oli vääristelty “halvaksi armoksi”.

Paavali (Room.6:1-2) kirjoitti: “Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?

Paavali halusi nähdä väärintekijöiden katuvan. Mutta monet niistä, jotka olivat langenneet elämässään moraalittomuuteen, olivat ryhtyneet haastamaan Paavalin auktoriteettia apostolina. Paavali aikoi kurittaa tiukasti niitä, jotka eivät ottaneet huomioon hänen varoitustaan. Niinpä hän käänsi heidän haasteensa toisinpäin ja pyysi heitä tutkimaan ja testaamaan itseään nähdäkseen, olivatko he ollenkaan uskossa.

Paavali (2.Kor.13:2-3) kirjoitti: “Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille – niin kuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tykönänne, samoin nytkin, kun olen poissa - etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä, koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen.”

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Paavali kehotti korinttolaisia tutkimaan itseänsä. Aikaisemmin hän oli havainnut seurakunnan osallistuvan Herran ehtoolliseen arvottomalla tavalla. Hän sanoi heille: "Jokaisen tulee tutkia itsensä, ennen kuin he syövät leivästä ja juovat maljasta" (1. Kor. 11:28). Uskovien tulee tutkia motiivejaan, tekojaan ja sydämensä nykyistä tilaa varmistaakseen, etteivät he murehduta Jumalaa ja aiheuta itselleen kuritusta Taivaan Isän kädestä.

Paavalin ensisijainen tarkoitus oli tuoda hengellistä terveyttä ja eheyttä Korintin kristilliseen yhteisöön. Jos yksilöt olisivat aidosti uskossa, he tietäisivät, että Jeesus Kristus asui heidän sisimmässään. Hänen Pyhä Henkensä toimisi heissä edistäen pyhitystä ja moraalista elämää. Mutta

jos heidän elämänsä ei osoittanut todisteita Hengen toiminnasta, niin Jeesus Kristus ei asunut heissä. Ja jos Kristus ei ollut heissä, he epäonnistuivat kokeessa (testissä).

Kovantuntuisista puheistaan huolimatta Paavali ei ollut tuomiohenkinen. Toisten ristiin kuulustelun sijaan uskovien tulee pysyä oman elämänsä tutkimisessa, siinä on jo aivan tarpeeksi.

Paavali (Gal.6:3-4) kirjoitti:“Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on.”

Sitten se suuri kysymys: millä tavalla me sitten voimme tutkia, koetella itseämme? Yksi tapa testata itseäsi on tarkistaa, onko elämässäsi minkäänlaisia todisteita Pyhän Hengen työstä - onko uskoon tulemisesi tuonut mitään muutosta entiseen, maalliseen elämääsi verrattuna?

Paavali (Gal5:22) kirjoitti: ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä”

.
Jeesus vahvisti, että todelliset Jumalan profeetat tunnistetaan heidän hedelmistään.

Matteus (Matt.7:15-17) kirjoitti: “Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.”

Vaikea, mutta hengellisesti hyödyllinen kysymys, joka on kysyttävä itseltämme säännöllisesti, on: "Mikä on hengellinen tilani?" Profeetta Jeremia kutsui Jumalan kansaa rehelliseen itsearviointiin ja katumukseen:

(Valitusvirret 3:40) kirjoitti:”Tutkikaamme teitämme ja koetelkaamme niitä, ja palatkaamme HERRAN tykö”

Raamattu kehottaa meitä "koettelemaan kaikkea", luopumaan pahasta ja "pitämään kiinni siitä, mikä on hyvää" (1. Tessalonikalaiskirje 5:21–22).

Ehkä voisimme yhdessä harkita Daavidin tavoin tällaista rukousta:

Daavid (Ps.139:23-24) kirjoitti:”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni; koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan viedä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle”

Paavali (2.Kor.13:5) kirjoitti:“Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.”

Tämä lausunto antaa ratkaisevan näkökulman kaikille kristityille tarkastella rehellisesti omaa elämäänsä ja kulkea Kristuksen kanssa niin, ettemme jäisi tekopyhyytemme vangiksi. Tässä kohdassa Paavali kirjoitti, että korinttilaiset etsivät todisteita siitä, puhuiko Kristus puhui hänen kauttaan apostolina:

Paavali (2.Kor.13:3) kirjoitti: “koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen."

Nyt hän neuvoo heitä tutkimaan itseään sen sijaan. Ovatko he todella uskossa? Raamatulliseen uskoon liittyy varovaista skeptisyyttä. Aito skeptisyys ei ole epäilemistä, vaan se on vilpitöntä halua selvittää todennäköisin totuus esitetyn väittämän taustalla. Skeptisyydessä asioita tutkitaan ja tarkastellaan ennen kuin niistä muodostetaan mielipide. Ja senkin jälkeen kanta jätetään avoimeksi uudelleentarkastelulle.

Luukas (Apt.17:11) kirjoitti:“Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.

On oikein, että olemme sekä rehellisiä, että huolellisia oman elämämme tarkastelussa. Helposti me voimme langeta itsepetokseen, joten jonkinlainen inventaario Raamatun Sanan edessä on joskus paikallaan inventaario (= luettelo tavaroista ja materiaaleista, jotta selviäsi, mitä tavaroita on omistuksessa ja mitä on mahdollisesti kadonnut). Rehellisyys ja huolellisuus on oman elämämme tarkastelussa A ja O.

Paavali (Gal.6:3) kirjoitti:“Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;”

Ottaen huomioon, että tämä kirje oli tarkoitettu laajalle yleisölle – vaikka se oli suunnattu tietylle seurakunnalle – tässä on osittain kysymys pelastuksesta. Oman itsensä tutkiminen hengellisesti sisältää rehellisen tarkastelun siihen, uskooko hän todella Jeesukseen. Sen lisäksi se kehottaa kristittyjä tutkimaan uskonsa yksityiskohtia ja tuloksia nähdäkseen, onko se totuuden mukaista.
Meidän on rohkeasti kysyttävä itseltämme noudatammeko ja ylipäätään haluammeko noudattaa Jumalan tahtoa elämässämme.

Lyhyesti sanottuna Paavali pyytää heitä näkemään, onko Kristus todella heissä. Uskovatko he edelleen sitä, mitä he uskoivat, kun Paavali esitteli heidät Jeesukselle? Vai huomaavatko he, että heidän luottamuksensa on ollut johonkin tai johonkin muuhun?

Paavali olettaa, että vastaus on myönteinen. Osittain hän tarkoittaa todennäköisesti sitä, että Kristuksen läsnäolon ymmärtäminen heissä motivoi korinttilaisia karttamaan syntiä.
Se merkitsee myös sitä, että heidän vastauksensa - että Kristus on heissä - osoittaa, että Kristus on Paavalissa ja puhuu hänen kauttaan.

Paavali (2.Kor.13:6) kirjoitti:“Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.”

Koska Paavali esitteli heidät Kristukselle alun perin, niin he eivät voi hylätä Paavalia vääränä apostolina – muuten he hylkäisivät myös Paavalin julistaman Kristuksen.