Raamattu on Jumalan omasivu

Hebrealainen (Hebr 3:12-19) kirjoitti:
Katsokaa, veljet,
ettei vain kenelläkään teistä ole
paha, epäuskoinen sydän,
niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
vaan kehoittakaa toisianne joka päivä,
niin kauan kuin sanotaan:
"tänä päivänä",
ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta,
kunhan vain pysymme luottamuksessa,
joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

Kun sanotaan:
"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet?
Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?

Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta?
Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa?
Eikö tottelemattomille?
Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon,
ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen
ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka
ja tunkee lävitse,
kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet,
ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön,
vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä,
jolle meidän on tehtävä tili.

Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi,
läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika,
niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi,
joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme,
vaan joka on ollut kaikessa kiusattu
samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Käykäämme sentähden uskalluksella
armon istuimen eteen,
että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon,
avuksemme oikeaan aikaan.

Olemme nyt heprealaisille kirjoitetun kirjeen äärellä.
Kirjeen kirjoittajasta meillä ei ole muuta varmuutta,
kuin että kirjoittaja on joku heprealainen.

Eli sekä kirjeen kirjoittaja,
että lukijat ovat joukkoa,
jotka puhuvat samaa kieltä.
Tarkoitan Moosesta.
Kirje tulvii ilmaisuja,
joita ei voi ymmärtää,
ellei tunne heprealaisten uskoa Moosekseen.

Kun kirjeen kirjoittava heprealainen
puhuu veljistä,
niin hän tarkoittaa heprealaisia.

Ihmisellä voi olla paha ja epäuskoinen sydän.
Myös heprealaisella.
Mutta uudestisyntyneellä uskovalla ei voi.

Hesekiel (36:26) kirjoitti:Ja minä annan teille uuden sydämen,
ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne.
Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen
ja annan teille lihasydämen.

Jos tätä ei ole tapahtunut,
niin ihminen ei ole uudestisyntynyt,
ihminen ei ole syntynyt Hengestä.
Hesekiel jatkaa:

Hesekiel (36:27) kirjoitti:Henkeni minä annan teidän sisimpäänne
ja vaikutan sen,
että te vaellatte minun käskyjeni mukaan,
noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Siis kun Uuden liiton mukainen
sydämen siirto on tapahtunut,
eli kivisydän on poistettu
ja tilalle on annettu lihasydän
eli meidän sisimpäämme on annettu uusi Henki,
niin me olemme uusia luomuksia.

Paavali (2 Kor 5:17) kirjoitti:Siis, jos joku on Kristuksessa,
niin hän on uusi luomus;
se, mikä on vanhaa, on kadonnut,
katso, uusi on sijaan tullut.

Nyt noiden heprealaisten joukossa,
joille joku heprealainen kirjoittaa
hyvin syvällisiä asioita,
joita vain heprealainen voi ymmärtää,
oli heprealaisia,
joilla ei ollutkaan vielä tuota
uudestisyntymässä saatavaa uutta sydäntä.
Heillä oli edelleen langenneen ihmisen
paha ja epäuskoinen sydän.

He eivät olleet tehneet ratkaisua.
He tiesivät ja olivat kokeneetkin
Pyhän Hengen osallisuuden
heidän kokoontumisissaan.
He olivat kokeneet
Pyhän Hengen vaikuttamia ihmeitä
esimerkiksi parantumisia.
He siis tiesivät, että Jeesus on luvattu Messias,
ja että Jeesuksen nimessä tapahtuu ihmeitä,
ja he olivat niitä itsekin saaneet kokea.

Mutta heidän sydämensä ei ollut vielä kääntynyt.
Ja vaakakupissa oli paljon.
Jos he pitäisivät kiinni Jeesuksen tunnustamisesta,
niin se tietäisi vainoa
ja jopa omien
(perheen, suvun, juutalaisen seurakunnan)
ulkopuolelle joutumista.

Ja niin he eivät olleet vielä tehneet ratkaisua.
Ja siksi kirjoittaja kehottaa näitä
uskovien joukossa olevia ottamaan vaarin

tästä päivästä

ja kääntymään tässä ja nyt
ottamaan vastaan laupeus ja armo Jeesuksessa Kristuksessa.

Osa heprealaisista oli siis vielä tuon valinnan edessä.
Ottaako Jeesus vastaan vai asettaako sivuun Hänet.

Jotkut heistä tekivät väärän ratkaisun
ja asettivat sivuun Jeesuksen.
Ja siitä kauheudesta, miten se tapahtui,
kerrotaan samassa kirjeessä myöhemmin tarkemmin.

Mutta nyt tässä katkelmassa siis puhutaan tuosta
perusvalinnasta eli Jeesuksesta luopumisesta.

Kirjaimellisesti kääntäen
alkutekstin verbi

afistemi

muodostuu etuliitteestä (pois)
ja verbistä (asettaa)

apo = pois

histemi = asettaa

Tämä perusratkaisu
oli eräiden heprealaisten osalta vielä tekemättä
ja siten uudestisyntymisen ihme tapahtumatta,
ja siksi heillä oli vielä paha ja epäuskoinen sydän.

Siis ei niin,
että heillä nyt olisi jo ollut uusi sydän, josta luopuisivat,
vaan joillakin heillä oli edelleen
paha ja epäuskoinen vanha sydän.
Ja näitä tarkoittaen heprealainen kirjoittaja sanoo:

Hebrealainen (Hebr 3:12) kirjoitti:
Katsokaa, veljet,
ettei vain kenelläkään teistä ole
paha, epäuskoinen sydän

PS

Erämaavaelluksen aikana kaikki Egyptistä
liikkeelle lähtenyt Israel
Moosesta ja Aaronia myöten
jäi erämaataipaleelle,
eikä luvattua saavuttanut.
Ja tuo luvattu oli Jumalan lepo.

Sen koko kansa
olisi saavuttanut muutamassa viikossa,
jos olisivat Joosuan ja Kaalebin johdolla
menneet suoraan luvattuun maahan.

Mutta nyt kaikki Israel Joosuaa ja Kaalebia
lukuun ottamatta kuolivat erämaahan.
Mutta toki Mooses ja Aaron ja muut
silti Aabrahamin helmaan päätyivät kuoltuaan.


PPS

Mitä tulee Juudakseen,
niin hän ei suinkaan ollut uudestisyntynyt.
Hän oli päättänyt päivänsä
ennenkuin uudestisyntyminen oli edes mahdollista
eli ennen kuin Jeesus oli noussut kuolleista.

Juudas ei myöskään koskaan ollut tehnyt
edes Johannes Kastajan julistuksen mukaista kääntymystä,
eli ei koskaan tehnyt parannusta varastamisesta.
Siis Juudaksessa ei koskaan ollut tapahtunut mielenmuutosta,
eikä uudestisyntyminen ollut muutoinkaan mahdollista
ennen Jeesuksen ylösnousemusta.


Siis ei niinpäin,
että uudestisyntynyt uskova luopuu elävästä uskosta ja paatuu,
ja sitten uudestisyntyneellä uskovalla
on taas paha ja epäuskoinen sydän.
Ei.
Vaan ihminen, jolla on paha ja epäuskoinen sydän,
voi tehdä maistettuaan taivaallista lahjaa
kuitenkin sen valinnan, että ei ota vastaan
Jeesuksessa tarjolla olevaa uskoa,
vaan kirjaimellisesti kääntäen asettaa sen sivuun
eli luopuu tuosta vaihtoehdosta.

Ihminen, jolla on paha ja epäyskoinen sydän,
ei voi olla kokenut uudestisyntymistä,
jossa Jumala on ottanut pois vanhan sydämemme,
ja antanut meille uuden sydämen
eli uuden Hengen sisimpäämme.


Uudestisyntynyt uskova ei tee mitä tahansa.

Johannes (3 Joh 1:11) kirjoitti:
Joka hyvin tekee, se on Jumalasta;
joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.

Uskon, että Pyhä Henki voi lähteä uskovastakin, varmaankin tapahtuu asteittaisen paatumuksen seurauksena

Vanhan liiton aikana noin tapahtui.
Mutta silloin kukaan ei ollut kokenut uudestisyntymisen ihmettä.

Nyt kun me olemme syntyneet Hengestä,
ja meistä on poistettu paha ja epäuskoinen sydän,
niin meillä on uusi sydän ja uusi Henki.

Ja tuo Henki on annettu meille
pantiksi/vakuudeksi/sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
Siis siihen hetkeen saakka,
että tapahtuu ruumiimme lunastus,
ja usko muuttuu näkemiseksi.

Mutta vaikka me elämme Hengessä,
niin me emme välttämättä vaella Hengessä.

Ja silloin voi tapahtua niin,
että me murehdutamme meissä asuvaa Pyhää Henkeä.

Paavali (Ef 4:30) kirjoitti:Älkääkä saattako murheelliseksi
Jumalan Pyhää Henkeä,
joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksen päivään saakka.

Ja jos näin toimimme,
niin silloin esimerkiksi voimme menettää
Pyhän Hengen voitelun.

Esimerkiksi jos minä vaikka
tällaisella keskustelufoorumilla
toimin niinkuin tuo edellä lainaamani kohta jatkuu,
niin huomaan heti,
että nyt minulla ei ole voitelua,
ja silloin lakkaan kirjoittamasta.

Älkääkä saattako murheelliseksi
Jumalan Pyhää Henkeä,
joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksen päivään saakka.
Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus,
kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan
ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne,
niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Vanhan liiton aikana Pyhää Henki
ei ollut tullut vielä yhteenkään ihmiseen tuolla tavoin.
Vanhan liiton pyhillä oli vain
Pyhä Henki heidän päällään voimavaikutuksena.
Ja se saattoi poistua.

Mutta Jeesuksen uhrikuoleman jälkeen
tuli mahdolliseksi ihan uusi asia.

Johannes (7:37-39) kirjoitti:Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä
Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi:
"Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
Joka uskoo minuun,
hänen sisimmästään on,
niinkuin Raamattu sanoo,
juokseva elävän veden virrat."
Mutta sen hän sanoi Hengestä,
joka niiden piti saaman,
jotka uskoivat häneen;
sillä Henki ei ollut vielä tullut,
koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.

Paavali (Fil 3:10-12)) kirjoitti:tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman
ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden,
tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut
tai että jo olisin tullut täydelliseksi,
vaan minä riennän sitä kohti,
että minä sen omakseni voittaisin,
koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.

Paavalikin sanoi "ehkä pääsen"


Jotkut ihmiset voivat luulla pääsevänsä taivaaseen, koska ovat "kristittyjä" vaikka elävät synnissä, luottaen armoon, näin ainakin ajattelisin, että tällaisia on ja olen ehkä tällaisia kohdannutkin, yksikin suomalainen uskova puhui tällaista youtubessa. Kyllähän sellainen oppi kannustaa synnintekoon.

Heprealainen (Hepr 3:12-14) kirjoitti:Katsokaa, veljet,
ettei vain kenelläkään teistä ole
paha, epäuskoinen sydän,
niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
vaan kehoittakaa toisianne joka päivä,
niin kauan kuin sanotaan:
"tänä päivänä",
ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta,
kunhan vain pysymme luottamuksessa,
joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

Me kilpailemme saadaksemme voittopalkinnon.
Mutta Pelastus ei ole voittopalkinto.

Lainaamassasi Paavalin tekstikohdassa
tulee nyt taas noudattaa Paavalin ohjetta
Totuuden Sanan oikeasta jakamisesta.

Kirkkoraamattu samoinkuin esimerkiksi Raamattu kansalle
ja muutkin käännökset aloittavat jakeesta 12 uuden kappaleen
uudella väliotsikolla.

Eli jae 11 päättää yhden katkelman.
Ja sitten jakeesta 12 alkaa uusi katkelma.

Ylösnousemus ei suinkaan ole voittopalkinto.
Kaikki ihmiset kokevat ruumiin ylösnousemisen
lukuunottamatta niitä,
jotka ovat ruumiillisesti elossa tempaushetkellä.
Ja Paavali odotti aluksi,
että tempaus tapahtuisi hänen elinaikanaan.
Ja näin oliis tapahtunut,
jos Israel olisi kääntynyt.
Vasta apostolien tekojen loppuriveillä
vahvistuu se,
että Israel ei nyt tuona aikana tule ottamaan vastaan Jeesusta.

Mutta sitten Paavali siirtyy puhumaan kutsumuksestaan.
Paavali oli kutsuttu

taivaallisella kutsumuksella

pakanain apostoliksi,
ja tässä tehtävässä hän suoritti jalon uskon kilpailun.
Ja siitä hän oli saava voittopalkinnon ja seppeleen eli kruunun.

Paavali ei sano, että "ehkä" pääsee voittopalkintoon.
Hän sanoo, että "ehkä" tulee osalliseksi ruumiin ylösnousemuksesta.

Kuten jo totesinkin,
kaikki ihmiset tulevat kokemaan ruumiin ylösnousemisen
lukuunottamatta niitä ihmisiä,
jotka tempaushetkellä ovat maan päällä elossa.
Nämä eivät koe ruumiin ylösnousemusta
vaan ainoastaan sen muuttumisen kirkastetuksi ruumiiksi.

Tämä on asia, jonka Paavali tuo koko kirjekokoelmansa
ensimmäisessä eli varhaisimmassa kirjeessään esille.
Ja siinä vaiheessa Paavali oletti,
että Jeesus tulee takaisin jo Paavalin elinaikana,
kuten on todettavissa Tessalonikalaiskirjeistä.

Mutta sitten asiat eivät menneetkään niinkuin piti.
Aivan Apostolien tekojen loppuriveiltä paljastuu
se tapahtuma, joka lopulllisesti ratkaisi sen,
että Israel ei tuona aikana tulekaan kääntymään.

Filippiläiskirjeen kirjoittamisajankohtana
Paavalilla oli jo aavistus tästä asiasta,
ja niin hän kirjoittaa ylösnousemuksesta puhuessaan "ehkä".
Siis ehkä Jeesus ei tulekaan takaisin hänen elinaikanaan
vaan Paavali tuleekin osalliseksi ruumiin ylösnousemisesta.

Paavali ei siis sano, että hän ehkä saa voittopalkinnon,
vaan että hän ehkä tulee osalliseksi ylösnousemuksesta.

Vielä kerran. Ylösnousemus ei ole voittopalkinto.
Joka ikinen ihminen tempaushetkellä elossa olevia lukuunottamatta
tulee kokemaan ruumiin ylösnousemisen.

Jakeesta 12 alkaa uusi asia,
ja siinä puhutaan taivaallisesta kutsumuksesta,
joka Paavalin tapauksessa oli julistaa evankeliumia pakanoille.
Siitä työstä hän oli saava palkan, voittopalkinnon ja kruunun.


PS

Tuo täydelliseksi tuleminen ei suinkaan tarkoita sitä,
että tuilisimme lopulta niin täydellisisksi,
että kelpaamme Jumalalle.

Ei ollenkaan. Aivan päinvastoin.
Kun Paavali puhuu täydellisyydestä tuossa enemmänkin,
niin hän viittaa siihen, mitä hän oli ollut fariseuksena.
Hän oli saavuttanut fariseuksena
"nuhteettomuuden" lain vanhurskauteen nähden.
Ja tällaisista ihmisistä fariseukset käyttivät ilmaisua "täydellinen".
Ja nyt tämän "täydellisyyden" siis sen mahtavan ansion,
jonka hän fariseuksena oli saavuttanut,
hän hylkäsi roskana pois
saadakseen sen vanhurskauden,
joka tulee lahjana yksin armosta Jeesuksen ansion tähden.

Ja niin Paavali vielä kerran tuossa kohden sanoo,
että ei niin, että hän olisi jo saavuttanut täydellisyyden,
vaikka hän oli jo fariseuksena saavuttanut nuhteettomuuden
lain vanhurskauteen nähden,
vaan nyt hänen asenteesa (mieli) oli se,
että hän tulee täydelliseksi vasta sitten, kun on perillä
ja pelkästään Jeesuksen tähden.
Ja hän kehoittaa muitakin "täydellisiä"
eli vastaavan "nuhteettomuuden" saavuttaneita fariseuksia
valitsemaan tämän saman mielen.


PPS

Tuosta Heprealaiskirjeen kohdasta
olen jo niin paljon kirjoittanut,
että minulla ei ole siihen nyt lisättävää.

Nuo hepralaiset olivat olleet mukana
kristittyjen tilaisuuksissa
ja maistaneet tulevan maailman voimia.
He olivat kokeneet parantumisen ihmeitä jne.

Osa heistä,
vaikka olivat maistaneet, että Herra on hyvä,
olivat vielä kahden vaiheilla,
ottaako Hänet vastaan vai ei.
Ja vaarassa oli,
että kaiken kokemansa jälkeen,
he kuitenkin päättävät
luopua eli kirjaimellisesti kääntäen
asettaa pois Jeesuksessa tarjolla olevan Pelastuksen.

Ja silloin heistä ei koskaan tulisi niitä,
joilla ei ole paha ja epäuskoinen sydän.

Vaan he palaisivat juutalaisten pelossa
takaisin synagoogaan
ja suorittaisivat siinä yhteydessä
Jeesusta pilkkaavan seremonian,
josta Heprealaiskirje myöhemmin kertoo.

Kuten olen todennut.
Tuon kirjeen sisällön ymmärtäminen
edellyttää tietoa siitä,
mitä merkitsee se,
että nyt ollaan keskellä heprealaisten maailmaa.

Paavali (Fil 3:10-12)) kirjoitti:tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman
ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden,
tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut
tai että jo olisin tullut täydelliseksi,
vaan minä riennän sitä kohti,
että minä sen omakseni voittaisin,
koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.

Käsittääkseni Paavali viittaa tässä vanhurskasten ylösnousemiseen, jota kohti Pavali rientää

Katkaisit Raamattulainauksen huonossa paikassa.
Eli luetaan vielä pari jaetta eteenpäin,
niin selviää, mitä kohti Paavali rientää.

Paavali (Fil 3:13-14) kirjoitti:Veljet,
minä en vielä katso sitä voittaneeni;
mutta yhden minä teen:
unhottaen sen, mikä on takana,
ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,
minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa,
johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Onko ylösnousemus voittopalkinto.
Minun mielestäni ei ole,
kuten edellisessä viestissäni toin esiin.

Paavali (Room 4:4-5) kirjoitti:
Töitä tekevälle ei lueta palkkaa
armosta, vaan ansiosta,
mutta joka ei töitä tee,
vaan uskoo häneen,
joka vanhurskauttaa jumalattoman,
sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi

Lepo! Kristuksessa Jeesuksessa!
Minä olen pudonnut Kalliolle, Kristus-kalliolle. Lepotila.

Jeesus kutsuu tulemaan luokseen niin uskossa olevat kuin uskosta osattomat. Miksi? Siksi...että Hän antaa meille levon. Se on lupaus.
Me selviämme ainoastaan Kristuksessa, sillä Hän jaksaa, Hän ei väsy, Hän on viisautemme, Hän on vanhurskautemme, Hän on lunastuksemme, jossa meillä on syntien anteeksisaaminen ja Hän on pyhityksemme. Tätä on olla Kristuksessa! Kiitos Jumalalle!

Noin se on. "Missä on syntien anteeksiantamus, siellä on elämä ja autuus!"

Minä ylistän Herraa siitä, että Hän kerran rakkaudesta minuun (ja koko maailmaan) antoi naulata itsensä kirouksen puuhun ja Hänet tehtiin synniksi, jotta minä Hänessä tulisin Jumalan vanhurskaudeksi. Tämän minä olen saanut uskossa omistaa ja tässä on lepopaikkani. 47 vuotta olen saanut tätä tietä kulkea vanhurskaana miehenä, monesti horjuen ja kompuroidenkin, mutta Vanhurskauden Kallio ei ole horjunut eikä horju. Hän on uskollinen Jumala, joka pitää liiton.

Laitan meille uskoville kuuluvan lupauksen tähän lopuksi (Jesaja 54:10, jonkun välikäännöksen mukaan)

Jesaja kirjoitti:Vuoret väistyvät ja kukkulat liikkuvat,
mutta Minun armoni ei sinusta väisty,
eikä Minun rauhanliittoni liiku,
sanoo Herra, sinun Armahtajasi

Me saamme levätä Jeesuksen täyttämän lunastustyön varassa ilman omia ponnistuksia. Pelastuksen saimme lahjana. Tietenkin kilvoittelemme ja teemme parannuksen, jos lankeamme syntiin. Samoin valvomme, mutta se ei ole ponnistelemista vaan levosta päin tapahtuvaa.

Minä en kiellä hyvien tekojen tarpeellisuutta enkä niitä tehdessämme sitä, että väsymme ja uuvumme joskus suurestikin, MUTTA tätä väsymystä ja työntekoa emme saa asettaa pelastuksessa pysymisen ehdoksi tai vaatimukseksi. Jumalan pelastustekoon emme saa lisätä mitään. Jos niin teemme me menetämme sen levon ja rauhan, jonka Herra on meille tarkoittanut. Toisekseen; todelliset ja kestävät hyvät työmme teemme Kristuksesta käsin, Hänen Henkensä vaikutuksesta ja muut teot ovatkin roskaa jotka palavat ennen hääjuhlaa. Elämässämme on ehkä paljonkin roskaa ja pyhityshän on sitä(kin), että Jumala riisuu meitä matkalla kotiin roskista ja kuonasta, jotta Hänen Poikansa saisi yhä enemmän muotoa meissä. Haluan vain teksteilläni korostaa, että me emme muutu paremmiksi tai säilytä pelastustamme ponnistelemalla. Pyhitys tapahtuu itse asiassa näin:

Paavali (2 Kor 3:18) kirjoitti:
Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra,
joka on Henki.

Jeesusta katselemalla me muutumme. Ihmeellinen on tämä pelastuksen tie. Jeesus antaa levon ja rauhan, pitää meistä huolta ja vie alkamansa uskon meissä hyvään päätökseen. Hän on totisesti arvollinen saamaan kiitoksen ja ylistyksen.