Hebrealaiskirje

[Hebrealainen]

Uuden liiton välimies (Hebr 8)

Mutta pääkohta siinä,
mistä me puhumme,
on tämä:
meillä on sellainen ylimmäinen pappi,
joka istuu
Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa,
tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä,
siinä oikeassa majassa,
jonka on rakentanut Herra eikä ihminen.

Sillä jokainen ylimmäinen pappi
asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja,
jonka tähden on välttämätöntä,
että tälläkin on jotakin uhraamista.

Jos hän siis olisi maan päällä,
ei hän olisikaan pappi,
koska jo ovat olemassa ne,
jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja,
ja jotka palvelevat siinä,
mikä on taivaallisten kuva ja varjo,
niinkuin ilmoitettiin Moosekselle,
kun hänen oli valmistettava maja.
Sillä hänelle sanottiin:
"Katso,
että teet kaikki sen kaavan mukaan,
joka sinulle vuorella näytettiin".

Mutta tämä taas on saanut
niin paljoa jalomman viran,
kuin hän on myös paremman liiton välimies,
liiton,
joka on paremmille lupauksille perustettu.

Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton,
ei olisi etsitty sijaa toiselle.
Sillä moittien heitä hän sanoo:

"Katso, päivät tulevat,
sanoo Herra,
jolloin minä teen
Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa
uuden liiton,

en sellaista liittoa kuin se,
jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin,
kun minä tartuin heidän käteensä
ja vein heidät pois Egyptin maasta.

Sillä he eivät pysyneet minun liitossani,
ja niin en minäkään heistä huolinut,
sanoo Herra.

Sillä tämä on se liitto,
jonka minä teen Israelin heimon kanssa
näiden päivien jälkeen,
sanoo Herra:

Minä panen lakini heidän mieleensä,
ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä,
ja niin minä olen heidän Jumalansa,
ja he ovat minun kansani.
Ja silloin ei enää
kukaan opeta kansalaistaan
eikä veli veljeään sanoen:
'Tunne Herra';
sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan,
tuntevat minut.

Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä
enkä enää muista heidän syntejänsä."

Sanoessaan
"uuden"
hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi;
mutta se,
mikä vanhenee ja käy iälliseksi,
on lähellä häviämistään.

[Hebrealainen]

Uuden liiton Uhri (Hebr 9)

Olihan tosin ensimmäiselläkin liitolla
jumalanpalvelussäännöt ja maallinen pyhäkkö.
Sillä maja oli valmistettu niin,
että siinä oli etumainen maja,
jossa oli sekä lampunjalka
että pöytä ja näkyleivät,
ja sen nimi on
"pyhä".

Mutta toisen esiripun takana oli se maja,
jonka nimi on
"kaikkeinpyhin";

siinä oli kultainen suitsutusalttari
ja liiton arkki,
yltympäri kullalla päällystetty,
jossa säilytettiin kultainen
mannaa sisältävä
astia
ja Aaronin viheriöinyt sauva
ja liiton taulut,
ja arkin päällä kirkkauden kerubit
varjostamassa armoistuinta.
Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen.

Kun nyt kaikki on näin järjestetty,
menevät papit
joka aika etumaiseen majaan
jumalanpalvelusta toimittamaan,
mutta toiseen majaan
menee ainoastaan ylimmäinen pappi
kerran vuodessa,
ei ilman verta,
jonka hän uhraa itsensä edestä
ja kansan tahattomien syntien edestä.

Näin Pyhä Henki osoittaa,
että tie kaikkeinpyhimpään
vielä on ilmoittamatta,
niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo.

Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva,
ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja,
jotka eivät kykene tekemään
täydelliseksi omassatunnossaan sitä,
joka jumalanpalvelusta toimittaa,
vaan jotka,
niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin,
ovat ainoastaan lihan sääntöjä,
jotka ovat voimassa
uuden järjestyksen aikaan asti.

Mutta kun Kristus tuli
tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi,
niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta,
joka ei ole käsillä tehty,
se on: joka ei ole tätä luomakuntaa,
meni,
ei kauristen ja vasikkain veren kautta,
vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään
ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.

Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka,
saastaisten päälle vihmottuna,
pyhittää lihanpuhtauteen,
kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri,
hänen,
joka iankaikkisen Hengen kautta
uhrasi itsensä viattomana Jumalalle,
puhdistava meidän omantuntomme
kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Ja sentähden hän on uuden liiton välimies,
että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut
lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista,
ne, jotka ovat kutsutut,
saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

Sillä missä on testamentti,
siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä;
sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä,
koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä.

Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty.
Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle
julkilukenut kaikki käskyt,
niinkuin ne laissa kuuluvat,
otti hän vasikkain ja kauristen veren
ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin
ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan,
sanoen:
"Tämä on sen liiton veri,
jonka Jumala on teille säätänyt".
Ja samoin hän verellä vihmoi myös majan
ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet.

Niin puhdistetaan lain mukaan
miltei kaikki verellä,
ja ilman verenvuodatusta
ei tapahdu anteeksiantamista.

On siis välttämätöntä,
että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan,
mutta että taivaalliset itse puhdistetaan
paremmilla uhreilla kuin nämä.

Sillä Kristus ei mennyt
käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään,
joka vain on sen oikean kuva,
vaan itse taivaaseen,
nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen
meidän hyväksemme.

Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa,
niinkuin ylimmäinen pappi
joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään,
vierasta verta mukanaan,
sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän
monta kertaa maailman perustamisesta asti;
mutta nyt hän on yhden ainoan kerran
maailmanaikojen lopulla ilmestynyt,
poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.

Ja samoinkuin ihmisille on määrätty,
että heidän kerran on kuoleminen,
mutta senjälkeen tulee tuomio,
samoin Kristuskin,
kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit,
on toistamiseen ilman syntiä
ilmestyvä pelastukseksi
niille, jotka häntä odottavat.

[Hebrealainen]

Ruumis (Hebr 10)

Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo,
ei itse asiain olemusta,
ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla,
joita he alinomaa kantavat esiin,
tehdä niiden tuojia täydellisiksi.

Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta,
koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat,
kerran puhdistettuina,
ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
Sillä mahdotonta on,
että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.

Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo:
"Uhria ja antia sinä et tahtonut,
mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
Silloin minä sanoin:
'Katso, minä tulen
- kirjakääröön on minusta kirjoitettu
tekemään sinun tahtosi, Jumala'."

Kun hän ensin sanoo:
"Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja
sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt",
vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
sanoo hän sitten:
"Katso,
minä tulen tekemään sinun tahtosi".
Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.

Ja tämän tahdon perusteella
me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla
kerta kaikkiaan.

Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä
palvelustaan toimittamassa
ja usein uhraamassa,
aina samoja uhreja,
jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;

mutta tämä on,
uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä,
ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
ja odottaa nyt vain,
kunnes hänen vihollisensa
pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.

Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla
ainiaaksi tehnyt täydellisiksi
ne, jotka pyhitetään.
Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki;
sillä sanottuaan:
"Tämä on se liitto,
jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan",
sanoo Herra:
"Minä panen lakini heidän sydämiinsä
ja kirjoitan ne heidän mieleensä";
ja:
"heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa
en minä enää muista".
Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut,
siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.

Koska meillä siis, veljet,
on luja luottamus siihen,
että meillä Jeesuksen veren kautta
on pääsy kaikkeinpyhimpään,
jonka pääsyn hän on vihkinyt meille
uudeksi ja eläväksi tieksi,
joka käy esiripun,
se on hänen lihansa, kautta,
ja koska meillä on
"suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
niin käykäämme esiin totisella sydämellä,
täydessä uskon varmuudessa,
sydän vihmottuna puhtaaksi
pahasta omastatunnosta
ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa,
sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
ja valvokaamme toinen toistamme
rohkaisuksi toisillemme
rakkauteen ja hyviin tekoihin;

älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme,
niinkuin muutamien on tapana,
vaan kehoittakaamme toisiamme,
sitä enemmän,
kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

Sillä jos me tahallamme teemme syntiä,
päästyämme totuuden tuntoon,
niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus
ja tulen kiivaus,
joka on kuluttava vastustajat.

Joka hylkää Mooseksen lain,
sen pitää armotta
kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla
kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen
luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan
ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty,
ja pilkkaa armon Henkeä!

Sillä me tunnemme hänet,
joka on sanonut:
"Minun on kosto,
minä olen maksava";
ja vielä:
"Herra on tuomitseva kansansa".

Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
Mutta muistakaa entisiä päiviä,
jolloin te,
valistetuiksi tultuanne,
kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,
kun te toisaalta olitte
häväistysten ja ahdistusten alaisina,
kaikkien katseltavina,
toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi,
joiden kävi samalla tavalla.

Sillä vankien kanssa
te olette kärsineet
ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön,
tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.

Älkää siis heittäkö pois uskallustanne,
jonka palkka on suuri.
Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä,
tehdäksenne Jumalan tahdon
ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.
Sillä
"vähän, aivan vähän aikaa vielä,
niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;
mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta,
ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen".

Mutta me emme ole niitä,
jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen,
vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

[Hebrealainen]

Todistus (Hebr 11)

Mutta usko on luja luottamus
siihen, mitä toivotaan,
ojentautuminen sen mukaan,
mikä ei näy.
Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.

Uskon kautta me ymmärrämme,
että maailma on rakennettu Jumalan sanalla,
niin että se, mikä nähdään,
ei ole syntynyt näkyväisestä.

Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle
paremman uhrin kuin Kain,
ja uskon kautta hän sai todistuksen,
että hän oli vanhurskas,
kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan;
ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.

Uskon kautta otettiin Eenok pois,
näkemättä kuolemaa,
"eikä häntä enää ollut,
koska Jumala oli ottanut hänet pois".
Sillä ennen poisottamistaan
hän oli saanut todistuksen,
että hän oli otollinen Jumalalle.
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen;
sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,
täytyy uskoa,
että Jumala on
ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Uskon kautta rakensi Nooa,
saatuaan ilmoituksen siitä,
mikä ei vielä näkynyt,
pyhässä pelossa arkin
perhekuntansa pelastukseksi;
ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman,
ja hänestä tuli
sen vanhurskauden perillinen,
joka uskosta tulee.

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen,
kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan,
jonka hän oli saava perinnöksi,
ja hän lähti tietämättä,
minne oli saapuva.
Uskon kautta hän eli muukalaisena
lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa,
asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa,
jotka olivat saman lupauksen perillisiä;
sillä hän odotti sitä kaupunkia,
jolla on perustukset
ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.

Uskon kautta sai Saarakin voimaa
suvun perustamiseen,
vieläpä yli-ikäisenä,
koska hän piti luotettavana sen,
joka oli antanut lupauksen.
Sentähden syntyikin yhdestä miehestä,
vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous,
kuin on tähtiä taivaalla
ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti.

Uskossa nämä kaikki kuolivat
eivätkä luvattua saavuttaneet,
vaan kaukaa he olivat sen nähneet
ja sitä tervehtineet
ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia
maan päällä.
Sillä jotka näin puhuvat,
ilmaisevat etsivänsä isänmaata.
Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata,
josta olivat lähteneet,
niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin;
mutta nyt he pyrkivät parempaan,
se on taivaalliseen.
Sentähden Jumala ei heitä häpeä,
vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa;
sillä hän on valmistanut heille kaupungin.

Uskon kautta uhrasi Aabraham,
koetukselle pantuna, Iisakin,
uhrasi ainoan poikansa,
hän, joka oli lupaukset vastaanottanut
ja jolle oli sanottu:
"Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen",
sillä hän päätti,
että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään;
ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.

Uskon kautta antoi Iisak
Jaakobille ja Eesaulle siunauksen,
joka koski tulevaisiakin.

Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan
kumpaisenkin Joosefin pojista
ja rukoili sauvansa päähän nojaten.

Uskon kautta muistutti Joosef
loppunsa lähetessä
Israelin lasten lähdöstä
ja antoi määräyksen luistansa.

Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat
häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä
kolme kuukautta, sillä he näkivät,
että lapsi oli ihana;
eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä.

Uskon kautta kieltäytyi Mooses
suureksi tultuaan
kantamasta faraon tyttären pojan nimeä.
Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa
yhdessä Jumalan kansan kanssa
kuin saadakseen synnistä
lyhytaikaista nautintoa,
katsoen
"Kristuksen pilkan"
suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet;
sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.

Uskon kautta hän jätti Egyptin
pelkäämättä kuninkaan vihaa;
sillä koska hän ikäänkuin näki sen,
joka on näkymätön, niin hän kesti.

Uskon kautta hän pani toimeen
pääsiäisenvieton ja verensivelyn,
ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin.

Uskon kautta he kulkivat
poikki Punaisen meren
ikäänkuin kuivalla maalla;
jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.

Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit,
sittenkuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää.

Uskon kautta pelastui portto Raahab
joutumasta perikatoon
yhdessä uppiniskaisten kanssa,
kun oli, rauha mielessään,
ottanut vakoojat luoksensa.

Ja mitä minä vielä sanoisin?
Sillä minulta loppuisi aika,
jos kertoisin
Gideonista, Baarakista, Simsonista,
Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,
jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia,
pitivät vanhurskautta voimassa,
saivat kokea lupauksien toteutumista,
tukkivat jalopeurain kidat,
sammuttivat tulen voiman,
pääsivät miekanteriä pakoon,
voimistuivat heikkoudesta,
tulivat väkeviksi sodassa,
ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.

On ollut vaimoja,
jotka ylösnousemuksen kautta
ovat saaneet kuolleensa takaisin.

Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään
eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta,
että saisivat paremman ylösnousemuksen;
toiset taas ovat saaneet kokea
pilkkaa ja ruoskimista,
vieläpä kahleita ja vankeutta;
heitä on
kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu;
he ovat kierrelleet ympäri
lampaannahoissa ja vuohennahoissa,
puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä -
he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -;
he ovat harhailleet erämaissa
ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.
Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta
olivat todistuksen saaneet,
eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä,
mikä oli luvattu;
sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa,
etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.

[Hebrealainen]

Siionin vuori (Hebr 12)

Sentähden,
kun meillä on näin suuri pilvi
todistajia ympärillämme,
pankaamme mekin pois
kaikki, mikä meitä painaa,
ja synti, joka niin helposti meidät kietoo,
ja juoskaamme kestävinä
edessämme olevassa kilvoituksessa,
silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään,
Jeesukseen,
joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin,
häpeästä välittämättä,
ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

Ajatelkaa häntä,
joka syntisiltä on saanut kärsiä
sellaista vastustusta itseänsä kohtaan,
ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa,
taistellessanne syntiä vastaan,

ja te olette unhottaneet kehoituksen,
joka puhuu teille niinkuin lapsille:
"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta,
äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa;
ja hän ruoskii jokaista lasta,
jonka hän ottaa huomaansa".

Kuritukseksenne te kärsitte;
Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia.
Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Mutta jos te olette ilman kuritusta,
josta kaikki ovat osallisiksi tulleet,
silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
Ja vielä:
meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina,
ja heitä me kavahdimme;
emmekö paljoa ennemmin
olisi alamaiset henkien Isälle,
että eläisimme?

Sillä nuo kurittivat meitä
vain muutamia päiviä varten,
oman ymmärryksensä mukaan,
mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme,
että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.

Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa
näytä olevan iloksi, vaan murheeksi,
mutta jälkeenpäin se antaa
vanhurskauden rauhanhedelmän
niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

Sentähden:
"Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
ja:
"tehkää polut suoriksi jaloillenne",
ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen,
sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
ja pitäkää huoli siitä,
ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta,
"ettei mikään katkeruuden juuri
pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä",
ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
ja ettei kukaan olisi haureellinen
tahi epäpyhä niinkuin Eesau,
joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.

Sillä te tiedätte,
että hänet sittemminkin,
kun hän tahtoi päästä siunausta perimään,
hyljättiin;
sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle,
vaikka hän kyynelin sitä pyysi.

Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö,
jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa,
ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn,
ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö,
joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat,
pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä:
"Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin,
se kivitettäköön";
ja niin hirmuinen oli se näky,
että Mooses sanoi:
"Minä olen peljästynyt ja vapisen";

vaan te olette käyneet
Siionin vuoren tykö
ja elävän Jumalan kaupungin,
taivaallisen Jerusalemin tykö,
ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,

taivaissa kirjoitettujen
esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö,
ja tuomarin tykö,
joka on kaikkien Jumala,
ja täydellisiksi tulleitten
vanhurskasten henkien tykö,
ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö,
ja vihmontaveren tykö,
joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

Katsokaa,
ettette torju luotanne häntä, joka puhuu;
sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet,
joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä,
eivät voineet päästä pakoon,
niin paljoa vähemmän me,
jos käännymme pois hänestä,
joka ilmoittaa sen taivaista.

Silloin hänen äänensä järkytti maata,
mutta nyt hän on luvannut sanoen:
"Vielä kerran minä liikutan maan,
jopa taivaankin".
Mutta tuo
"vielä kerran"
osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät,
koska ovat luotuja,
tulevat muuttumaan,
että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.

Sentähden,
koska me saamme valtakunnan,
joka ei järky,
olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa,
hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;
sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

[Hebrealainen]

Paimen (Hebr 13)

Pysyköön veljellinen rakkaus.
Älkää unhottako vieraanvaraisuutta;
sillä sitä osoittamalla
muutamat ovat tietämättään
saaneet pitää enkeleitä vierainaan.

Muistakaa vankeja,
niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina;
muistakaa pahoinpideltyjä,
sillä onhan teillä itsellännekin ruumis.

Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken,
ja aviovuode saastuttamatonna;
sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

Älkää olko vaelluksessanne ahneita;
tyytykää siihen, mitä teillä on;
sillä hän itse on sanonut:
"En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";
niin että me turvallisin mielin sanomme:
"Herra on minun auttajani, en minä pelkää;
mitä voi ihminen minulle tehdä?"

Muistakaa johtajianne,
jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa;
katsokaa,
kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt,
ja seuratkaa heidän uskoansa.

Jeesus Kristus on sama
eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Älkää antako
monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä;
sillä on hyvä,
että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista,
joista ne,
jotka niitä menoja ovat noudattaneet,
eivät ole mitään hyötyneet.

Meillä on uhrialttari,
josta majassa palvelevilla ei ole valta syödä.
Sillä niiden eläinten ruumiit,
joiden veren ylimmäinen pappi
syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään,
poltetaan ulkopuolella leirin.

Sentähden myös Jeesus,
pyhittääkseen omalla verellänsä kansan,
kärsi portin ulkopuolella.

Niin menkäämme siis hänen tykönsä
"ulkopuolelle leirin",
hänen pilkkaansa kantaen;
sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia,
vaan tulevaista me etsimme.

Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle
joka aika kiitosuhria, se on:
niiden huulten hedelmää,
jotka hänen nimeänsä ylistävät.

Mutta älkää unhottako
tehdä hyvää ja jakaa omastanne,
sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.

Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset,
sillä he valvovat teidän sielujanne
niinkuin ne, joiden on tehtävä tili,
että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen;
sillä se ei ole teille hyödyllistä.

Rukoilkaa meidän edestämme;
sillä me tiedämme,
että meillä on hyvä omatunto,
koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa.
Vielä hartaammin kehoitan teitä näin tekemään,
että minut sitä pikemmin annettaisiin teille takaisin.

Mutta rauhan Jumala,
joka on kuolleista nostanut hänet,
joka iankaikkisen liiton veren kautta
on se suuri lammasten paimen,
meidän Herramme Jeesuksen,
hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään,
voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa,
ja vaikuttakoon teissä sen,
mikä on hänelle otollista,
Jeesuksen Kristuksen kautta;
hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Minä pyydän teitä, veljet:
kestäkää tämä kehoituksen sana;
sillä lyhykäisesti minä olen teille kirjoittanut.
Tietäkää,
että veljemme Timoteus on päästetty vapaaksi;
ja jos hän pian tulee,
saan minä hänen kanssaan nähdä teidät.

Sanokaa tervehdys kaikille johtajillenne ja kaikille pyhille.
Tervehdyksen lähettävät teille ne, jotka ovat Italiasta.
Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne.