Lihan syömisestä (1 Kor)

[Natanael]

Joten eikö se silloin tarkoita sitä, että veren syöminen kuuluu ja liittyy epäjumalanpalvelukseen, joten miksi me uskovat tekisimme sellaista?

Ei tarkoita, jos kysyessäsi mielessäsi on ajatus, että Jeesuksen oma jotain syödessään liittyisi johonkin epäjumalanpalvelukseen. Jeesuksen oma on liittynyt Herraansa Jeesuksen Kristukseen ja palvelee yksin Häntä, joten hän osallistuu vain kristittyjen yhteisiin hengellisiin kokouksiin, kristillisiin jumalanpalveluksiin. Me emme luonnollisestikaan mene mihinkään saatanallisiin riittimenoihin, jos sellaisia vielä jossain on. Olen tätä asiaa jo niin monessa viestissä käsitellyt, joten joudun hieman toistamaan itseäni. Me uskovat tiedämme, että on olemassa vain yksi Jumala, eikä muita jumalia ole edes olemassa.

Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee,
niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa
ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.

Alkukielessä kreikassa epäjumala-sana on εἴδωλον, joka tarkoittaa idolia. Monet nuoret pitävät idolinaan jotain pop-laulajaa, elokuvanäyttelijää tai rock-yhtyettä ja vanhemmat voivat ihannoida jumaloiden jotain esiintyjää ja kuvitella tuon henkilön olevan kaikin puolin ihana. Myös materiaa voidaan jumaloida ja valitettavan monelle jokin päihdyttävä aine on sellainen elämän keskipiste, jotta aineesta on tullut hänen idolinsa. Monen henklöidoli on pudonnut jalustaltaan sen jälkeen, kun ”tähti” onkin osoittautunut tavalliseksi ihmiseksi ja vieläpä hyvin raadolliseksi päihderiippuvaisuuksineen, taloudellisine väärinkäytöksineen ja sotkuisine ihmissuhteineen. Idoli on kuviteltu unelma jonkin täydellisyydestä, jota henkilö tunteenomaisesti ja palavasti jumaloi. Idoli on niin kaukana todellisesta Jumalasta kuin vain voi olla.

Osallistuessamme Herran Pyhälle Ehtoolliselle me nautimme Jeesuksen veran viinissä ja Hänen ruumiinsa ehtoollisleivässä. Ehtoollisen lahja ja siunaus on mitä suurin aarre Jeesuksen seuraajille.

Paavali toteaa, että epäjumalanuhri ei ole mitään, eikä myöskään epäjumala. Samassa yhteydessä hän torjuu jyrkästi sellaisen ajatuksen, että uskova voisi osallistua sekä Herran Pyhälle Ehtoolliselle ja lisäksi myös riivaajille suunnattuihin uhrimenoihin. Me osallistumme vain sellaisiin hengellisiin menoihin, joissa kaiken keskus on Jeesus Kristus ja Hänen ristillä tekemänsä sovitus kaikkien syntiemme edestä.

Mitä siis sanon?
Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin?
Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat,
sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle;
mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista.
Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta,
ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.

Vanhassa testamentissa korostetaan veren merkitystä elämän kuljettajana ja annetaan verensyöntikielto (esim. 3. Moos. 17:11–14). Uudessa testamentissa linja muuttuu, sillä Jeesus sanoi kaikki ruoat puhtaiksi ja opetti, että mikään suusta vatsaan menevä ei voi saastuttaa meitä. Juutalaisille Vanhassa Testamentissa säädetyt moninaiset ruokailuun liittyvät kosher-menot eivät näin ollen sido uskovaa.

Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään;
vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.

Muistutan vielä kerran siitä yhdestä kohdasta Uudessa Testamentissa, joka näyttäisi olevan ristiriidassa tämän Jeesuksen opetuksen kanssa. Se on apostolikokouksen päätös, joka on kerrottu Ap. t. 15:29:ssä ja joka on ollut kirjoituksissani jo aikaisemmin esillä. Näen asian niin, että tässä viimeksi mainitussa on kyse tilapäisestä kompromissiratkaisusta, jolla pyrittiin siloittamaan se kuilu, joka uhkasi syntyä juutalaisuudesta kristityiksi tulleiden ja pakanuudesta kääntyneiden välille. Voimme päätyä tällaiseen käsitykseen, koska myöhemmin Paavalikin korostaa, että kaikki ruoka on puhdasta (esim. Room. 14:3 ja 1. Kor. 8:8).

Meille suuntaa antava on luonnollisesti Jeesuksen ohje. Vanha testamentti asetti valitulle kansalle erilaisia säädöksiä, jotka varjelivat sitä sulautumasta muihin kansoihin, mutta nyt sanoma kuuluu kaikille ja rajoitukset on poistettu. Kuten Herramme Jeesus sanoi, niin mikään suusta vatsaamme menevä ei voi saastuttaa Herran omaa. Voimme olla turvallisella mielellä, että Pyhä Henki meitä kaikkia Jeesuksen seuraajia varjelee.

Jos joku toinen syö verta hyvällä omallatunnolla,
hän toimii siten, kuin oikeaksi näkee.

Juuri noin, Vilja, sillä vapauteen Kristus on meidät vapauttanut - ei kuitenkaan lihan vapauteen, vaan Hengen. Omalta osaltani keskustelu tästä aiheesta tältä erää päättyy tähän, sillä olen mielestäni sanonut kaiken sanottavani.

[vilja]

”Joten eikö se silloin tarkoita sitä, että veren syöminen kuuluu ja liittyy epäjumalanpalvelukseen, joten miksi me uskovat tekisimme sellaista?”

Ei tarkoita, jos kysyessäsi mielessäsi on ajatus, että Jeesuksen oma jotain syödessään liittyisi johonkin epäjumalanpalvelukseen. Jeesuksen oma on liittynyt Herraansa Jeesuksen Kristukseen ja palvelee yksin Häntä, joten hän osallistuu vain kristittyjen yhteisiin hengellisiin kokouksiin, kristillisiin jumalanpalveluksiin. Me emme luonnollisestikaan mene mihinkään saatanallisiin riittimenoihin, jos sellaisia vielä jossain on. Olen tätä asiaa jo niin monessa viestissä käsitellyt, joten joudun hieman toistamaan itseäni. Me uskovat tiedämme, että on olemassa vain yksi Jumala, eikä muita jumalia ole edes olemassa.

???????????

Jeesuksen omat eivät syö verta, koska Raamattu sen selkeästi kieltää.

Minusta hyvin yksinkertainen ja selkeä asia???
Miksi meidän uskovien pitäisi puolustella veren syöntiä, jos jo apostolit
veivät pakanoille tiedon siitä, ettei tule syödä verta ja tekivät sen jopa
oikein kirjallisenakin ja sanovat, että kysymyksessä on jopa "välttämättömät".
Apt. 15:28

Siinä ei sanota: "..epäjumalille uhrattua verta..".
Vaan sanotaan: "...epäjumalille uhrattua JA verta...".

[kalamos]

Epäjumalanpalvelusmenoihin liittyi nimenomaan
nuo kolme asiaa, jotka tuossa mainitaan.

Esimerkiksi veren osalta kaikenlaiset kauheudet.
Tänä päivänäkin saatanan palvontaan liittyy esimerkiksi viiltely.

[Natanael]

Käsittelen vielä kerran alkuseurakunnassa annettua erityismääräystä. Tilanne oli monella tavalla tulenarka, eikä vähiten siksi, että ulkopuoliset levittivät huhua, että kristityt nauttivat kokouksissaan uhraamiensa ihmisten lihaa ja verta. Apostolikokouksen asialistalla epäjumalille uhratun lihan syöminen ja veren nauttiminen olivat samalla viivalla ja vakava tilanne vaati päätöksen tekemistä. Koska myös seksuaaliset orgiot kuuluivat epäjumalanpalvelijoiden kulttimenoihin, niin uskovia muistutettiin apostolikokouksessa lisäksi haureuden välttämisestä.

Apostolikokouksessa tehtiin viisaita päätöksiä tilanteen rauhoittamiseksi, ja tästä on kerrottu Ap. t. 15:29:ssä. Kokouksessa tilanteen vaatiman päätöksen takana ollut Paavali korosti kuitenkin myöhemmin, että kaikki ruoka on puhdasta (esim. Room. 14:3 ja 1. Kor. 8:8). Tilanteet ovat monella tavalla muuttuneet. Alkuseurakunnan aikoina tapahtui kulteissa veren juomista, jota emme enää meidän kulttuurissamme kohtaa. Puhe onkin nykyään pyörinyt jonkin verran verta sisältävissä elintarvikkeissa. Jotkut uskovat eivät sen vuoksi syö esim. ryynimakkaraa. Mitä Jeesus sanoo, se on suoraa viestiä suoraan Jumalalta ja me saamme ottaa se vastaan sellaisenaan ja iloita siitä vapaudesta, mihin Kristus on meidät vapauttanut. Mitä ruokailuun tulee, niin otan mieluummin vastaan Herramme pysyvän Sanan kuin apostolikokouksen päätöksen sen hetkiseen kriisitilanteeseen:

Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään;
vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen.

Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa,
vaan tottumuksesta epäjumaliin muutamat vielä nytkin syövät uhrilihaa
ikään kuin epäjumalille uhrattuna,
ja heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä.
Mutta ruoka ei lähennä meitä Jumalaan;
jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu;
jos syömme, emme siitä hyödy. ”

Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi.
Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tieto,
aterioivan epäjumalan huoneessa,
eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko,
vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen?
Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut.
Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan,
niin teette syntiä Kristusta vastaan.
Sen tähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni,
en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.

Tiedän uskovia, jotka eivät voi syödä ryynimakkaraa, jotta eivät vain rikkoisi apostolikokouksessa annettua kieltoa. He toimivat aivan oikein ja niin toimii jokainen kristitty, joka on sitonut omantuntonsa tuonkaltaiseen kieltoon. Oikein toimii myös se, joka syö, mutta hän ei saa ylenkatsoa muita heikkouskoisina. Sanoohan Jumala Sanassaan”

mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu,
koska se ei tapahdu uskosta;
sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
.......................................................
”Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö;
ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö,
sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.”

Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko,
vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa,
ettei mikään ole epäpyhää itsessään;
vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.

"Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden,
niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan.
Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;
sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista,
vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.
Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä.
[b]Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle,
joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.
Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta
ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on.
Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee.

Tässä asiassa meidän lienee nyt helppo tavoitella sitä, mikä ”edistää rauhaa”.
Hän, joka omantuntonsa tähden ei syö tekee oikein ja se joka syö kokien sen omassatunnossaan Herran antamaksi vapaudeksi, tekee oikein.

[Kirjoittaja]

Tätä olen miettinyt, että miten sen voi sovittaa tähän tulkintaan, että kaikki ruoka on puhdasta:

Mutta se minulla on sinua vastaan,
että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä,
joka sanoo itseään profeetaksi
ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta
ja syömään epäjumalille uhrattua.

[Emil]

Ruoka on puhdasta sille kelle se on vain Herran antamaa ruokaa, jonka siunaa Jeesus Messiaan nimessä tai itseasiassa oikeammin ruuan antajan ja kiittää myös antajaa ( Jumala). Sille joka menee mukaan syömään tietoisesti epäjumalille uhrattua, ( ei puhdas omatunto ), eli antaa sille hyväksynnän ja osallistuu täten mielessä ja hengessä epäjumalalle uhraukseenkin ( syömällä uhrilihaa ), se on tuomioksi. Toinen vain siunaa ruuan ja ei osallistu mitenkään epäjumalanuhraukseen ( mielessä ja hengessään ), vaikka se olisikin jossain teurastamolla ehkä uhrattukin epäjumalille. Jos toiselle se on kuitenkin loukkaus, niin silloin on parempi olla syömättä sitä mikä loukkaa, toisen tähden, vaikka omatunto itsellä olisikin asiansuhteen puhdas.

[kalamos]

Tätä olen miettinyt, että miten sen voi sovittaa tähän tulkintaan, että kaikki ruoka on puhdasta:

Mutta se minulla on sinua vastaan,
että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä,
joka sanoo itseään profeetaksi
ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta
ja syömään epäjumalille uhrattua.

Tuo on siis selvää epäjumalanpalvelusta.
Epäjumalanpalvelusmenoihin sisältyy juuri nuo asiat.
Juuri näitä asioita Kristuksen seurakunnan tulee karttaa.

että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa,
josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.
Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin.

[Natanael]

Tätä olen miettinyt, että miten sen voi sovittaa tähän tulkintaan, että kaikki ruoka on puhdasta:

Mutta se minulla on sinua vastaan,
että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä,
joka sanoo itseään profeetaksi
ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta
ja syömään epäjumalille uhrattua.

Ei Jumala sano, että kaikki ruoka olisi kaikille puhdasta. Jos sydämesi ei ole oikeassa suhteessa Jumalaan ja osallistut epäjumalanpalvelusten riittimenoihin, orgioihin ja syömisiin, niin noissa menoissa mikään, nauttimasi ruoka mukaan lukien, ei ole puhdasta. Kaikki ruoka on puhdasta niille, jotka ovat pesseet sydämensä Jeesuksen sovintoveressä ja ovat tulleet puhdistetuiksi synneistään. Jos suvaitset harhaoppisten Iisebelien toiminnan, niin mielesi ja omatuntosi saastuu.

Kaikki on puhdasta puhtaille;
mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta,
vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen.

Ymmärtääkseni Emil jo vastasi Kirjoittajalle, kun hän toi esille, että ruoka on puhdasta, kun se nautitaan ja otetaan vastaan Jumalalta saatuna lahjana. Isebel toi mukanaan vahvan eksytysopin ja menot, jotka olivat kaikin tavoin synnillisiä – Jumalaa pilkkaavissa riivaajahenkien palvontamenoissa ei ole mitään puhdasta. Jeesuksen seuraaja ei sellaisiin menoihin halua osallistua, vaan pitää mielensä ja henkensä puhtaana. Tämä näkyy hyvin Emilin viestissä – näin asian Emilin viestin luettuani ymmärsin.

Sille joka menee mukaan syömään tietoisesti epäjumalille [/u]uhrattua, ( ei puhdas omatunto ), eli antaa sille hyväksynnän[/u] ja osallistuu täten mielessä ja hengessä epäjumalalle uhraukseenkin ( syömällä uhrilihaa ),se on tuomioksi[/u]. Toinen vain siunaa ruuan ja ei osallistu mitenkään epäjumalanuhraukseen ( mielessä ja hengessään ), vaikka se olisikin jossain teurastamolla ehkä uhrattukin epäjumalille. Jos toiselle se on kuitenkin loukkaus, niin silloin on parempi olla syömättä sitä mikä loukkaa, toisen tähden, vaikka omatunto itsellä olisikin asiansuhteen puhdas.

Emilin viestissä tulee esille myös se, että sydämen suhde ratkaisee (”mielessä ja hengessä”). Juutalaisilla oli monenmoisia puhtaussääntöjäkin, joiden pikkutarkkaa noudattamista fariseukset valvoivat. Jos niitä ei noudattanut, niin saastui. Jeesus vei synnin ulkoisista menoista ihmisen sydämeen, sillä siellä synti asuu, saa vallan ajatuksissa ja johtaa tekoihin.

Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu?
Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.
Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset,
murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Nämä ihmisen saastuttavat;
mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä.

Meille on annettu Jumalan Sana, jotta voimme tutkia, mikä on otollista Herralle. Me emme halua olla osallisia mistään sellaisesta toiminnasta, jossa on viittaus vääriin henkivaltoihin ja epäjumaliin. Ihmiset tekevät epäjumalan niistä asioista, joista he etsivät itselleen perimmäistä elämän tyydytyksen lähdettä. Meidän lienee helppoa pysyä poissa joistain hämäristä riivajahenkien paljontamenoista, mutta niin haureus, saastaisuus kuin ahneuskin ovat jo epäjumalanpalvelusta. Jos avaamme Raamatun sydän avoimena, Jumala haluaa kertoa meille, mikä on Hänelle otollista.

Sillä sen te tiedätte ja tunnette,
ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella
- sillä hän on epäjumalanpalvelija -
ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa”
...
älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan
...
ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle

[Emil]

Verta emme saa silti syödä. Emmekä tietoisesti epäjumalille uhrattua lihaa. Sana on selkeä tässä.

[kalamos]

Siis Raamattu sanoo esimerkiksi näin:

Te syötte lihaa verinensä,
luotte silmänne kivijumaliinne ja vuodatatte verta

Tällainen toiminta verenvuodatuksineen on kauhistus,
sillä se on paholaisen palvontaa.