Kuolleitten puolesta kastaminen?

[Kirjoittaja]

Mitäköhän tämä tarkoittaa?

Mitä muutoin ne,
jotka kastattavat itsensä
kuolleitten puolesta,
sillä saavat aikaan?
Jos kuolleet eivät heräjä,
miksi nämä sitten
kastattavat itsensä
heidän puolestaan?

[kalamos]

UT puhuu
viidestä eri kasteesta
koskien uudestisyntyneitä uskovia.

Kun luetaan hiukan eteenpäin
lainaamaasi kohtaa Raamatussa,
niin paljastuu selvästi,
mistä kasteesta on kysymys.

Mitä muutoin ne,
jotka kastattavat itsensä
kuolleitten puolesta,
sillä saavat aikaan?

Jos kuolleet eivät heräjä,
miksi nämä sitten
kastattavat itsensä
heidän puolestaan?

Ja miksi mekään
antaudumme joka hetki vaaraan?

Joka päivä minä olen kuoleman kidassa,
niin totta kuin te, veljet,
olette minun kerskaukseni
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.

Jos minä ihmisten tavoin
olen taistellut petojen kanssa Efesossa,
mitä hyötyä minulle siitä on?

Jos kuolleet eivät heräjä,
niin:

"syökäämme ja juokaamme,
sillä huomenna me kuolemme."

Siis kysymys on kärsimyksen kasteesta,
josta Jeesus sanoi näin:

Niin he sanoivat hänelle:

”Anna meidän istua,
toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi,
sinun kirkkaudessasi”.

Mutta Jeesus sanoi heille:

”Te ette tiedä, mitä anotte.
Voitteko juoda sen maljan,
jonka minä juon,
tahi
tulla kastetuiksi sillä kasteella,
jolla minut kastetaan?”

He sanoivat hänelle:

”Voimme”.

Niin Jeesus sanoi heille:

”Sen maljan,
jonka minä juon,
te tosin juotte,
ja sillä kasteella,
jolla minut kastetaan,
kastetaan teidätkin;
mutta minun oikealla
tai vasemmalla puolellani istuminen
ei ole minun annettavissani,
vaan se annetaan niille,
joille se on valmistettu”.

Siis kysymyksessä on kärsimyksen kaste.
Ja me kärsimme
Jeesuksen ja evankeliumin tähden.

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä,
hän kadottaa sen,
mutta joka kadottaa elämänsä
minun ja evankeliumin tähden,
hän pelastaa sen.

Eli me kärsimme evankeliumin tähden,
kun julistamme ilosanomaa Jeesuksesta
hengellisesti kuolleille.
Jeesus puhui usein kuolleista
tarkoittaen ruumiillisesti eläviä ihmisiä.
Niin myös Paavali:

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät,
jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne

[Natanael]

Rakas veljemme Kirjoittaja jatkaa sarjaansa ”Raamatun ristiriitaisia ja vaikeita kohtia”. Hän laittaa tämän tästä meitä muita pureutumaan syvällisesti Raamatun teksteihin, hyvä niin. Yritän parhaani mukaan jäsentää aihetta niin käytännönläheisesti kuin osaan. Esillä olevaa 15:ttä lukua voidaan nimittää ”ylösnousemusluvuksi”, sillä siitä on koko ajan kysymys. Korinttia hallitsivat lukuisat pakanalliset uskonnot, jotka pääsivät vaikuttamaan kristilliseen seurakuntaankin. Valitettavasti samalla tavalla meidänkin aikamme seurakuntiin vaikuttaa vahvasti ympäröivä sekulaarikulttuuri.

Niinpä moni seurakunnan jäsen uskoi iankaikkiseen elämään vain jonkinlaisina henkiolentoina, mutta ei todelliseen ruumiin ylösnousemukseen.

Mutta jos Kristuksesta saarnataan,
että hän on noussut kuolleista,
kuinka muutamat teistä saattavat sanoa,
ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?

Laajalti koko Rooman valtakunnassa vaikuttivat Korintin lähellä, pohjoispuolella, sijaitsevan Eleusin kaupungin kultit ja rituaalit. Eleusin rauniot ovat yhä nähtävillä. Eleusin pakanauskonnossa pidettiin kastetilaisuuksia jo kuolleiden ihmisten sielujen puolesta – Paavali näyttää viittaavan ulkopuolisiin ”ne, jotka kastattavat”. On hyvinkin mahdollista, että Korintissa hyvin tunnetut Eleusin rituaalit vaikuttivat Korintin seurakuntalaisten ajatuksiin. Huomionarvoista on sekin, että juutalaisuudessa suoritettiin puhdistautumismenoja sellaisen kuolleen juutalaisen puolesta, joka ei ollut elämänsä loppuvaiheessa ehtinyt suorittaa tarvittavia puhdistautumisia joistakin epäpuhtauksista. Juutalaiskristittyjen lakihenkisyys oli tämän tästä sysäämässä alkuseurakuntaa moninaisten tekojen tielle puhtaan armon sijasta.

Juutalaisuuden vaikutuksen vuoksi monet arvostetut Raamatun tutkijat ovat esittäneeet, että kysymys ei tässä yhteydessä olisi suoranaisista kastetilaisuuksista, vaan ainoastaan puhdistautumis-, peseytymismenoista.

"

vaan jotka,
niinkuin ruuat ja juomat
ja erilaiset pesotkin,
ovat ainoastaan lihan sääntöjä,
jotka ovat voimassa
uuden järjestyksen aikaan asti.

(pesot, baptismois=peseytymisiä)

Joka tapauksessa vaikutukset olivat varsin pitkäkestoiset, sillä vielä 300-luvun jälkipuoliskolla vaikuttanut Johannes Krysostomos kirjoitti kastamattomina, mutta uskossa, kuolleiden sijasta suoritetuista seurakuntalaisten kastetilaisuuksista.

Paavalin oli pakko käsitellä asiaa, sillä Korintin joidenkin seurakuntalaisten usko pelastuneiden todelliseen ylösnousemukseen oli horjunut. Paavalin puolustuspuhe uskovien ylösnousemuksesta Jeesuksen paluun jälkeen oli johdonmukainen. Ylösnousemus on totta, koska Jeesus nousi kuolleista ja me uskomme Jeesuksen omina samanlaiseen ylösnousemukseen. Ette kai te nyt kiellä uskomme yhtä perusasiaa, ruumiiden ylösnousemusta, kun jopa pakanallisissa uskonnoissa uskotaan henkien ylösnousemukseen – se ajatus mielessähän he kastattavat itsensä jo kuolleittenkin puolesta?
Paavali puolustaa uskovien todellista ylösnousemusta perusteellisesti ja voimakkaasti.

ja silloin meidät myös havaitaan
vääriksi Jumalan todistajiksi,
koska olemme todistaneet
Jumalaa vastaan,
että hän on herättänyt Kristuksen,
jota hän ei ole herättänyt,
jos kerran kuolleita ei herätetä.

Sillä jos kuolleita ei herätetä,
ei Kristuskaan ole herätetty.
Mutta jos Kristus ei ole herätetty,
niin teidän uskonne on turha,
ja te olette vielä synneissänne.
Ja silloinhan
Kristuksessa nukkuneetkin
olisivat kadotetut.

Jos olemme panneet toivomme Kristukseen
ainoastaan tämän elämän ajaksi,
niin olemme kaikkia muita ihmisiä
surkuteltavammat.

Lisävahvistukseksi Paavali antaa vielä henkilökohtaisen todistuksen. Hänen vankkumaton uskonsa todelliseen ylösnousemukseen antaa hänellä rohkeuden antautua jatkuvasti vaaratilanteisiin tuon äärettömän kalliin evankeliumin puolesta. Miksi antautua kuolemanvaaraan, kärsiä paljon evankeliumin julistajana ja elää monella tavalla niukkuudessa vaatimatta maailman ihmisten tavoin näkyvää maallista rikkautta ja ulkoista menestystä? Vastaus on mitä ilmeisin. Paavali tekee kaiken Herransa kutsumana odottaen ylösnousemuksen jälkeen saamaansa voittopalkintoa.

Ja miksi mekään antaudumme
joka hetki vaaraan?

Joka päivä minä olen kuoleman kidassa,
niin totta kuin te, veljet,
olette minun kerskaukseni
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.

Jos minä ihmisten tavoin
olen taistellut petojen kanssa Efesossa,
mitä hyötyä minulle siitä on?

Jos kuolleet eivät heräjä,
niin:

"syökäämme ja juokaamme,
sillä huomenna me kuolemme."

Älkää eksykö.

"Huono seura
hyvät tavat turmelee."

Lukumme keskittyy siis Jeesuksen omien ylösnousemuksen todellisuuteen.

[Kirjoittaja]

Eli siis Paavali vain viittaa joidenkin uskovien tapaan, eikä se ollut Jumalan mielen mukaista. Mielenkiintoinen näkökulma.

[Kirjoittaja]

Jos se on kärsimyksen kaste, niin miksi nimenomaan sanotaan, että kuolleitten puolesta? Eikös kuolleet ole jo menneet taivaaseen/tuonelaan ja täten heille ei enää voi tehdä mitään?

[kalamos]

Kuten viestini loppuosassa asiaa selvitin,
ymmärrän tuossa puhuttavan hengellisesti kuolleista.

Jeesus kastettiin kärsimyken kasteella siten,
että Hänet ristiinnaulittiin.

Raamattu kansalle

antoi itsensä meidän puolestamme

Tuossa jakeessa on sama prepositio (hyper)
kuin Sinun lainaamassasi jakeessa.

Eli aivan samoin meidät kastetaan
sillä kasteella, jolla Jeesuskin kastettiin,
jos otamme ristimme ja seuraamme Häntä.

Ja juuri tuosta kärsimyksestä Paavali sitten
heti perään kertoo omalta kohdaltaan.

Tästä kärsimyksen kasteesta Jeesus puhui
lainaamassani kohdassa kahdelle opetuslapselle.


PS

Englanninkielisissä käännöksissä
sanotaan yleensä

for the dead

[Natanael]

Eli siis Paavali vain viittaa joidenkin uskovien tapaan, eikä se ollut Jumalan mielen mukaista. Mielenkiintoinen näkökulma.

Kirjoituksessani osoitin, että korinttolaisten usko ruumiin ylösnousemukseen oli vaarassa herpaantua. Tutkin niitä mahdollisia syitä, miksi tuollainen epäusko oli päässyt joidenkin mielissä kehittymään. Paavalin syvä huoli näkyy mm. näissä sanoissa:

kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?

Hän ihmettelee, että tuollainen käsitys on ylipäätänsä päässyt Korintin seurakuntalaisten keskuuteen. Heillä piti jo olla sisäinen tieto ja vakaumus uskon perusasioista. Paavali näki nyt, että asiaa oli kirjeessä käsiteltävä hyvin perusteellisesti, jotta tuollainen väärä käsitys ei pääsisi millään muotoa enää vaikuttamaan eikä leviämään seurakuntalaisten keskuudessa. Asia oli hyvin vakava, joten kytevä tulipalo oli sammutettava heti alkutekijöihinsä.

Kysymys on paljon suuremmasta kuin "vain joidenkin uskovien tavasta". Vääristyneet asenteet osoittivat epäuskoa ylösnousemukseen, uskomme erääseen peruspilaariin.
Koko 15:nnessä luvussa Paavali vakuuttaa kirjeen lukijoille, että todellinen ylösnousemus on totta ja tästä ruumiillisesta ylösnousemuksesta kirkkaana todisteena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus. Me uskovat pääsemme Jeesuksen paluun jälkeen osallisiksi samankaltaiseen ylösnousemukseen. Tähän mekin uskomme ja myös suullamme sen tunnustamme.
Paavali tuo esille oman näkökulmansa, mutta se ei ole mikä tahansa näkökulma, vaan sen tarjoaa suoraa ilmestystietoa Jumalalta saanut pakanain apostoli. Me saamme ja meidän tulee ottaa se vastaan Pyhän Hengen antamana Jumalan Sanana. Rohkenen ajatella, että 15:nnen luvun sisältö on ainakin pääosin meille kaikille varsin ymmärrettävää tekstiä.

miksi nimenomaan sanotaan, että kuolleitten puolesta? Eikös kuolleet ole jo menneet taivaaseen/tuonelaan ja täten heille ei enää voi tehdä mitään?

Asia on juuri noin kuin toteat.
Maassamme on kaikkien tuntema kulttiuskonto, jonka jäsenet kastattavat itsensä edesmenneiden ihmisten puolesta – itse tunnen joitakin tuon suuren kultin jäseniä. Suomessa on lisäksi huomattavan suuria seurakuntia, joissa rukoillaan edesmenneiden puolesta, jos Herra vielä kuoleman rajan tuolla puolenkin voisi heidät armahtaa ja pelastaa.
Vainajien puolesta ei pidä rukoilla, sillä kuolemassa armonaika päättyy ja sen jälkeen vainajan tilaan ei voida vaikuttaa. Siitä ei ole myöskään Jumalan käskyä.
Jumalan mielen mukaisia rukousaiheita kyllä löytyy vaikka kuinka paljon. Meidän tulee rukoilla itsemme ja kaikkien ihmisten puolesta, varsinkin Jumalan seurakunnan, lähetystyön, sananjulistajien ja esivallan puolesta sekä myös vihollisten puolesta.
Kauniiksi lopuksi: kiitos Jumalalle, että me kaikki Jeesuksen omat saamme levätä uskon varmuudessa ylösnousemukseen!

Jeesus kastettiin kärsimyksen kasteella siten,
että Hänet ristiinnaulittiin.

Juurikin noin – kysymys on ristin sovituksesta. Tässä samalla haluan kiittää sinua siitä, että otat hyvinkin yksityiskohtaisten oppikysymysten lisäksi toistuvasti esille evankeliumin sanoman, kuten nyt viimeksi ”Armosta te olette pelastetut” – avauksessa. Mistään muusta emme saa voimaa elää tätä elämää Jeesuksen seurassa kuin evankeliumista!

[kalamos]

Kaiken kaikkiaan
Paavalin ensimmäinen kirje Korinttolaisille
osoittaa heidän olleen kaikessa
sekaisin kuin käkikello.

Jotkut heistä olivat sitä mieltä,
että ruumiin ylösnousemusta ei tapahdu.

Mutta jos Kristuksesta saarnataan,
että hän on noussut kuolleista,
kuinka muutamat teistä saattavat sanoa,
ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?

Tällainen ajatus on siis
täysin mahdoton kristinuskolle.

Ja tätä mahdottomuutta
Paavali selvittää.

Ja tässä selvittelyssä tulee
esiin kysymys:

Mitä muutoin ne,
jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta,
sillä saavat aikaan?
Jos kuolleet eivät heräjä,
miksi nämä sitten kastattavat itsensä
heidän puolestaan?

Tuo tietenkin voisi olla viittaus
nimenomaan vesikasteeseen
tai johonkin vastaavaan toimintaan.

Ja jotkut korinttolaiset hyvinkin
kaikessa täysin mielettömästi toimivina
olisivat voineet näinkin tehdä.

Ja jopa niin,
että samat ihmiset,
jotka kastattivat itsensä
kuolleitten puolesta
olisivat hyvinkin voineet
samassa sekamelskassa ajatella,
ettei kuolleitten ylösnousemusta ole.

Ja jonkin tällaisen kuvion myötä,
tuo lausahdus voisi saada
jonkinlaisen taustan.

Mutta jos tällaisesta toiminnasta
olisi ollut kysymys,
luulisi Paavalin edes vähäsen
selvittävän sitä,
ettei tuollaisesta toiminnasta
ole mitään hyötyä.

Joka tapauksessa on selvää,
että hän ei tuossa
kehoita tuollaiseen toimintaan.

Mutta minä en usko,
että Paavali alun alkaenkaan
viittaa tuollaiseen toimintaan.

Eikä hän itse tietenkään
ottanut vesikastetta
kastattaen itsensä
jonkun kuolleen puolesta.

Mutta jotain Paavali teki.
Ja sen mitä hän itse teki,
hän kertoo heti perään
kuin rinnastaen tuohon
kuolleitten puolesta kastamiseen.

Ja siksi ymmärrän tuon kohdan niin,
että Paavali ei puhu
siinä ollenkaan vesikasteesta
vaan kärsimyksen kasteesta.

Kun tuota tekstikatkelmaa
tutkistelen hyvin tarkoin,
niin tulen aina vaan
vakuuttuneemmaksi siitä,
että siinä ei suinkaan puhuta
vesikasteesta eikä pesuista.

Tällaisten kohtien käännökset
ovat usein jossain määrin
sävytetyt sen olettamuksen mukaan,
jonka kääntäjä on sille antanut.

Ensimmäinen sana tuossa jakeessa on

ἐπεί = sillä
epei

Ja esimerkiksi Aapeli Saarisalo
kääntää tuon alun näin:

Sillä mitä tekevät

Eli nyt ei ole kysymyksessä
mikään heitto
jostain kummallisuudesta,
vaan hyvin vakavan asian
esille tuominen on alkamassa.

Epei ti poiēsousin
Sillä mitä tekevät

Ja nyt on edessä määrittely siitä,
mitä ja ketkä tekevät.

Ei suinkaan niin,
että jotkut huru-ukot
kastattavat itsensä vedessä
tuodakseen pelastuksen
ruumiillisesti kuolleille.

Kysymys on siitä kasteesta,
jolla Jeesuskin kastettiin,
ja jolla useat
Jeesuksen opetuslapset kastettiin,
siten kuin ensimmäisessä vastauksessani
Raamattua lainasin.

Aapeli Saarisalo

Sillä mitä tekevät ne,
jotka kastetaan kuolleitten puolesta?

Tuossa ei puhuta kaikista uskovista,
vaan joistakin määrätyistä,
jotka sebedeuksen poikain tapaan
ovat valmiita juomaan saman maljan
kuin Jeesus,
ja tulevan kastetuiksi samalla kasteella
kuin Jeesus.

Ja tuohon joukkoon kuului
myös Paavali
kuten hän heti perään selvittää.

Eli hän antautui kuoleman vaaraan
koko ajan julistaessaan
evankeliumia Jeesuksesta
hengellisesti kuolleille ihmisille.