Sensijaan he joutuvat kohtaamaan Jumalan vihan

[Emil]

Sensijaan he joutuvat kohtaamaan Jumalan vihan. Ketkä?

Asia selviää tästä kohdasta.

Hebr. 3:10-11

sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni; ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni.'"

Paha epäuskoinen sydän saa ihmisen luopumaan uskosta.

[kalamos]

Tuo katkelma päättyy näin:

Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta?
Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet,
joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
Ja keille hän vannoi,
etteivät he pääse hänen lepoonsa?
Eikö tottelemattomille?
Ja niin me näemme,
että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Joosuaa ja Kaaleppia lukuun ottamatta
kaikki Egyptistä pelastetut kuolivat erämaan hiekkaan
Moosesta ja Aaronia myöten.

Siis he eivät luvattua saavuttaneet.
Ja se luvattu oli sapatinlepo.

Tietenkin Mooses ja Aaron ynnä monet muut
silti pääsivät Aabrahamin helmaan.

Mutta tuota lepoa he eivät saavuttaneet.
Ja näin voi meidänkin käydä.

Uskomme kyllä Jumalaan,
mutta meillä ei ole uskon lepoa.

Ja se johtuu siitä,
että me emme aseta luottamustamme Jumalaan.

Ja niin me saatamme koko elämämme ajan
olla koko ajan sakkokierroksilla.

[Emil]

He (se sukupolvi) eivät päässeet taivaaseen, se oli se lepo, taivaan lepo, lepo Herran luona. Näin minä sen ymmärrän. Ei Pyhä Maa Israel ole mikään lepo, ei ole ollut vielä koskaan. Jumalan viha on ikuinen ero Jumalasta, jonka luona on vain lepo ja rauha. Kadotetuilla, ei ole lepoa, eikä shalom rauhaa.

Samoin käy lopunajassa niille, jotka olivat juutalaisista ja pakanoista ilman Jeesusta Kristusta pelastajanaan, syntiä tehneet ja kaatuneet kuolleina erämaahan (Harmagedon), he kohtaavat Jumalan iankaikkisen vihan, eli tulisen järven ja osa jo eläessään hirvittävän lopunajan viimeisten päivien aikojen Jumalan vihanajan maanpäällä.

[kalamos]

Siis yksikään Egyptistä pelastetuista
Mooseksesta ja Aaronista alkaen
ei päässyt siihen lepoon,
joka Israelin kansalle oli luvattu,
lukuunottamatta Joosuaa ja Kaaleppia.

Ja tuo lepo,
joka heille oli tarjolla, oli Jumalan lepo.

ja niin minä vihassani vannoin:
'He eivät pääse minun lepooni'

Israelin kansa olisi voinut päästä
tuohon lepoon muutamassa viikossa.
He olisivat voineet asua loppuelämänsä
Jumalan maassa
ja elää siinä turvallisina kenenkään peljättämättä.

Mutta he eivät uskoneet eli luottaneet Jumalaan,
ja niin he eivät Joosuan ja Kaalepin suosituksesta huolimatta
menneet ja ottaneet tuota luvattua maata omakseen.
Ja sitten he elivät kaikki loppuelämänsä sakkokierroksilla.

Samoin on tänäkin päivänä.
Me, jotka olemma pelastetut maailmasta,
voimme elää epäuskossa eli epäluottamuksessa.
Me emme luota Jumalaan,
vaan sen sijaan,
että uskoisimme ja luottaisimme Jumalan pelastukseen,
me kieltäydymme tottelemasta Jumalaa,
ja sitten elämme erämaassa koko ajan
ja meillä ei ole sitä lepoa,
joka Kristuksessa meillä on tarjolla.
Eli epäuskon tähden meillä ei ole lepoa.

Ja niin me näemme,
että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Mutta me voimme siihen päästä.
Sillä Jumala määräsi uuden päivän.
Tämän päivän.

Tänä päivänä,
jos te kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydämiänne.

Eli me voimme tässä ja nyt päästä tuohon lepoon.

Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa,
on saanut levon teoistaan,
hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.

Tämä lepo ei tarkoita laiskottelua.
Se tarkoittaa kuuliaisuutta.

Ottakaa minun ikeeni päällenne
ja oppikaa minusta,
sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä;
niin te löydätte levon sielullenne.
Sillä minun ikeeni on sovelias,
ja minun kuormani on keveä.

[Emil]

Hebr. 3

Tämä on historian kuvausta ja tämä historia toistuu lopunajassa Israelin kohdalla taas.




Hebr. 4:1-3 osoittaa meille tänäkin päivänä, että lepo ei ollut maanpäällinen Israel, vaan Herran luokse pääseminen iankaikkiseen sapatin lepoon, joka on vasta tuleva:,

Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekkin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. Sillä ME PÄÄSEMME LEPOON, me, jotka tulimme uskoon, nii kuin hän on sanonut: >> Ja minä vihassani vannoin: he eivät pääse minun lepooni' >>, vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.

[kalamos]

Eli ...
miten Mooseksen ja Aaronin sitten kävi?

[Emil]

He eivät koskaan saavuttaneet sitä, luvattua maata ja sen luvatun maan lepoa.