Kannattako antaa ruumis poltettavaksi?

[Kirjoittaja]

Jos sen tekee ja on rakkautta? Hyödyttääkö se jotain? Onko tässä taustalla jotain selittävää seikkaa jota ei erikseen kerrota?

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi,
ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
ei se minua mitään hyödyttäisi.

[עֵד]

Jälleen mielenkiintoista..

Eräs kommentaari tulkitsee tuota niin, että ’vaikka antautuisin orjaksi ja minun ruumiini ihoon poltettaisiin omistajan merkki kuumalla raudalla’.

(Viittaus polttamiseen rangaistusmuotona ei tuohon maailmanaikaan ollut vielä käytössä.)

[kalamos]

Aapeli Saarisalo sanoo UT:n käännöksensä
alaviitteessä, että tuo
ruumiin poltettavaksi antaminen
viittaa marttyyrikuolemaan.

Joka tapauksessa
noiden alkujakeiden mukaan asia on niin,
että vaikka takana olisi elämä,
jossa ihmisellä on ollut kaikki armolahjat
alkaen kielillä puhumisesta ja profetoimisesta,
vaikka hänellä olisi ollut kaikki tieto ja viisaus,
vaikka olisi omannut uskon siirtää vuoria,
ja vaikka olisi antanut kaiken omaisuutensa köyhille,
ja kaiken päätteeksi joutunut roviolle,
niin mikään tästä ei ole miksikään hyödyksi
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä,
jos ihmisellä ei ole Rakkautta,
Jumalan vuodattamaa Agape-rakkautta.

Uskonto useinkin saa
ihmisen ruoskimaan itseään.
Pakanauskonnoissa ihan kirjaimellisestikin
ja verille asti.
Mutta ei tämä mitään hyödytä.
Ei myöskään se,
mitä kauhu-uutisissa joskus
näytetään ja kerrotaan,
kuinka joku ihminen polttaa itsensä elävältä
osoittaen mieltä jonkun asian puolesta.

Jotta ymmärtäisimme Paavalin sanoman,
niin on syytä unohtaa lukujako,
ja lukea edellisen luvun viimeinen jae:

Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista.
Ja vielä minä osoitan teille tien,
verrattoman tien.

Paavali on edellä luetellut armolahjoja (karisma).
Mutta sitten Paavali tekee tiettäväksi,
että armolahjat eivät ole itsetarkoitus.
Vaan ne ovat vain työkaluja johonkin,
jota Paavali nimittää verrattomaksi tieksi.

Siis armolahjat itsessään
eivät ole mitään,
eikä myöskään suorittaminen ole mitään.
Niistä ei palkita
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä.

Tuo verraton Tie on Rakkaus.
Ja heti tuon kysymäsi jakeen jälkeen
Paavali jatkaakin:

Rakkaus on pitkämielinen,
rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaansa,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää,
kaikki se uskoo,
kaikki se toivoo,
kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä;
mutta profetoiminen, se katoaa,
ja kielillä puhuminen lakkaa,
ja tieto katoaa.

Siis kaikki muu katoaa paitsi Rakkaus.
Ja vain Rakkaudesta tehty
tulee kerran palkituksi
eli se lasketaan meille hyödyksi.
Mutta mikään omaehtoinen uhrautuminen
ei meitä millään tavoin hyödytä.

Samaa asiaa Paavali opettaa
Romalaiskirjeen osiossa,
joka alkaa luvusta 12.
Sitä ennen on ollut kolmen luvun (9-11) keskiö
koskien Israelia.
Ja nyt siis luvun 12 alusta alkaa
kirjeen loppuosa.
Ja se alkaa kehotuksella
oikeanlaiseen uhriin.

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;

tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Tuo "järjellinen" voitaisiin
yhtä hyvin kääntää
ja onkin käännetty myös
esimerkiksi sanalla hengellinen.
Ja monilla muillakin sanoilla
se on eri käännöksissä käännetty.
Esimerkiksi sanalla "toimellinen".

Tuosta luvun 12 alusta alkaen
siis Paavali johtaa meitä
ymmärtämään,
mikä on järjellistä/hengellistä/toimellista
Jumalanpalvelusta.

Esille ottamasi jae on yksi esimerkki siitä,
mikä ei sitä ole.

Tuo laatusana on logikos.
Ja se tulee sanasta Logos.
ja Logos eli Sana
tarkoittaa Jeesusta Kristusta.

Jeesus itse on se Rakkaus,
joka meissä asuu Henkensä kautta.

Ja oikea tapa palvella Jumalaa
on tehdä aina päivittäin ja hetkittäin se,
mitä Hän haluaa meidän juuri nyt tekevän
tai oikeammin,
mitä Hän haluaa tehdä meidän kauttamme.

Ja niin minäkin aina
niin köyhänä ja kurjana
aina kun tulen palveluspaikalle
vaikkapa tälle foorumille,
rukoilen sydämeni sisimmästä saakka,
että Hän antaisi Sanat,
mitä tämän ruttuisen ruo'on
eli kynän pitäisi kirjoittaa
- ei omiani
vaan viestiä Hänen sydämeltään.

Nytkin tekisi mieli vielä jatkaa,
mutta muste loppui eikä kynä kirjoita.
Joten lopetan tällä erää ja kysyn,
saitko vastauksen kysymykseesi.

[Kirjoittaja]

kiitos vastauksista, tämä selvisi mielestäni. Eli ruumiin antaminen poltettavaksi hyödyttää silloin, jos vaihtoehtona on uskon kieltäminen eli siinä tapahtuu marttyyrikuolema.

[kalamos]

Jouduin hiukan korjaamaan vastaustani,
kun olin sekoillut Paavalien kirjeiden välillä
muun muassa antaen
Raamattuviitteeksi Roomalaiskirjeen,
vaikka kysymyksessä oli Korinttolaiskirje.

Mutta itse vastaus on ennallaan.
Ja siinä yritin ymmärtää,
mitä Paavali ajaa takaa
tuossa kohden Korinttolaiskirjettä.

Otsikon kysymys "Kannattaako"
on varsin pysähdyttävä.
Lainaamassasi jakeessa mainitaan
kaksi asiaa:

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi,
ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
ei se minua mitään hyödyttäisi.

Nyt tulee mieleen
Jeesuksen ja rikkaan nuorukaisen kohtaaminen.
Nuorukainen ajatteli noudattaneensa käskyjä.
Ja käskyistä suurimmat alkavat Jeesuksen mukaan
sanalla Rakasta
Ja nuorukainen siis ajatteli näin tehneensä
nuoruudesta saakka.

Mutta sitten Jeesus sanoo nuorukaiselle,
että jos tämä tahtoo olla täydellinen, niin
mene ja myy
kaikki, mitä sinulla on,
ja anna köyhille
Tähän nuorukainen ei pystynytkään.

Eli todellakin joskus kannattaa
tehdä niinkuin Paavali sanoo
tuossa lainaamassasi jakeessa:
jakelisin kaiken omaisuuteni
köyhäin ravinnoksi

Mutta tuollaista Rakkautta
köyhiä lähimmäisiä kohtaan
rikkaalla nuorukaisella ei ollut.
Ja niin hän jatkoi matkaa ilman
sitä vanhurskautta, rauhaa ja iloa
Pyhässä Hengessä,
mikä kuuluu Jumalan Valtakunnan tunnusmerkistöön.
Ja hän teki huonot kaupat.
Tarjolla ollut aarre jäi saamatta.

Jos sitten mietitään tuota
jälkimmäistä asiaa,
jota varsinaisesti otsikossasi kysyt,
niin nyt tulee siitä mieleeni lähetyssaarnaajat,
jotka ovat menneet perheineen
Rakkauden saattelemina
sellaisiinkin paikkoihin
esimerkiksi alkuasukasheimojen luo,
joissa heidät on tavalla tai toisella
julmasti surmattu.

Jos oikein muistan,
niin saarnaajien kuninkaaksi
nimitetty Babtisti-saarnaaja
Charles Spurgeon on sanonut
tällaisille lähetyskentille aikoville,
että ...
jos voit olla menemättä,
niin älä mene.

Siis jos Jumalan vaikuttama
Rakkaus ei ole niin polttava
näitä ihmisiä kohtaan,
että et kertakaikkiaan voi olla menemättä,
niin vain siinä tapauksessa mene.

Yhtä lailla on oikein
pyytää lainaamasi luvun alussa
mainittuja armolahjoja
ja viisautta jne.
Mutta ei sen tähden,
että olisi kiva puhua kielillä tai profetoida
tai tietää kaikki ja olla viisas
ja omistaa usko, joka siirtää vuoria.

Mutta jos ihminen kaipaa ja janoaa
näitä asioita voidakseen
palvella ja rakastaa
Jumalaa ja lähimmäisiään
eli Jumalan Rakastamia ihmisiä,
niin silloin olemme hyödyksi
Jumalalle ja ihmisille
ja aikanaan saamme itsekin
palkan vaivannäöstämme.


PS

Olisi mielenkiintoista kuulla
tarkemmin tuosta selityksestä,
minkä עֵד toi vastauksessaan esiin.


PPS

Raamattu kansalle käännöksessä
tai ainakin sen Sana Elämään
kommentaarissa on mielenkiintoinen alaviite.

Raamattu kansalle

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni
muiden ruokkimiseksi
ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
en siitä mitään hyötyisi.

Tai "uhrattavaksi", sanaa "poltettavaksi" ei ole kaikissa käsikirjoituksissa (suom.huom.)