Kenelle kielilläpuhuminen ja profetointi on merkiksi?

[Kirjoittaja]

Tämä on kohta, joka on pitkään ajatuttanut. Tuntuisi olevan ristiriita jakeen 22 ja loppujen välillä. Eikös jakeesta 23 eteenpäin Paavali juurikin tarkoita, että profetointi on se, joka on merkiksi uskottomille?

Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville,
vaan niille, jotka eivät usko;

mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille,
vaan uskoville.

Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen
ja kaikki siellä puhuisivat kielillä
ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia,
eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?

Mutta jos kaikki profetoisivat
ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään,
niin kaikki paljastaisivat hänet
ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion,
hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi,
ja niin hän kasvoilleen langeten
rukoilisi Jumalaa ja julistaisi,
että Jumala totisesti on teissä.

[kalamos]

Kirjaimellisesti kääntäen
tuo ensimmäinen jae menee näin:

kirj

niin että kielet merkiksi ovat
eivät uskoville
vaan epäuskoisille

mutta profetia ei epäuskoisille
vaan uskoville

Profetoimista koskevassa
jakeen jälkimmäisessä osassa
ei siis ole ilmaisua
'olla merkiksi'.

Toivo Koilo

Kielet eivät siis ole merkkinä
uskoville vaan uskomattomille,

mutta profetoiminen ei ole
uskomattomille vaan uskoville.

Ymmärrän niin,
että jälkimmäisessä jakeen osassa
ei puhuta merkkinä olemisesta ollenkaan,
vaan jostain muusta.

Biblia

Niin siis kielet ovat merkiksi,
ei niille, jotka uskovat,
vaan niille, jotka ei usko;

mutta ei prophetiat ole uskottomain,
vaan uskovaisten tähden.

On siis kysymys kahdesta eri
palvelutehtävästä,
joilla on eri tarkoitukset.

KJV

Wherefore tongues are for a sign,
not to them that believe,
but to them that believe not:

but prophesying serveth
not for them that believe not,
but for them which believe.

Eli vastaan otsikkosi kysymykseen,
että kielillä puhuminen
on merkiksi uskosta osattomille,
mutta profetoiminen
ei ole merkiksi ollenkaan.

Profetoimisella on ihan muu tarkoitus
kuin kielillä puhumisella.

Profetoiminen on julistamista.
Kun uskosta osaton tulee
hengelliseen tilaisuuteen,
jossa julistaja toisensa perään
puhuu Jumalan sanoja
juuri tämän ihmisen sydämeen,
niin tämä ihminen huomaa,
että Jumala todellakin
on heidän keskuudessaan.
Sana satuttaa
ja saa aikaan kääntymisen.

Kielillä puhuminenkin kuuluu
myös hengelliseen tilaisuuteen,
mutta vain jos se on rakennukseksi,
jolloin siihen liittyy ehto.

Seuraavat jakeet lainauksesi jälkeen
menevät näin:

Kuinka siis on, veljet?
Kun tulette yhteen,
on jokaisella jotakin annettavaa:

millä on virsi,
millä opetus,
millä ilmestys,
mikä puhuu kielillä,
mikä selittää;

kaikki tapahtukoon rakennukseksi.

Jos kielillä puhutaan,
niin puhukoon kullakin kertaa
vain kaksi tai enintään kolme,
ja yksi kerrallaan,
ja yksi selittäköön;

mutta jos ei ole selittäjää,
niin olkoot vaiti seurakunnassa
ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.

Hengellinen kokoontuminen
on siis sitä varten,
että saamme opetusta.
Kaikki virsistä alkaen
tähtää siihen.

Ja kaiken pitäisi tapahtua
järjestyksessä
Pyhän Hengen johdatuksessa.

Profeetoista saakoon
kaksi tai kolme puhua,
ja muut arvostelkoot;

mutta jos joku toinen siinä istuva
saa ilmestyksen,
vaietkoon ensimmäinen.

Sillä te saatatte kaikki profetoida,
toinen toisenne jälkeen,
että kaikki saisivat opetusta
ja kaikki kehoitusta.

Ja profeettain henget ovat
profeetoille alamaiset;
sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen,
vaan rauhan Jumala.

Kauhukuva tämän rinnalla olisi se,
mitä ilmeisesti tapahtui Korintossa.

Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen
ja kaikki siellä puhuisivat kielillä
ja sinne tulisi
opetuksesta tai uskosta osattomia,
eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?

Mutta kun Rauhan Jumala
saa Henkensä kautta ohjata
tilaisuuden kulkua,
niin tilanne elää sen mukaan,
kuin on tarpeen.


PS

Kerran eräässä hengellisessä tilaisuudessa
kauan kauan kauan sitten
minä sanoin
mielessäni jotakin Jumalalle.

Välittömästi joku yleisön joukosta
suorastaan puhallettiin täyteen Henkeä,
ja hän avasi suunsa kovaääniseen
kielillä puhumiseen.

Ja sitten perään hän
julisti saman selvällä suomenkielellä:
"Lapseni, Lapseni ...".

Minä olin tuo lapsi.

[Kirjoittaja]

Kiitos vastauksesta. Hyvä pointti tuo, että alkukielessä ei ole sanaa "merkki".

[kalamos]

Eli vain kielillä puhumisen yhteydessä
puhutaan merkistä.

Otan tähän vielä Aapeli Saarisalon
käännöksen.

AS

Kielet eivät siis ole merkkinä uskoville,
vaan uskomattomille,

mutta profetoiminen ei ole
uskomattomille vaan uskoville.

PS

Aapeli Saarisalo selittää
alaviitteessään (jae 26),
että

"Alkukristityillä oli
kahdenlaisia seurakuntakokouksia:
avoimia ja suljettuja.
Suljettuihin pääsivät vain kastetut,
ja kokouksen rungon muodostivat
yhteinen ateria ja Herran ehtoollinen.
Tästä Paavali puhui luvussa 11.
Avoimiin kokouksiin pääsivät muutkin,
ja niitä Paavali tarkoittaa tässä jakeessa."