Kalamos vastasi tähän avaukseen juuri niin kuin pitää – yksittäinen Raamatun jae on laitettava laajempaan kontekstiin, siihen tekstiyhteyteen, mistä se on otettu. En itse voi tietää, mitä Emil ajaa takaa esille nostamansa Raamatun kohdan avulla. Koska en tiedä Emilin ajatuksia, niin toistan tässä Kalamoksen pyynnön:
”Haluaisitko avata meille hiukan enemmän sitä, mitä tuossa sanotaan?”Yleisellä tasolla totean kuitenkin, että nykyään maailmalla on paljon sellaisia opintuulia, joiden julistajat vakuuttavat uskovien saavan pysyvän terveyden, varallisuuden, sisäisen eheyden ja maallisen onnen, kun vain niitä anovat. Itse asiassa jotkut tuntemani puhujat ovat tuoneet esille asian niin, että edellä mainitsemani asiat kuuluvat Jumalan Sanan mukaan kaikille uskoville. Vain ne, jotka eivät siihen usko, kokevat sairauksia, elämän ahdistuksia ja köyhyyttä.
Paavali uskoi, että Jumala voi parantaa ja hänen omien käsiensäkin kautta monta ihmettä oli tapahtunut. Hän ymmärsi kuitenkin, että kaikki tapahtuu vain jos Jumala niin tahtoo. Paavali oli vain välikäsi; hän ei ollut se, joka hallitsee Pyhän Hengen parantavaa voimaa.
Paavali (2.Tim.4:20) kirjoitti:”Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.”
Pidän selvänä, että Paavali ei toivonut itselleen niin raskasta elämää kuin minkä hän sai kokea: vankeudet, ruoskimiset, nälän ja hädän, valheveljien panettelut yms. Mitä vain tuli vastaan, Paavali halusi olla aina Jumalan totuudellinen palvelija. Se toteutui monien nöyryytysten tiellä.
Paavali (2.Kor.6:3-5) kirjoitti:”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa.,”
Paavalilla oli jokin erittäin raskas vaiva, joten oli selvää, että hän vei sen Taivaalliselle Isälleen tiettäväksi ja pyysi Jumalaa vapauttamaan hänet raskaasta taakasta. Meidän aikanamme toistetaan usein, ettei Saatanalla ole meihin nähden enää mitään valtaa – Paavali tiedosti, että häntä vaivasi sielunvihollinen, Saatana. Paavali sanoo, että hän oli kolmesti rukoillut Herraa vapauttamaan hänet vaivasta. Kyllä hän varmaan asian puolesta useamminkin huokaili Jumalan puoleen. Olen ajatellut niin, että Paavali tarkoittaa tuossa yhteydessä erityisen intensiivisiä, kyseiseen kipeään asiaan keskittyneitä rukousaikoja, todellisia rukoustaisteluja. Paavali tiesi omasta kokemuksestaan, että Jumala voi auttaa – sitä hän ei varmaankaan epäillyt.
Yhä uudelleen kristityt kokevat Jumalan Paavalille antaman vastauksen sykähdyttävänä ja samalla lohduttavana. Tapahtui mitä tahansa, kaikki tulee meille Jumalalta. Mitä Hän näkee hyväksi tapahtua, se tapahtuu.
Paavali (2.Kor.12:7-9) kirjoitti:”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.”
Voiko olla niin, että monet uskovat pyrkivät uskottelemaan itselleen kaikenlaisia haluamiaan asioita ilman, että he rukouksessa mainitsisivat Jumalalle, että ”tapahtukoon Sinun tahtosi”?
Lähetetty: 29.09.2019 11:37